Maalaisjärkeä

Tervettä maalaisjärkeä käyttävät ihmettelevät sitä, miksi kaiken maailman lapsenkasvatusoppaat myyvät. Ehkä siksi, että jos ympärilleen katsoo, niin voi itsekin todeta ihmisten turvautuvan kovin erilaisiin ratkaisuihin ns. terveellä maalaisjärjellään. Oppaiden heikkous on taas siinä että jokainen lapsi on yksilö, ja perheetkin ovat erilaisia keskinäiseltä dynamiikaltaan. Temperamenttiprofiloinnista voi olla apua perheen logistiikan hiomiseen ja konfliktitilanteiden ennakoltaehkäisyyn. Kaikenkaikkiaan otan kasvatuksen kai zen -projektina jossa kurssin virheiden jatkuvalla korjaamisella pyritään aina suurempaan hyvään. Maalaisjärkeensä luottava puoliso pitäisi vielä saada projektiin mukaan. Italiatar suostuu varmasti, jos kutsun perhedynamiikan parannuspalavereja japaninkielisellä nimellä ja otan kanjit käyttöön.

Yksi ikuisuuskysymys on ruumiillinen kuritus, jossa voi seurata nollatoleranssilinjaa, tai sitten ei. Vaikka maalaisjärkipuolue pitää mummonpotkijoita yleensä vapaan kasvatuksen tuotteena, niin ainakin oman kokemukseni perusteella Italiattaren eskariluokan pahimmat tappelupukarit saivat isän kädestä säännöllisesti ja usein vähäpätöisistäkin syistä. Ehkä he myös tarvitsivat sitä, siitä en ole valmis valalle. Oma epäilykseni on että ruumiillinen kuritus ei auta kovapäisiin lapsiin, vaan tarvitaan hienompia vieheitä.

Kyseenalaistan terveen maalaisjärjen, siksikin koska näen mistä laarista lasteni isä ammentaa: heillä isä kielsi kaiken, äiti salli kaiken ja vaikka lopputulos onkin ihan hyvä, on toivomisen varaa jäänyt. Niin kuin varmaan joka perheessä. En itse ole valmis lähtemään hyvä poliisi – paha poliisi -linjalle.

Kuvassa olevan kirjan italiannos odottaa lukuvuoroaan.

Nollatoleranssia

Pahoinpitelyrikoksen tunnusmerkistön täyttyminen ei edellytä, että väkivallasta aiheutuu vammoja tai edes kipua. Siksi tekijällä ei tarvitse olla tahallista satuttamisen tarkoitusta.

Hmm.

Nollatoleranssi on eittämättä sana, joka sopii suomalaiseen suuhun kuin nenä Sulttaanin päähän.

Uusinta

Nostan framille tämän vanhan jutun, kun se sivuaa edellistä aihetta. Tuskin saisin asiaa tuon paremmin sanottua, vaikka kirjottaisin sen uudelleen.

On se vähän hassua että imettämisestä on tullut niin intiimi juttu ettei sitä saisi näyttää, kun ihmiset hämmentyvät moisesta intimiteetin määrästä. Eikä minun mielestäni vika ole ihmisessä, joka näin ajattelee, vaan kulttuuri-ilmapiirissä, joka tähän tilanteeseen on johtanut. Muuten ollaan vapauduttu kaikissa asioissa niin pajon, että jos vielä enemmän halutaan riisua niin pitäisi vääntää nahat nurin, mutta jos jossain vilahtaa TISSI niinkin eläimellisessä yhteydessä kuin VAUVAN ruokinnassa… apua!

Diskreettiä

Julki-imetyskeskustelun päivitykseksi hilpeä linkki.

Näin minusta tuli julki-imettäjä

Turistin blogissa väännetään peistä tissimafiosoista ja hihhulifemmareista, ja yksinkertaisista naudoista jotka eivät ymmärrä mennä imettämään vessaan, tai varata pulloa mukaan, tai pysyä kotona vauvan ruoka-aikaan.

En olisi jaksanut provosoitua, mutta provosoiduin kuitenkin viiveellä ja viimeistään kommentteja luettuani, koska siellä listattiin kaikki ne onhan-paskantaminenkin-luonnollista-muttei-sitä-sentään-tavaratalon-aulassa -argumenttiketjut, jotka ilmeisesti ovat välttämättömiä julki-imetyksestä puhuttaessa. Tissejään paljastelevat ja hyökkäysvaunuillaan joka paikan tukkivat naudat karkottivat ruokapaikasta pukumiehet, jotka rahaa olisivat taloon kantaneet. Ikävää.

