Arkitehdin vuosiraportti

Arkitehtiblogi juhlistaa neljävuotista taivaltaan ja yksivuotispäiväänsä WordPressissä. Vuoden kävijäluku jää hieman alle kolmenkymmenentuhannen. Suosituimmiksi artikkeleiksi nousevat Näin minusta tuli julki-imettäjä, Joulukuva, Hella ja (pieni) nyrkki, Avotakka ja Alfauros. Useimmin blogiin johtaneet hakusanat olivat joulukuva, kotiruokaa, antipasto, avotakka ja arkitehti, liekö viimeinen typo vai mitä. Myös lutikan purema ja paskamutsi ovat olleet suosiossa.

• Vakavaluontoinen bloginhoito vaatii uhrauksia: olen joutunut järjestelmällisesti kieltäytymään pyynnöistä ryhtyä kenenkään naamakirjakaveriksi, koska aikatauluni ei kestäisi yhtään ylimääräistä pseudoaktiviteettia.
• Blogin pitäminen on hyväksi mielenterveydelle, ehkä. Olen neljässä vuodessa löytänyt ihmisiä, joita ajattelen ystävinä vaikken olekaan heitä tosielämässä tavannut.
• Blogin pitäminen auttaa kirjoitustyössä: kun viimeinkin sain sen lisurinperskuleen työn alle, soljuivat kokonaiset lauseet kuin itsestään. Sama ihme tapahtui väikkärin tutkimussuunnitelman kanssa, ja toivottavasti myös apurahahakemuksia runoillessa. Olen ainakin mahdottoman inspiroitunut viimeksimainituista.
• Mainetta, rahaa ja kuuluisuutta ei blogaamisesta (kuulostaa korvaani paremmalta kuin polkkaaminen, melkein kuin pogaamista!) ole siunaantunut. Synkimpinä hetkinä mietin myyvämpiä aiheita, blogilistan kärkeen pyrkyröintiä, mainostilan kauppaamista. Ehkä voisin yrittää kirjoittamista työkseni, perustaa kaupallisen blogin …tai mainosteipata leveän takalistoni.

Lukijoita kiittäen, arkkienkelien päivänä

Cambio stagione

Cambio stagione, vuodenajan vaihtuminen, on italialaisen kodinhuoltovastaavan – lue: äidin – painajainen. En muista että Suomessa asuessani vaatekaapin myllertämiseen olisi mennyt niin paljon aikaa, ehkä siksi että kesät talvet pärjää samoissa farkuissa ja docmartenseissa, talvella vaan heitetään jotain pomppaa niskaan…? Täällä kuitenkin talvi on kostea, ja talven vastaanottamiseen koleissa kivitaloissa tarvitaan jos mitä silkkivillahousua ja laamapaitaa. Kesällä on kuumaa, ja varastoon joutavat päällysvaatteiden lisäksi peitot ja täkit.

Kaikki säilöön vietävä vaate on pestävä ja kuivatettava ensin, muuten se alkaa homehtua. Kaikki säilöstä otettava on silitettävä, usein myös pestävä jos siihen on tarttunut varaston haju. Pieneksi jääneet lastenvaatteet siirretään jatkoon. Pieneksi jääneet aikuisten vaatteet… huokaus, entä jos niihin vielä laihtuisi?

Pölynimurilla vakuumipakkaukseksi imettävät säkit vuotavat järjestään. Tiiviisti suljettavat muovilaatikot ovat kalliita ja tilaavieviä. Marketeista löytyy jopa muovilaatikoita, joiden kannessa on eriö… hajusteelle, naftaliinille tai kosteutta poistavalle suolalle?

Kun luulen suoriutuneeni vaihdosta, ovisummeria soittaa tuttavarouva, jolla on kaksi säkillistä pieneksi jääneitä lastenvaatteita. Katedraaliseurakunnassa sanoneet, etteivät köyhät halua käytettyä. Kiitän kohteliaasti. Lajittelen säkit talvisäilöön meneviin, ensi vuonna sopiviin, ajankohtaisiin, rumiin, pieniin ja kuluneisiin. Kuluneet leikkaan räteiksi, rumat ja pienet pakkaan uudelleen muovikassiin ja heitän takakonttiin, josko asiallani naapurikaupunkiin muistaisin laittaa keräyslaatikkoon. Sikäläiset köyhät eivät ole niin kranttuja.

