u-i-u-i-uimakoulu

Jotta lomaan saataisiin sopiva määrä suoritusta, on Italiatar ilmoitettu uimakouluun, alkeisiin ja alkeisjatkolle. Samalla kärrätään uimaan Muori, Huhtipoika ja Automiehen kahdeksankesäinen tytär.

Huhtipoika on mummun vetämässä omassa uimakoulussaan, kellukkeiden kanssa lastenaltaan yleisökäyttöön erotetussa päässä. Aamuisin poika on innokkain lähtijä, ja saunassakin uskaltautuu jo ylälauteelle. Mennään kuumaan, hän esittää toiveensa.

Automiehen tytär hyppii metristä ja kolmosesta.

Viimeisen kuuden kesän aikana rantavedessä lapsia liottanut äiti ui matkaa, ja sivusilmällä ihmettelee Käpylän hippejä ja Kumpulan rastoja.

Uimakouluoppilas ui koiraa jo ainakin kaksi metriä.

makkarasoppaa

Italiatar on hankala ruokittava. Kaikki ruoka ei kelpaa, eikä mikään ruoka kelpaa aina. Olen keskimäärin pitkämielinen ja uskon lapsen syövän silloin kun nälkä tulee, syövän ennemmin tai myöhemmin, mutta tänään käämini paloivat neidin käännyttyä kannoillaan ja palattuaan nenää nyrpistäen pihalle ennen kun olin ehtinyt saattaa Huhtipojan polkua pitkin talolle. Makkarasoppaa. Tässä on nyt temppuiltu pitkään, eikä kaikesta tarvitse pitää. Ei se sentään ole paskaa, se on ruokaa. Miljoonat lapset kuolevat nälkään, jne.

Ensimmäinen askel: diplomatia. Voin noukkia makkarat pois, perunaahan sinä syöt.
Toinen askel: kiristys. Et muuten mene takaisin pihalle leikkimään ennen kun olet syönyt lautasesi tyhjäksi. Minä voin odottaa tässä vaikka koko illan.

Kolme varttia dramaattista vääntelehtimistä, liemen lusikointia, miksi koskaan ei tehdä ruokaa josta MINÄ pidän (yksinkertaista, rakkaani, siksi koska et pidä mistään), mutta kun siinä on PORKKANOITA (kulta, kukaan ei ole kuollut keitettyyn porkkanaan). Perunan siirtämistä lusikankärjellä lautasen reunalta toiselle.

Lopulta Italiatar toteaa: tässä on neljä lusikallista. Ottaa nenästään kiinni ja lusikoi suuhunsa, kiitos vaan, ja lähtee pihalle niinkuin sopimusehdoissa mainitaan. Jos lapselle jäi tästä elinikäinen trauma ja inho makkarasoppaan, niin onnekseen asuu Italiassa.

Muita vaihtoehtoisia lauseita kasvattajalle:

• Syöt makkarasoppaa tai itket ja syöt makkarasoppaa!
  
• Syötkö vai otatko peräruiskeena?
  
• Minä lämmitän tämän makkarasopan sinulle illalla uudestaan, ja aamiaiseksi huomenna!
  
• Syö paskaa niin kauan kun pihlajanmarjat kypsyy!

Lisää fillareita

Kemikaalicocktail linkkasi kuvablogiin, jossa esitellään tyylikästä pyöräilyä. Tai erityylistä pyöräilyä.

Flickr:issä moni kuvaaja on omistautunut pyöräileville naisille, ymmärrettävästi. Tämän naisen tyylistä (=kengistä) pidin, tästäkin. Ompelin itse parikymppisenä vanhaan mustaan naistenpyörääni hameverkon mustasta pitsistä, sitten Automies lainasi ja hukkasi Veeraksi ristityn pyörän, enkä sen koommin ole naistenpyörällä ajanut. Italiaan muuttokuormassa päässyt pyörä on 26-tuumainen metallinvärinen (lakattu, ei maalattu) Nishiki Bombardier, enkä tähän hätään löydä kyseisen mallin kuvaa edes googlaamalla.