Kuten lähes jokaista tuoretta äitiä, minuakin hieman ujostutti ja hämmensi imettäminen julkisilla paikoilla. Ei muiden imettäminen, koska en ollut ehtinyt muodostaa siitä mitään erikoista ennakkokäsitystä tai ohjenuoraa, jota noudattaisin sitten jos minusta joskus tulisi äiti, vaan oma imettämiseni. Ensimmäinen viikko meni sairaalassa tulehdusta parannellessa, toisella viikolla pysyin suurinpiirtein kotosalla, ja ensimmäinen ravintolaimetys tuli ajankohtaiseksi isäni vietyä meidät, tuoreen perheen, ulos syömään. Kyselin lupaakin, mutta koska vauvan ruokkiminen pöydässä oli aivan OK 60+ -vuotiaan neonatologin mielestä, niin rohkaistuin, ja ilmeisesti liikaa, sillä seuraavat kuusi vuotta olenkin sitten viettänyt tissit tuulessa. Kenraaliharjoitusten jälkeen lentokentällä, lentokoneessa, junassa, kahvilassa, laivassa, häissä, uimarannalla, toimistossa (omassani), Pompeijin raunioissa ja missähän vielä? Kerran yksi nainen suuttui, nimittäin kotiimme yllätysvieraaksi tullut ystävämme heila, joka veti herneen nenäänsä siitä että olin juuri imettämässä ja paljasta pintaa vilahteli. Tämäkin koitui pitkän päälle ystävämme parhaaksi, sillä myös tästä syystä hän riitaantui sen vikapäisen naikkosen kanssa ja on nykyään onnellisesti naimisissa.

Olen varmasti syyllistynyt myös imettämiseen paikassa missä se on aiheuttanut hämmennystä, nimittäin odotellessani vuoroani parturilla. Siellä oli kyllä jo yksi kalenterityttö seinällä ryntäät paljaana, joten tekoni laskettaneen demonstraatioksi naisen rintarauhasten monista funktioista par condicio.

Itseäni ihmetyttää kun en ole vielä tähän päivään mennessä törmännyt keneenkään joka löisi tissin tiskiin, ruiskisi maitoa naapuripöytään tai napittaisi retonkinsa napaan asti… tai joo, viimeksimainittuun ehkä Italiassa, jossa äidit näyttävät useammin venyttävän paidankaulusta kuin nostaisivat helmaa, jos nyt jotain kulttuurieroja pitää etsiä. Tottakai voi imettää hienotunteisesti, mitä se sitten tarkoittaakaan, kun noita keskusteluita lukiessa tulee sellainen tunne että joku kuitenkin närkästyy ja melkeinpä se nännikin näkyi, ja muutenkin voisivat pysyä poissa jaloista hyökkäysvaunujensa kanssa vaikka sen koko äippäloman ajan. Itselläni on ollut noita huippukäteviä Boobeja ja usein vielä pitkä liina, joka peitti näkymiä vaikkei se nyt liinan varsinainen käyttötarkoitus ole ollutkaan.

Toivoisin että… no mitä? Ettei ainakaan seuraavalla polvella tulisi imettämisestä aina nuo kakka- ja pissajutut mieleen. Paitsi luonnollista, imettäminen on kaunista. Nauta ei ole ainoa eläin josta tulee maitoa, ihminen on nisäkäs siinä missä nautakin, ja ainakin tälle nisäkkäälle omien poikasten hoivaaminen, kantaminen, imettäminen, suukottaminen ja nuuhkiminen on ollut eläimellisen tyydyttävä kokemus.

Ateobus

Tämä bussi ei ymmärtääkseni ole koskaan kiertänyt kaupunkiliikenteessä.

Ilta-Sanomista sattui silmiini tieto siitä että uskonnottomien mainoskampanja olisi levinnyt Italiaankin. Ällistyin. Totta puhuen täällä Tuppulassa riittäisi edes että olisi julkista liikennettä, ja niitä ateistitarroja voitaisiinkin sitten odottaa seuraavat kaksikymmentä vuotta ja odotellessa katsella vaikka nakuja tätejä mainostamassa saniteettisilikonitiivistettä suihkuboksiin, autovahaa, selluliittivoidetta, jääteetä, ja mitähän vielä. Rauhoituin saadessani riittävällä googlauksella selville että kampanja oli tyssännyt kardinaali Bagnascon messukasukan helmaan.

Jumalatonta meininkiä.

Totta puhuen, suhtaudun suvaitsevaisesti kaikenlaiseen uskonharjoittamiseen, ja on meillä kotonakin jos mitä rukousnauhaa ja perheraamattua. Silti toivoisin että kirkko ja valtio erotettaisiin toisistaan, välittömästi, pysyvästi ja täysin. Asia oli jo saatu aika hyvälle tolalle ennen kuin Duce meni ja ryssi sen Lateraanisopimuksilla. Krusifiksit pois virastoista ja koululuokista. Uskonnonopetus kirkon iltapäiväkerhoihin. Paavin ulko- ja kotimaanmaanmatkat omalle Vatikaanin sponsaamalle TV-kanavalle. Julkisen terveydenhuollon lääkäreille velvollisuus kirjoittaa jälkiehkäisyresepti, ja vakaumuksellisesta syystä kieltäytyville kenkää ja kehotus hakea töitä jostain kirkon ylläpitämästä puljusta, joita on paljon.

