Dermatofagoidi

Minulla alkaa olla mitta täynnä kutsumattomien vuokralaisteni kanssa.

Pölypunkit viihtyvät kosteassa ja lämpimässä: vanhat talot ovat usein kosteita jo rakenteidensa ja materiaalien vuoksi, ja kun niihin sitten viimeinkin saadaan lämmitys, on soppa valmis. Se vanha ohje ilmankosteuden vähentämiseksi on ilmanvaihdon tehostaminen, mutta sekin toimii vain silloin kun ulkoa tuleva korvausilma on kuivempaa kuin poistoilma. Suomessa yleensä toimii, mutta tiedä sitten miten näiden eurotalvien kanssa.

Lähtökohtaisesti hyvä juttu on se, että arkkitehdit ja astmaatikot saavat elää ilman verhoja ja mattoja. Se helpottaa jonkun verran punkkien massamurhaamista. Loput punkkisyynin ohjeet, eli pehmot, kirjat ja vaatekaapit pois makuuhuoneesta, ovat toteuttamiskelvottomia. Totta puhuen pehmoille riittäisi pakastaminen kerran kuussa. Alan katsella sopivaa autotallia, johon laitan arkkupakastimen.

Ilmastointilaitteen kuivaustoiminto jäähdyttää myös, ja se ei ole toivottavaa jos huonelämpötila on 16. Tuntuu järjettömältä pitää yhtä aikaa päällä lämmittävää patteria ja jäähdyttävää posotinta. Pitäisi lämmittää enemmän, laittaa yläkertaan vesikiertoinen seinälämmitys, lisäeristää katto, tilata puusepältä mittatilaustyönä lasiovinen kirjahylly, testata kosteutta tasoittavaa rappausta korkkilaastilla ja rappausta savilaastilla.

Rahaa siis tarvittaisiin, mutta mistä rahat, jos kierrän työnteon sijaan pyyhkimässä kodin pintoja kostealla liinalla lääkärin ohjeiden mukaan? Äh. Lasiovinen kirjahylly pitäisi vähintään saada KELA-korvattavaksi, se on oikeus ja kohtuus

Musikaalinen haaste, jatkoa

Vaihdetaan levyä, uudet 20+20 kilometriä omaa aikaa.

5. Humdrum Blues: Oscar Brown Jr.

6. Old Man River: Ray Charlesin tulkinta on hieno.

7. Route 66: autolevylläni on ymmärrettävästi useampia versioita, mutta valitsen tähän Chuck Berryn tulkinnan. SS101 ei ole ansainnut omaa lauluaan: ehkä (ex)SS66, joka on Pistoiese. Italian valtateistä viisun sepittäisin sille pisimmälle, joka on SS16.

8. Jimi Hendrixin Let Me Stand Next Your Fire, rock’n'rollin historian jos ei nyt parhaat rummut, niin kärkipäästä.

9. James Brown: Soul Man

10. Summertime Janis Joplinin laulamana. Musiikin maailmanperintölistalle.

Haastan musiikkimakuaan esittelemään Keksin, Calendulan, Suom(I)talyn. Videolinkit eivät ole pakollisia, vaikkakin käyttäjäystävällisiä.

Musikaalinen haaste

Löysin spammilaatikosta Ihmiskunnan Herran minulle heittämän musikaalisen haasteen.

Haaste on hyvin yksinkertainen: mitä musiikkia olet kuunnellut viimeisen vuorokauden aikana? Voit kertoa biisejä tai levyjä, mutta kymmenen levyä tai kappaletta. Haasta kolme blogaajaa.

Kuulostaa helpolta, paitsi että käytännössä voin hyvinkin olla päiväkaupalla kuuntelematta musiikkia, tai kuunnella autossa viikkokausia yhtä ja samaa lastenlaulu-compilationia takapenkin pyynnöstä. Viimeksi takapenkki on vaatinut kylläkin Ultra Bran Krokettia.

Toissapäivänä sain ns. omaa aikaa, kun pääsin spirometriaan keuhkotautipolille, ja parinkymmenen kilometrin ajomatkan edestakaisin käytin musiikin kuuntelemiseen:

1. Gay Cavalier: Pino Danielen ja Richie Havensin duetto

2. Malaika: Harry Belafonte Feat. Miriam Makeba. Eikö se laulakin nakupelle malaika? Terveisiä Pensseli-sedälle!

3. Pata pata: Miriam Makeba

4. Pneumologiseen teemaan hyvin istuva Aqualung: Jethro Tull

Postaus jatkuu seuraavassa numerossa.