Sudokino

Italiatar sai syntymäpäivälahjaksi puisen sudokinon, jossa tavallisten 9×9 -ruutujen sijaan on 6×6 ruutua.

Huhtipoika haluaa osallistua, joten hänelle olemme kehittäneet kolmevuotiaiden sudokun:

Parmigiana di melanzane

Parmigiana di melanzane on vuokaruoka, josta on yhtä monta reseptiä kuin kokkia. Yhdistävänä tekijänä on munakoiso ja tomaatti, mutta esimerkiksi Salernon maakunnassa Vesuviuksen juurella olen nähnyt munakoisot paistettavan leivitettyinä, kananmunassa ja korppujahoissa pyöriteltyinä.

4 isoa munakoisoa
mozzarellaa
parmigiano reggianoa raastettuna
soseutettua tomaattia (kotitekoinen salsa tai supermarketin passata)
basilikan lehtiä
öljyä munakoisojen paistamiseen

Leikkaa munakoisot pitkittäin ohuiksi viipaleiksi, suolaa ja valuta painon alla pari tuntia. Jos viitsit, ja riippuen munakoison karvaudesta ja/tai vetisyydestä. Huuhtele, kuivaa ja paista upporasvassa, valuta talouspaperin päällä.

Lado uunivuokaan kerroksittain: munakoisoa, loraus tomaattisosetta, ripaus juustoraastetta, basilikan lehtiä, mozzarellaa ohuina viipaleina; munakoisoa…

Paista 180°C, noin 40 minuuttia.

Vidiootit 2

House MD:n kuudes tuotantokausi pyörähti käyntiin Vapaassa Maailmassa eilen, ja jo tänään koko hela hoito on italiaksi tekstitettynä p2p-verkossa. Arvatkaa vaan, kuinka kiitollinen olen.

House MD:n kuudennen tuotantokauden bumper-logo, jalkakäytävään spraymaalattu caduceus Chicagossa.

Ninna nanna, ninna-oo

Babiage Doodoo on uninalle, joka takaa makeat unet toistamalla kohdunsisäistä äänimaailmaa.

No huh. Tuon jos olisin tiennyt niin olisin irtisanonut itseni ja varannut pelkän menolipun Patagoniaan.

PB

Italiatar ilahduttaa äitiä ja isää post-itillä.

Pulu

Tuppulan faunaan erottamattomasti kuuluva lintunen, joka tuppaa istuskelemaan talojen räystäillä ja kakkimaan sieltä kokopäivätoimisesti.

Jouduin jättämään auton improvisoidulle paikalle jokunen päivä sitten, ja siinähän sitä oli kyljen mitalta. Autopesulaankaan en kiireiltäni kerinnyt.

Tänä iltana sukua Leccen asemalle saatilta palatessa mitta oli täynnä: ajoin kärryn piazzan suihkulähteen viereen, otin takakontista sienen ja keskikokoisen hiekkakakkuämpärin, ja pesin koko paskan. Kirjaimellisesti. Toimenpidettä oli todistamassa ainoastaan piazzan penkillä iltaa istuva paikallinen eksentrikko, jonka mielipiteestä en juuri ole huolissani – pikkukaupungissa pitää aina olla huolissaan siitä mitä ihmisetkin ajattelevat. Kaupungin ensimmäisen, viimeisen tai ainoan hipin kanssa olemme ehkä tasoissa.

Aikuiset

Scuola maternan vanhempainiltaan osallistuminen Piratbyrån T-paidassa on hieman koomista, mutta menköön. Tärkeintä on uskoa asiaansa.

Päivän audimies

Tilanne: kuorma-auto saapuu työmaalle kiellettyyn ajosuuntaan ajaen, koska ei muutakaan kautta pääse. Kolmevitonen (onnittelut nopeasta urakehityksestä!) mies saksalaisen laatuauton ratissa joutuu peruuttamaan neljä ja puoli metriä, ja pysähtymään kolmeksikymmeneksi sekunniksi.

Tie vapautuu, mies painaa monon konehuoneeseen ja ampaisee kadulle jonka leveys on korkeintaan neljä metriä, jossa ei ole jalkakäytäviä, johon liittyvät kapeat sivukujat kymmenen metrin välein, joka päättyy risteykseen sadanviidenkymmenen metrin päässä.

Auton moottorin teho pitäisi jyvittää sen mukaan mitkä pisteet asennetestistä saa. Jotkut eivät yllä pisteillään edes ruostuneeseen munamankeliin.