Oikeastaan en ymmärrä miksi ihmiset hankkivat rikastuttuaan niin tavanomaisia ja tylsiä asioita, mersuja sunmuita kun voisivat yhtä hyvin tilata kustomoidun polkupyörän. Minä teettäisin Fast Boyn pyörään laukut Harri Syrjäsellä, kämmenen (Harrin, ei minun) kokoisilla hopeasoljilla, tiè. Yksi keräilypyörä minulla on, taidan kaivaa sen kellarista.

Vaikka naispyöräilylle on omistettu paljon tilaa, on herrapyöräily mielestäni yhtä kuvauksellinen aihe. A’damissa ihailin pukumiehiä, jotka ajoivat vanhalla hollantilaisella salkku pakkarilla, sateenvarjoa pidellen. Pyörän umpimustat hamesuojukset estivät poplarinhelmojen sotkeutumisen pinnojen väliin.

Jos taskussa olisi hieman ylimääräistä, niin ostaisin tämän. Varmasti.

Pikkuautoilua 3

En pidä erityisemmin autoista. Syykin siihen on, sillä pidän vanhoista kaupungeista jo ihan työn puolesta, ja peltilehmän rohjot ovat sanotaanko keskiaikaisen kaupunkirakenteen kanssa jokseenkin vaikeasti yhteensovitettavissa. Tämä siis saastuttamisen lisäksi.

Varoitan etukäteen sitä kommentoijaa joka ajaa joka päivä Sevettijärveltä Rovaniemelle duuniin, ja vielä kaamosaikaan. Autoutopiani ei ole häntä varten. Hän saa puolestani jatkossakin ajaa dieselillä tai bensalla. Biodiesel on eettisesti arveluttavaa, siinä ruokaa tuottava pelto korvataan menovettä tuottavalla pellolla, ja menoveden ostaa se jolla siihen on rahaa.

Jotkut automaailman uutiset saavat autoskeptikon hihkumaan innosta, tai edes toivosta. Toyotakuskina minua ilahduttaa uutinen siitä, että japanilainen autovalmistaja lupailee kaikkien malliensa olevan hybrideitä vuoteen 2020 mennessä. Tolpasta ladattava Prius on tulossa markkinoille. Nykyisen mallin akku riittää pelkällä sähköajolla vain 11 kilometriin, mutta jos lasketaan että naisautoilija ajaa keskimäärin 12,5 km vuorokaudessa (näin kertoivat Ylen Radio Suomessa useaan otteeseen eilisen päivän aikana), niin tämä tarkoittaa käytännössä sitä että tekniikan tullessa nykyistä kilpailukykyisemmäksi hinnoiltaan kaikki kauppakassit voivat siirtyä lähes kokonaan sähköajoon. Tämän etuna ovat planeetan tasolla pienemmät CO2 -päästöt, taajamassa jossa kauppakassit pyörivät hiukkaspäästöjen reippaanlainen putoaminen ja ajomelun väheneminen.

Etelässä luonteva menoveden jatke tai korvike on aurinkosähkö. Aurinkopaneeli ajopelin katossa muuttaa autoilijoiden tottumuksia: pysäköintipaikka kadun aurinkoisella puolella muuttuu haluttavaksi. Myös parkkipaikka voi olla lataava, ja suuret automarketit kehäteillä kilpailevat asiakkaista shoppaa ja lataa -palvelulla, kattamalla pysäköintialueensa aurinkopaneelilla. Itselleni rakennan aurinkopaneelilla katetun autokatoksen, eivätkä pulut pasko uutta Toyotaani. Vuonna 2020.

Småland

Vein kakarat IKEAn lapsiparkkiin, jonne marssivat peräänsä vilkuilematta ja josta heidät kannettiin ajan umpeuduttua niskaperseotteella, kun eivät muuten olisi malttaneet.

Ostin piparkakkumuotteja ja pinottavia muovimukeja. Puuvillaisia aluslakanoita olisin kaivannut, mutta valkoinen oli liian extreme, tai sitten liian suosittu koska hyllyssä oli eioota.

Pukeutumisenvapausaktivismia

Törmäsin pukeutumisenvapausaktivismiin Heijastuspinta -blogissa, vaikka konsepti olikin jo tuttu.

Vapauttaan voi käyttää sekä hyvin- että huonosti pukeutumiseen.

Perjantain Hesarissa pukeutumiskonseptiaan tilittänyt rokkimies Anssi heinonen kirvoitti naurut: [sukulaisilta] saatu vaate voi olla ihan kauhea, mutta koska se on ilmainen, pidän sitä niin kauan, että silmä tottuu siihen.

