Olen jälleen kerran todennut pitäväni mekaanisena toistuvasta ruumiillisesta työstä, joka väsyttää niin paljon että antaa levollisen yöunen, ja jonka aikana jää tilaa omille ajatuksille, kun ei siinä työsuorituksessa niin järin funtsimista tarvita. Voi siinä jutellakin, jos löytää jonkun samanhenkisen. Minä tunnen yhden tohtorisnaisen Pescarasta.
Repeilevän lateksin raappaaminen saunan takaseinästä saattaa olla tie autuuteen.
Arkitehti Blogilistalla
Arkitehti Facebookissa
En ole itseäni noin paljon rasittanut, mutta vähän samaa mietin yksinäni marjapensaissa. Omat ajatukset pyörivät missä pyörivät, kädet toimivat omia aikojaan eikä niitä tarvitse ajatella. Rauhoittavaa ja jotenkin vapauttavaa.
Huippuhetket voivat yllättäen löytyä tavallisista asioista. Mulla oli keväällä saman tyyppinen valaistumishetki paitaa silittäessä. Se nyt ollut rehkimistä, mutta mieli oli hetken ihan hiljaa. Ikkunasta näkyi vain kaunis aamu, kun kädet tekivät työtä itsekseen. Ihan kun olisi sivusta katsellut, tosi levollista.