Murheellisten laulujen maa

Sinä aamuna Ibrahim nousi väärällä jalalla sängystä.

Kaikki muslimit ovat tuollaisia, tokaisi tuohtuneena uutislähetystä seuraava mokukriitikko.

Kaikki albaanit ovat tuollaisia, tokaisi tuohtuneena uutislähetystä seuraava Kosovon serbi.

Kaikki miehet ovat tuollaisia, tokaisi tuohtuneena uutislähetystä seuraava eronnut nainen, jonka lähestymiskiellossa oleva mies istui haulikkonsa kanssa talon eteen pysäköidyssä autossa.

Ensin viisaat kirjoittavat suomalaisesta väkivallan kulttuurista. Sitten islamista ja kunniamurhista: nopeimmat peräävät nimen perusteella että ampujan ihonväri olisi pitänyt kertoa jo ensimmäisissä uutisissa. Se olisi rajannut haun valkoisiin miehiin, kuten albaania osaamattomillekin selvisi valokuvan julkaisemisen myötä.

Tulimmeko yleistyksistä viisaammiksi?

Yksi asia on varma. Ibrahim ei tee enää pahaa kenellekään.

Työvuorolistaa

Kun piparien leipominen oli mennyt niinkin kivuttomasti, päätin että ehkä pikkuleipiäkin voi tehdä. Mättävät säkkikaupalla Mulino Biancon keksejä, joissa on happamuudensäätö- ja paakkuuntumisenestoaineita joka lähtöön. Hyvä äiti leipoo. Minullahan oli sentään kymppi köksässä peruskoulun päästötodistuksessa.

Tein murotaikinan, johon lisättiin tummaa sokeria, suklaa- ja saksanpähkinärouhetta. Koko hoito tangoksi leivinpaperiin, ja jääkaappiin jähmettymään.

Vaan seuraavana aamuna olikin työvuorossa Paskamutsi: kaksi ensimmäistä pellillistä kärähti uunissa sillä väillä kun jälkikasvua piti pissattaa, lääkitä ja erotuomaroida. Seuraava erä jätettiin melkein raaoiksi, että keskiarvo olisi hyvä.

Joulutraditiokriisi

Meillä on jo vuoden pari ajan joulu ollut vähän persiillään.

On jokseenkin turhauttavaa vääntää stressissä erilaisia laatikoita joita kukaan ei syö, ja niinpä niin kauan kun anoppi eli, nakitin koko joulun hänelle. Win-win-tilanne. Mutta nyt meitä on vain neljä, eikä edes sitä lähisukua jonka luokse voisi rantautua pitkään pöytään. Hengästyneenä kuuntelen kummitätien selostusta täytetystä pastasta ja piiraista, joita heiltä on tilattu kahden-neljänkymmenen illallisvieraan voimin syötäviksi.

Eli siis: mitä aattona pöytään?

Pitkän pohdiskelun ja olemattomien esivalmistelujen jälkeen olen päätynyt napolilaisen aattoaterian linjoille: ei lihaa, vain vihanneksia ja kalaa. Painelin aattoaamuna kalakauppaan tarkistamaan josko vielä jotakin saa, ja jo vain: ostin valmiiksi liotetun baccalàn (suolattu turska, erotukseksi stoccafissosta eli kapakalasta), simpukoita (vongole), jotka äyriäisiin kuuluvien scampien kanssa joutavat tomaattikastikkeeseen. Secondona sitten se suolakala ja friteerattuja kasviksia (kesäkurpitsaa, munakoisoa ja kukkakaalia vehnäoluesta, vehnäjauhoista ja munanvalkuaisvaahdosta tehdyssä frityyritaikinassa), sekä peräti kolmea sorttia salaattia contornoksi: Suomessa italiansalaatin nimellä syötävää venäläistä salaattia eli insalata russaa, pääasiassa kukkakaalista koostuvaa insalata di rinforzoa ja rosollia, josta ei kukaan tykkää paitsi minä, ja joka mutkisti muutenkin ruuanlaittoa sillä etikkapunajuuret olivat saksankaupasta loppu ja jouduin pikaetikoimaan tavalliset keitetyt vakuumiin pakatut punajuuret. Alkupalaksi ehkä paahdettua leipää ja latva-artisokkapateeta. Samalla kun friteeraan sen suolakalan, voin paistaa kalapuikkoja näille gastronomiasta mitään ymmärtämättömille.