Siivousnatsi

Talossa heiluu sellainen vajaa metrin mittainen, joka jo silloin kun ei vielä osannut puhua, suuttui isälleen, joka kotiin tullessaan heitti takin sohvalle. Osoitti takkia, osoitti naulakkoa, osoitti uudelleen takkia ja päästi suustaan protestiääniä.

Nyt se menee vessaan, sulkee oven perässään, nostaa istuinrenkaan, tekee tekemisensä, laskee alas sekä istuinrenkaan että wc-istuimen kannen, nousee kannen päälle koska muuten ei ylettäisi vetämään vessaa. Poistuessaan sammuttaa valot ja sulkee oven perässään. Viikkaa päivävaatteensa nukkumaan mennessään. Tarhasta tullessaan ottaa kengät pois, laittaa ne kenkäkaappiin ja ottaa kotitossut.

Se ei ole oppinut tuota keneltäkään meistä. Se on geneettistä. Nonno Totòn kosto.

Lapsen oikeuksien päivänä

Lapsella tulee olla riittävät mahdollisuudet leikkiin ja virkistykseen [...]. Yhteiskunnan ja viranomaisten tulee pyrkiä edistämään mahdollisuuksia tämän oikeuden nauttimiseen.

Kolmekymmentä vuotta sitten Tuppulassa lapset leikkivät kaduilla. Eivät enää, sillä liikennemäärät ja tilannenopeudet ovat kasvaneet, ja niin kuin se ei yksin riittäisi, median herkuttelu lapsikaappauksilla ja pedofiiliringeillä on räjähtänyt käsiin. Kaupunkiin on kaavoitettu – ehkä juuri kolmekymmentä vuotta sitten – yksi leikkipuisto; sen lisäksi kadonneen katuleikin tilalle ei ole tullut mitään. Paitsi harrastuksia, maksullisia leikkipaikkoja ja piirretyille omistettuja taivaskanavia. Äidit sitten kärräävät lapsia koulupäivän päälle virkistyksestä toiseen, niissä paremmissa perheissä, muille kai riittävät ne taivaskanavat.

Luin Telegraphista artikkelin, jonka mukaan UK:ssakin on ihan helkkarin epätodennäköistä että lapsi kaapattaisiin keskeltä katua ja katoaisi jäljettömiin niin kuin joku Madeleine McCann. Arvatkaapas kuinka epätodennäköistä Suomessa, tai jossain Tuppulassa, jossa kaikki tuntevat toisensa ja jonkinlainen sosiaalinen kontrolli toimii. Pelon pelko pistää vanhemmat kuitenkin rajoittamaan lasten menemisiä. Saatetaan kouluun. Haetaan koulusta. Ystäville ei pääse, koska pitäisi sovittaa yhteen omien vanhempien ja ystävien vanhempien aikataulut.

Kasvaakohan tästä sukupolvesta ihmisiä lainkaan? Lapsiraukat.

Sano se suomeksi

Bongasin tämän Pippurilta, tehtävänä kirjoittaa lauseet niin kuin ne sanoisi. Koska kielenkäyttö riippuu tilanteesta, lähdin oletuksesta että puhuisin veljelleni. Muussa tapauksessa jättäisin lauseet alkuperäiseen yleiskieliseen asuun.

*Siskoni punainen mekko mahtuu myös minulle.
*Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedon opettaja antoi?
*Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.
*Isäni äiti sanoi hakevansa meidät noin kello 17.45.
*Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla koska myöhästyin junasta.
*Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta?
*Ostitko sen hameen minkä näimme viime viikolla Hennes&Mauritzissa?

Systerin punainen mekko mahtuu myös mulle.
Tarttetsä apuu kirjoitustehtävässä, jonka mantsanmaikka antoi?
Okei, tehdään niinkuin sä ehdotit.
Faijan mutsi sanoi että hakee meidät jotain varttia vailla kuusi.
Matkustin stadiin dösällä kun missasin stogen.
Ootsä nähnyt missään isobroidin kännyä?
Ostitsä sen hameen joka nähtiin viime viikolla Henkassa & Maukassa?

Törmäsin jo peruskoulun ala-asteella kielen kaksoisstandardiin, eli jos ainekirjoituksessa käytti jotain perätuppuhikiäläistä murresanaa, niin se oli ihanaa ja värikästä kieltä. Vaan auta armias, jos tipautti jonkun slangisanan. Lukiossa luokkakaverit vetivat herneen nenäänsä, jos puhui Stadista tai sporasta, ee-eei, me täällä Hesassa ajetaan ratikalla ihan sinne Sörkän metroasemalle asti. Kieli muuttuu.