Kauppakeskus Itäkeskuksessa näkee yhtä jos toista, ja vaikka yleensä olenkin pitänyt sitä linjaa ettei feikki- saati aidoissa crocseissa mennä ihmisten ilmoille, Itäkeskus on poikkeus. Ehkä juuri siksi että Tuppulassa en kykene ikinä maastoutumaan, pukeuduin sitten hyvin, huonosti, hyvin huonosti, muodikkaasti, tyylikkäästi tai sovinnaisesti, itähelsinkiläisessä ostohelvetissä nautin täydellisestä anonymiteetistä: keskipaksu nelikymppinen nainen, maantienvärinen tukka, harmaat silmät, ei meikkiä. Pukeutumiskonseptina jotkut Ellos-farkut, musta T-paita, Valtti Puuöljyn tahrimat mustat feikkicrocsit. Ainoa merkkituote on Marimekon olkalaukku, ostoskassina kangaskassi jossa ei lue mitään: ei mainoksia, ei sloganeita, ei logoa. Pistääkö silmään? No ei tasan.

Osalla jengistä on etninen peruste pukeutua oudosti, osa on virittänyt kokonaisuutta vaihtelevalla menestyksellä, osa on antitrenditrendikkäitä tai hälläväliä-linjalla. Ihan kivaa.

On yleisesti tiedettyä että Italiassa pukeudutaan paremmin. Pikkukaupungissa se tosin voi tarkoittaa tasapäisyyttä, tai merkkivaatteisiin turvautumista silloin kun vaatevalinnan yleisen hyväksynnän merkiksi nousee sen hinta. Vanhemmilla herroilla hyvä pukeutuminen tarkoittaa suoria housuja. Italiattaren eskariluokan äitien laumassa yksilön arvo määrittyi ilmeisesti sen mukaan mitä pidempi pätkä jenkkakahvaa näkyi napapaidan ja housunkauluksen välissä, ja mitä soivamman kireät glitterfarkut oli saanut kiskottua ahterinsa verhoksi. Rosa Meriläisen kolumni selittää ilmiön mielestäni kattavasti. Kieltämättä suomalaiset naiset ovat rumia, tylsiä ja seksittömiä lantsareissaan. Onneksi halpaa glitteriä näkyy olevan kaupan täällä Pohjolassakin.

Grillo parlante

Italialainen koomikko Beppe Grillo on ilmoittanut asettuvansa ehdolle oppositiossa olevan keskustavasemmistolaisen Demokraattisen puolueen (PD) keulahahmoksi lokakuussa pidettävissä esivaaleissa.

Beppe Grilloa ei voida sanoa Demokraattisen puolueen varsinaiseksi kannattajaksi: hän on kritikoinut puolueen ohjelmaa tai pikemminkin sen ohjelmattomuutta useaan otteeseen. Värikäs koomikko on jättänyt television 1990-luvulla, ja sen jälkeen levittänyt ohjelmaansa näyttämöillä, toreilla ja internetissä, jossa hänen bloginsa on Italian suosituin.

Poliittiseksi ohjelmakseen Beppe Grillo on tarjonnut maanlaajuisesti sovellettuna samaa ohjelmaa, jotka hänen siviililistalla kunnallisvaaleissa 64 kunnassa ehdolla olleet kannattajansa ovat esittäneet, niin sanottua Viiden tähden kuntien kaksitoistakohtaista ohjelmaa (Comuni a cinque stelle). Tämän lisäksi hän kieltäisi televisiokanavien omistamisen poliitikoilta. Hallintoelinten kunniallisuuden palauttamista hän penää luonnoksella laista, joka rajoittaisi kansanedustajien istuntokausien määrän kahteen ja tekisi mahdottomaksi korkeimmassa oikeusasteessa tuomittujen tai alempien oikeusasteiden jo tuomitsemien, korkeimman oikeuden päätöstä odottavien henkilöiden asettumisen ehdokkaaksi. Nykyistä vaalitapaa hän ehdottaa muutettavaksi siten, että kansanedustajat valittaisiin suoralla kansanvaalilla – tällä hetkellä äänioikeutettu antaa äänensä listalle, eikä esimerkiksi naisten määrän kasvattaminen parlamentissa ole äänestäjien käsissä.