Aterian päätteeksi onkin sitten pähkinöitä, mandariineja ja suklaata. Eiköhän näillä pärjätä.

Stressitöntä joulua!

Quel presepe pieno di extracomunitari

Parlamentin alahuoneen puhemies Gianfranco Fini piikittelee Lega Nordin pers-, pardon, peruspadanialaisia: On kaunista että puolustetaan perinteitä, krusifiksia ja jouluseimeä, mutta joka katsoo tarkemmin seimeä, näkee että se on täynnä EU:n ulkopuolisia. Joka siis italiaksi on mutiaisen synonyymi.

Minä olen pitänyt Finin puolta  Pravdan yleisönosastolla lähes kymmenen vuotta sitten, kun olivat ulkomaantoimituksessa leimanneet silloisen Alleanza Nazionalen uusfasistiseksi puolueeksi. Gianfranco on pitänyt linjansa siitä lähtien kun Itkumuurilla kippa päässä kävi katumassa fasismin hirmutekoja. Olen hyvillä mielin siitä, että Italian oikeistossa joku on valmis puolustamaan rehellisiä työssäkäyviä mutiaisia populistista räyhäjengiä vastaan.

Vuoden 2009 jouluseimessä perulaiset savifiguurit reilun kaupan käsityötä sekä salentolaiset kattotiilet 1600-luvulta.

Joulukalenteri 21: siistiä 2

Aikapäiviä sitten taistelun kaaosta vastaan hävinnyt äiti-ihminen päättää järjestää kahden viimeisen vuoden akkarit kansioihin. Puuttuvien numeroiden prosenttiosuus on yllättävän pieni.

Joulukalenteri 18: siistiä!

Täsmennettäköön, etten aio kirjoittaa joulusiivouksesta. Siihen kelpaavat Project Maman ohjeet.

Sisäinen pilkunviilaajani on saanut uutta sarkaa: nyt kun voin nauhoittaa lastenvideoita Kaistalta, niin tottahan niin teen. Ja koska rakastan siistiä jälkeä, leikkaan videot XMedia Recodella, ja samalla konvertoin AVIksi. Tunnustan jopa että olen joskus aikoinani siivonnut mainoksia pois telkkarista nauhoitetuista VHS-videoista, mutta ei, mitään kivaa kotivideo-ohjelmaa en ole vaivautunut käyttämään. Varmaan sitten kun ja jos on aikaa. Kasimillistä kaitafilmiä olen edellisessä elämässäni leikannut, sen verran olen antiikinaikuinen.

Minä olen perheessä se, jonka iltapäiväharrastuksena on piuhojen virittely tietokoneelta telkkariin, tietokoneelta stereoihin, telkkarista stereoihin, ja tietysti toimenkuvaan kuuluu myös kaiken maailman konvertointiohjelmien ja plug-inien asentelu. Seuraavaksi opettelen tekstitystiedostojen yhdistämisen audioon ja videoon.

Joulukalenteri 17: Pikkukakkosta

Sain Ciacionian -S-:ltä kuukauden kokeilutarjouksen TVkaistalle. Julkiset kiitokset.

Homma on toiminut sen verran hyvin, että Joulupukki jatkaa tilaustamme vuodella. Mikä on varsin kiva lahja lapsille, sillä viime vuonna eräät Pukin paketit katosivat postissa.