Uskonnonvapuden tulee ulottua kattamaan myös uskonnottomuudenvapaus.

Quota rosa

Mihin oikeastaan tarvitaan naisia parlamentissa, kun naisilla on muitakin keinoja käyttää valtaa? Vai mitä, pojat?

Italian poliittiselle järjestelmälle on annettu uusia määritteitä. Puhuvat velinokratiasta tai mignottokratiasta. Velina tarkoittaa erityisesti kuvassa esiintyvän Striscia la notizia -kevytuutislähetyksen (vähän niinkuin kevytlevitettä) välikoreografiatyttöä, mutta on lähes synonyymi kaikenkirjavalle showgirl-joukkiolle: numerine, letterine, cartine…

Ja uskomatonta mutta totta, näihin joka lähetyksen somisteisiin tottuu ja turtuu aikaa myöten.

Tahdon lisää rumia naisia telkkariin!

Politiikassa juttu on vielä monimutkaisempi, sillä jos naispoliitikko on ruma, lue, tavallinen pallinaama, niin siitä veistellään, ja jos on kaunis niin vastapuoli tietää kertoa että on päässyt paikalleen ns. reittä pitkin. Ihmetteleville tiedoksi että Italian parlamenttivaaleissa äänestetään listaa, ei henkilöä, ja kovillehan se ottaisi jos vaalikiertueella pitäisi jakaa kaikille potentiaalisille äänestäjille.

Italian parlamentissa naisten osuus on siinä kahdenkymmenen prosentin hujakoilla.

Kodinhoitohuone

Kodinhoitohuone on loistava keksintö, tai sitten ei, sillä vaikka sinne saakin esimerkiksi silittämistä odottavat vaatteet säilöön pois silmistä, niin ennemmin tai myöhemmin suurempikin kodinhoitohuone täyttyy.  Yleensä heikoin linkki on käyttäjä.

Toinen kodinhoitohuoneen ongelma on se, että vaatehuollon joutuu yleensä lomittamaan muiden yhtä lailla huomiota vaativien tehtävien, kuten ruuanlaiton ja pikkulasten silmälläpidon kanssa. Hyvä kodinhoitohuone on usein lähellä keittiötä, ja sieltä on näkö- sekä kuuloyhteys muuhun asuntoon. Aika monet italialaiset äidit silittävät olohuoneessa television ääressä, tai keittiössä lasten tehdessä läksyjä pöydän ääressä. Aika harvat italialaiset isät silittävät.

Asunnossamme kodinhoito on kuitattu keittiöön sijoitetulla 2×60 cm kalusteella ja 18 cm avohyllyllä. Marmoritasoon on upotettu rosterinen kodinhoitoallas (FRANKE), se on kiva siksikin ettei tarvitse huuhtoa likavesiämpäreitä keittiön altaassa. Vauvaakin siinä on pissatettu. Altaan alakaapissa on likapyykki enemmän tai vähemmän lajiteltuna, ja viereisessä alakaapissa on kalusteeseen upotettu sivustaladattava pesukone, AEG Lavamat, suosittelen. Pyykinkuivaus eli terassi on kodinhoito”huoneen” välittömässä läheisyydessä.

Työtason yllä on kaksi kaappia, hatusta vetäen 120×60, ja kaapeista on lähtenyt liikkeelle viimeisin kriisi taistelussa kaaosta vastaan. Seinä on aavistuksen vinossa, ovien kalibrointi heittää ja kaikenlaiseen länkällään oloon tottuneena en ollut huomannut että koko hela hoito oli seitsemästä ankkuroidusta ruuvistaan huolimatta irronnut seinästä ja pysyi paikallaan vain siksi että yhteen ruuvatut kaapit nojasivat vinottain sivuseiniin, toisiinsa ja sähkötauluun. Huomioni ansaitsi vasta kodinhoitoaltaaseen pudonnut Neitsyt Marian seitsemän surun rukousnauha, jonka paikka ymmärrettävästi on samassa kaapissa muiden tahranpoistoaineiden kanssa. Kaappi tyhjennettiin ripeästi, ja Sulttaani soitti Italiattaren kummisedän Arkkienkelin hätiin, sillä tyhjänäkin mööpelin saattamiseen maan tasalle tarvittiin kaksi miestä (ja yksi nainen pitämään pienintä pois jaloista).

Nyt keittiön työtasolla on evakossa sekalainen joukko pesuaineita, ja lattialle lasketun kaapin päällä majailevat koko huushollin liinavaatteet. Kivaa.