 

Viiden tähden kuntien ohjelma tähtää italialaisittain korkealle:

1. Vesilaitosten pitäminen julkisten palveluiden piirissä
2. Pakollinen vedenpuhdistusjärjestelmä asumuksille joita ei voi kytkeä viemäriverkkoon; kunnallinen tuki tai rahoitus yksityisille puhdistusjärjestelmille.
3. Kaupunkien viheralueiden lisääminen.
4. Rakennuslupien myöntäminen vain purkuun, jälleenrakentamiseen tai käytöstä poistettujen teollisuusalueiden uuskäyttöön muokkaamiseen.
5. Saastuttamattoman julkisen liikenteen toimintasuunnitelman laatiminen ja pyörätieverkoston rakentaminen.
6. Liikuntavammaisten liikkuvuuden parantaminen kaupungissa.
7. Ilmainen internetyhteys kaikille kansalaisille.
8. Julkisten etätyöpisteiden luominen.
9. Jätemäärän nollaaminen.
10. Vaihtoehtoisten energiamuotojen kuten aurinkosähkön ja tuulivoiman edistäminen kunnallisella rahoituksella.
11. Energiatehokkuus.
12. Paikallisen tuotannon suosiminen.

Beppe Grillon provokaation tekee kiintoisaksi se, että hänen riveissään on suuri joukko vuoden 2008 parlamenttivaalien todellisesta vaalivoittajasta, nukkuvien puolueesta. Berlusconia vastaan mutta ei oikein minkään puolesta politikoivassa Demokraattisessa puolueessa hän on tunnistanut suurimman oppositiotyhjiön. Koomikko kansakunnan keulahahmona ei olisi uusi ajatus Italian spektaakkelinomaisessa politiikassa.

Kuva: Beppe Grillo Parta-Kallen parrassa. Grillo parlante on sirkka, joka toimii Pinocchion omatuntona.

Munamankeli

En ole erityisen urheilullinen, mutta pidän fillaroimisesta, siitä vauhdin huumasta jonka saa pelkillä reisilihaksillaan, tervaleppälehdon läpi kiemurtelevasta pyörätiestä ja mesiangervon tuoksusta. Tuppulaan verrattuna stadissa on hyvä pyöräillä; on pyöräteitä, lapset voi jättää mummolaan kuntolenkin ajaksi, ei ole liian lämmintä. Tuppulassakin voisi pyöräillä, mutta mukanani on yleensä liikaa jengiä, enkä voi välttää kuvittelemasta miltä perässä vedettävä lastenkärry näyttää sen jälkeen kun se on raahautunut kaksisataa metriä eteenpäin citymaasturin karja-aurassa. Omasta henkirievusta nyt niin väliä.

Kälyni mountain bike pöllittiin leikkimökistä, ja siksi olen ottanut tämänvuotiseksi kesäfillarikseni pikkubroidin Oivan. Pyörä kuuluu kategoriaan munamankeli, mutta jo renkaiden pumppaaminen paransi sen ajo-ominaisuuksia. Ulkokumit pitäisi vaihtaa ennen kun sisärengas pullahtaa lopullisesti ulos, ja ehkä putsata ja rasvata ketjut. Yritän nakittaa homman Automiehelle itselleen, jotta välttyisin likaamasta käsiäni.

Piraattienlahdella

Kesälukemisena Luca Nerin La Baia dei pirati.

Minä en yhtään epäile sitä etteikö nykymuotoinen copyright voisi hävitä. Kaatuihan Berliinin muurikin. Nykymuotoisen copyrightin turvaamiseen tarvitaan niin järeitä keinoja, että siinä jää Stasi toiseksi. 

Useassa lähteessä esitetyn arvion mukaan kaksikymmentä miljoonaa italialaista lataa vertaisverkoista, myös copyrightin suojelemaa materiaalia. Se tarkoittaa toki sitä että miltei neljäkymmentä miljoonaa ei lataa – vielä. Moni mummo odottaa laajakaistaa, ja sitä että lapsenlapset tulisivat asentamaan eMulen.

Isänmaallinen teko

Unohdin pakatessa hammasharjan, ja jouduin ostamaan uuden. Tavatapaljoudessa takerruin Pininfarinan design-harjaan. Era più forte di me.