Mielestäni osaan yleensä valita hyvin tyylilajin, eli jos jollain natiivilla on mennyt pitkäksi Ruiskumestarissa, niin sille ei ehkä ensimmäiseksi kannata mennä heittämään mitään diskurssianalyysia kun sitä saattelee omaan tai naapurin rappukäytävään, pois pakkasesta nukkumasta. Kuuntelee ensin sitä vastapuolta, ja korjaa kurssia sen mukaan, ellei nyt ole tarkoitus pönkittää omaa erinomaisuuttaan tai erilaisuuttaan oxfordilaisella aksentilla.

Aina vain ulkomaalainen

Eilen lounastunnilla ajoin Tuppulan ainoaan jatkuvaa aukioloaikaa pitävään supermarkettiin, vain todetakseni ettei sekään ollut auki. Seistessäni tumput suorana siinä tyhjällä parkkipaikalla paikalle kurvaa äijä, joka ihmettelee samaa - Ei, ovessa lukee että aukeaa kolmelta. Mutta siihen on vain kaksi minuuttia, mikäli kännykkäni kello on oikeassa. – Mistä sinä olet?

En vastaa. Poistun paikalta, mikä ei ole aivan helppoa tyhjällä parkkipaikalla keskellä ei-mitään. En itsekään tiedä mikä kysymyksessä ottaa päähän, ehkä se, että joku ventovieras punakka ja turvonnut äijä tulee sinuttelemaan hänelle täysin tuntematonta naisihmistä. Liian tuttavallinen. Ui liiveihin. Ajatusharjoituksen jälkeen totean, että kysymyksen sijoittaminen jo toiseen lauseeseen ärsyttäisi vaikka kyselijä olisi nuori ja komea. Vähän niin kuin pysäyttäisi tuntemattoman kadulla ja kysyisi mikä hänen nimensä on, onko hänellä lapsia, onko naimisissa.

Mieleni tekisi vastata: *ttuuks se sulle kuuluu, olen Italian kansalainen niinkuin sinäkin. Tai kysyä: kerro sinä ensiksi mistä olet. Vaikka se saattaisi olla liian ystävällistä. Valitsen diplomaattisen vaikenemisen.

Joskus on ärsyttävää olla silmiinpistävän erinäköinen, ja erityisen ärsyttävää, kun asiasta muistutetaan silloin kun itse ei juuri asiaa ajattele. Muistan lukeneeni jostain Kodin Kuivalehdestä Nigeriassa asuneen suomalaisnaisen kertomuksen siitä, kuinka hän oli huitonut ja hihkunut koulun päättäjäisjuhlissa yleisön joukossa, jotta lavalla esiintyneet lapsukaiset näkisivät äidin seuraamassa esitystään. Jälkeenpäin tuli kuittia: Mutsi, ootsä katsonut peiliin. Oho. Unohdin. Vähän kalpea.

 

Paluu epäpaikkaan

Pitkään suunniteltu toiviomatka epäpaikkaan toteutui viimeinkin, tai olisinhan minä voinut sinne yksinkin mennä, mutta kun olimme Noan kanssa sopineet. Mukaan lykkäsi myös Arkkienkeli.

Shoppasin lapsille Decathlonista sataprosenttisen synteettisiä fleecepaitoja, jotka kosteassa ja koleassa ilmanalassa ovat omiaan. Tarralenkkarit. Kuminauhavyötäröisiä verkkarihousuja, joiden kanssa juniori selviää itsekseen pissa-asiasta koulussa. Puuvillatrikoisia peruspaitoja ilman glitteriä tai Disney-hahmoja. Calzedonian jarrusukkia. Hihattomia aluspaitoja COOPista.

Epäpaikan ruokaosastolta sain kaipaamaani suolaista voita (DallaTorre, Val di Non), jota levittää IKEAsta tuodun Leksands Knäcke -näkkileivän päälle. Harmi että näkkäri on jo kosteassa huoneilmassa menettänyt rapeuttaan, tai kai sitä voisi kuivattaa uunissa?

Varhaiskasvatuksesta, jälleen

Huhtipojan luokalla järjestettiin yllätysjuhla lapsille ja vanhemmille. Saimme maistaa crostataa (hillopäällysteinen murotaikinaleivos), jonka lapsikullat olivat omin käsin leiponeet ja saattaneet junamuodostelmassa leipomoon paistettavaksi samana aamuna; palanpainikkeeksi oli lapsikultien omilla jaloillaan polkemaa viiniä. Video viininvalmistuksesta näytettiin ennen tarjoilua, ja yllättävän moni oli siitä huolimatta niin rohkea, että otti.

Öhm, on sitä pahempaakin anarkokiljua maistettu.

Ammatinvalintaa vielä harkitseville

Koulun edessä käyty keskustelu:

Francesco on ollut tänään meillä töissä. – Kuka? – Putkimies. – Ai se nelikymppinen joka ajaa Audilla? – Ei, meidän putkimiehellä on Mersu.