Olen jäänyt siihen tietoon, että YLEn mukaan Kaistan toiminta on laitonta. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan tarjota. TV Finlandilla on yksi kanava, 170€ vuodessa (Kaistalla 98€ kaikki kanavat), ja siltä ainoalta koostekanavalta tulee kokemuksen mukaan jotain hiivatin OK-visailua uusintana monta tuntia päivässä. Laitoimme lautasen, ostimme dekooderin, tilasimme kortin, se ei toiminut, lähetimme kortin takaisin, odotimme, soittelimme Ruotsiin, olivat kuulemma lähettäneet toisen kortin joka ei koskaan saapunut, kolmas toimi mutta sen toiminta-aika laskettiin ensimmäisestä tilauksesta lähtien vaikka aikaa oli haaskaantunut jo kuukausi ja vaikka asiasta erikseen heille kirjoitin. Sen jälkeen pulju vaihtoi satelliittia, enkä enää viitsinyt soittaa asentajaa paikalle. Paskalafka. En suosittele kenellekään. YLEn Areenalla ulkomaisesta IP-osoitteesta näkyviä lastenohjelmia on kourallinen.

Jos YLEn mukaan ainoa tapa katsoa laillisesti Suomen kanavia on muuttaa Suomeen, tai edes Viroon, niin siitä vaan. Sillä aikaa me katsomme Pikku Kakkosta.

Joulukalenteri 16: kirjeitä Mogadishusta

Pravdan kolumnisti on muuttanut johonkin slummiin, ja siellä ihmettelee:

Jokin täytyy olla pielessä, jos rikkaat linnoittautuvat omille alueilleen ja pienituloiset ja maahanmuuttajat ajetaan omiin ghettoihinsa.  [...] Joka tapauksessa slummiutuminen ei ole kenenkään etu.

Kommenttilootassa ollaan eri mieltä. Ovat rahansa, turvallisen ympäristönsä ja hyvät koulunsa ansainneet.

Vaikken olekaan menossa kenenkään lompakolle sosialisoimaan, niin uskaltaisin huomauttaa että yhteiskuntarauha on kaikkien etu. Ettei kaikkia sosiaalitapauksia tarvitsisi työntää samaan rappuun. Ettei koulujen saa antaa eriarvoistua, vaikka se onkin hienoa kun saadaan oikeita ison maailman ongelmia.

Minun mummoni asui Stadin kämpässä, eikä ollut mikään sosiaalitapaus, kunhan pienituloinen. Lähtenyt tyttösenä piikomaan, eikä yhdessä polvessa päässyt luokkaretkellä sen pidemmälle kuin että yhden lapsista sai lääkikseen. Menestyvien ihmisten kovuus ällistyttää minua: joka ikinen on menestynyt vain ja ainoastaan omilla ansioillaan, eikä pysähdy miettimään mihin olisi päässyt jos olisi vaurioitunut jo sikiöaikana äitinsä aliravitsemuksesta tai ylikansallisen banaanintuottajan viljelyksilleen kylvämistä myrkyistä, jos olisi joutunut huutolaiseksi, syntynyt eurooppalaisen suurkaupungin liepeillä mustalaisleiriin ja kasvatettu taskuvarkaaksi, jos erinomaisuudestaan huolimatta joutuisi konkurssiin suurten tilaajien vanavedessä, viimeisenä velkojien listalla.

Tässä tietysti vain soitan suutani, kun en ole vielä menestynyt. Kyllä se siitä.

Olen muuten asunut myös ns. paremmassa kaupunginosassa ja kuunnellut tuota ameriikan-eetosta luokkatovereilta, anteeksi, -kavereilta jo ala-asteelta. Ei vain vieläkään uppoa.

Joulukalenteri 15: matkamuisto Milanosta

Paavi on oikeassa: media kovettaa ihmisten sydämet.

Keski-ikäinen mielenterveysongelmista kärsivä mies heittää yhtä lailla mieleltään järkkynyttä vanhusta rumalla matkamuistolla, eikä juuri kukaan ole vilpittömästi pahoillaan.

Joulukalenteri 13 (14): Santa Lucia

Rankan Lucianpäivän ilta: istun sohvalla syömässä lussekatteja ja katselen kaistalta Wollah Wollahia.