Seuraavaksi katsotaan mitä kalkkihiekkakivi sanoo kemiallisesta resina-ankkurista.

Rantaelämää

Kylmien maiden asukkaat suhtautuvat eteläiseen mañana-jengiin ylemmyydentuntoisesti, vaikka totta on että itse kullakin alkaa työteho hyytyä siistissä sisätyössä jo jossain +28 asteen paikkeilla, ja oman lisänsä äänimaailmaan tuo tietokoneen tuuletin, joka ulisee armoa anoen koko työpäivän ajan, milloinkahan sulaa koko hoito?

Aamuisin vien äärimmäisen vastahakoisen Huhtipojan tarhaan, ja päivittäisessä kolmessa-neljässä tunnissa yritän kursia projekteja lupakuvavaiheeseen ennen lomia. Iltapäivällä voikin sitten mennä uimaan, no, toissapäivänä ja eilenkin Huhtipoika taintui päiväunille eikä rannalle päässyt ennen seitsemää.

Iltauinnissa on puolensa, kuten että ei tarvitse läträtä rasvojen kanssa, ja vedessä aikansa vilvoiteltuaan voi palata kotiin auringonlaskun jälkeen suhteellisen jäähtyneenä.

Tuppulan rannat ovat suurimmaksi osin kalliorantoja, mutta uimataidottoman pikkuväen kanssa rantaelämä keskittyy muutamalle hiekkarannankaistaleelle, S. Isidoro ja Santa Maria al Bagno nyt ihan kärjessä. Gallipolin suunnalla on myös kivaa hiekkaa, mutta liian pitkällä rannalla poika villiintyy ja sen perässä saa juosta kilometrikaupalla. Lapsen kanssa kahden rannalle tullessa arvostan myös ihmisasutuksen siunauksia jäätelöbaarista lääkäripäivystykseen.

Huhtipojalla on reipas suhde vesielementtiin, vielä reippaampi suhde hiekkaan, ja rannalle aurinkovarjon tueksi kärrättyjä kiviä poika kanniskelee paikasta toiseen voimainsa tunnossa, vain siksi, että voi. Vedestä tullaan lukuisten kehotusten jälkeen niskaperseotteella, sen jälkeen mennään vielä hetkeksi liukumäkeen, josta poistutaan tsiljoonan laskun jälkeen edeltä tutun kaavan mukaan.

*Santa Maria al Bagno Wikimedia Commonsissa

Kondenssia

Ilmastointilaite, tuo tuikihyödyllinen pärpätin joka siirtää lämpöpumpputekniikkaa hyödyntäen lämpöä huoneilmasta toisaalle, omaan koneosastoonsa kai, tuottaa vilpoisen ilman sivutuotteena kondenssivettä jonka pitäisi valua putkea pitkin jonnekin. Tarmokkaimmat keräävät vettä höyrysilitysrautaa varten, meillä alkuperäisen toteutuksen mukaan veden pitäisi mennä kylmästi viemäriin. Putken haurastuttua vesi on valunut enemmän tai vähemmän hallitsemattomasti terassille, ja nyt viimeiseksi sisälle huoneeseen. Oli rattoisaa herätä kahdelta yöllä siihen että vesi valui vanhan polven pitkäperseisen 16:9-telkkarin ritilöistä sisään, ja sen jälkeen kun pärpätin sammutettiin, on makuuhuoneessa ollut kuuma, kuuma. Jostain selvittämättömästä fysiikan laista johtuen viileä yöilma ei halua tulla ikkunasta sisään, vaikka joka läpi on auki ja ristivetoakin pitäisi olla. Kun ei liiku, ei liiku.

Makkarin telkkari on ollut käyttökiellossa kohta viikon, ja kun se on riittävästi kuivanut, tarkistamme sen toiminnan. Huonoa ohjelmaa sieltä ainakin tuli jo ennen vesivahinkoa.

Sain ilmastointilaitteen ammoin asentaneen hoviputkimieheni kiinni, eikä syytä vedenpaisumukselle löytynyt. Mikä lieneekin valumaveden putkeen kuollut, se lähti tiehensä kun kondenssivesialtaaseen kaadettiin puolitoista litraa raikasta hanavettä. Putkimies ei tästä hyvästä edes laskuttanut, koska edessä on muita keikkoja, kondenssivesiputken vaihto ja kaasuveto kohta saatavasta mittarista kohta vapautuvaan nestekaasupullojen häkkiin. Hyvä, hyvä, ja olen sentään hyvä asiakas.

*arkistokuva ajalta ennen kun käyttämätön vauvansänky lähti varastoon, lapset eivät olleet vielä repineet moskiittoverkkoa, täkki patjan alla suojasi ryömintäikäistä Italiatarta vuoteen särmikkäältä designilta.