Sqindlerin lista

Albania piilotti, majoitti ja näin pelasti ainakin 2264 juutalaista saksalaismiehityksen aikana, kerrotaan nimilistassa, joka löytyy United States Holocaust Memorial Museum:ista Washingtonissa, USA:ssa.

Albanialaisessa kunniakulttuurissa vieras on pyhä, opetettiin klaanipäällikön pyssynpiippuun tuijottavalle SS-upseerille. Juutalaisia II maailmansodan aikana majoittaneiden perheiden haastatteluissa Drita Veseli kertoo: “Albaniassa ei ole muukalaista, vain vieraita [...] moraalikoodimme velvoittaa meitä olemaan vieraanvaraisia kodissamme ja maassamme. Meidän kotimme on ennen kaikkea Jumalan koti, sen jälkeen vieraiden ja lopuksi perheen. Koraani opettaa että olemme kaikki ihmisiä, juutalaiset, kristityt ja muslimit, yhden Jumalan alaisia”. Kaikki tutkijoiden jäljittämät perheet eivät toki olleet muslimeja, vaikka heitä onkin enemmistö: joukkoon mahtuu myös kristittyjä ja autuaan jumalattomia.

Näyttely Bolognan juutalaisessa museossa 24.1.-28.2. 2010

Afrosuomalainen

Katselin Teemalta Afro-Suomen historiaa. Kukkahattujen monikulttuurisuuspropagandaa, sanoo mokukriitikko. Jos nyt vaikka oletetaan, että sana afrosuomalainen on niiden perkuleen kukkahattujen keksimää. Ehkä minä olen keksinyt sen? Olen käyttänyt sitä varmasti jo viisitoista vuotta sitten, ja vaatekaappia penkoessani ihmettelen kuka on nussinut kukikkaan hattuni.

Minulle afrosuomalainen tarkoittaa henkilöä, joka on syntynyt tai kasvanut Suomessa, puhuu suomea äidinkielenään mutta on musta, ruskea, caffèlatte. Siis ei niinku oikean normisuomalaisen näköinen, vrt. Raisio vs HBL. Jos hän on kasvanut ruotsinkielisessä perheessä, hän on afrosuomenruotsalainen, ja jos hän on kasvanut ulkomailla mutta puhuu suomea äidinkielenään, hän on afroulkosuomalainen. Tai jotain sinnepäin. Tai mahdollisesti vain jenkki, britti, ranskalainen, nigerialainen jolla on toinen vanhemmista suomalainen. Identiteetti kuuluu ihmiselle itselleen, mutta – reilua tai ei – myös niille ulkopuolisille jotka sen määrittelevät. Itse jättäisin afrosuomalaisen määritteestä suosiolla pois ne henkilöt, joiden afrovanhemmalla ei ole pigmentin lisäksi muuta yhteyttä Afrikkaan, tai joiden afrikkalainen vanhempi on pohjoisafrikkalainen berberi, Etelä-Afrikan buuri… Joudumme selvittämään myös muiden kansakuntien aikaansaamia sotkuja: negrosta tuli black, afro-american, african-american, ja uusi sana joudutaan lanseeraamaan sitä mukaa kun joku kerkiää käyttämään vanhaa halventavasti. Ja kun ne jenkin penteleet ovat sotkeneet pakkaa vielä one-drop rule -käytännöillä, josta seurauksena uutistenlukija kertoo Amerikassa mustien osoittaneen mieltään, ja uutista seuraa video enemmän tai vähemmän kalvakkaiden pallinaamojen mielenosoituskulkueesta. Rosa Emilia Clay kelpasi amerikansuomalaiseen yhteisöön, mutta Rosan tytär salasi äitinsä juuret  “käydäkseen valkoisesta”.  Ilmeisesti hänellä oli siihen syynsä. Ei voi sanoa, ettei värillä olisi väliä, niin kauan kun sillä on väliä. Ja sitten kun värillä ei enää ole väliä, voidaan siitä vitsailla ja käyttää sanaa neekeri yhtä huolettomasti kuin sanaa blondi.

Sanoja kannattaa miettiä. Minua tympivät kiertoilmaisut “ulkomaalaistaustainen” (joku perusjuntti jonka isoisä oli skotti? Ruotsalainen? Laukkuryssän lemmenlapsi?) tai “tummaihoinen” (Italiatar luulee sillä tarkoitettavan Huhtipojan morsmaikkua, jonka molemmat vanhemmat ovat italialaisia). Suomen tataarit olivat ulkomaalaistaustaisia ehkä sata vuotta sitten, ja romanit viisisataa. Kyllä se siitä.

Afro-Suomen historia YLEn Teemalla

Raide 21

Milanon aseman raiteelta 21 lähtivät joulukuussa 1943 – toukokuussa 1944 junat Auschwitziin. Useimmille se oli pelkkä menomatka.

Italiassa vietetään 27. tammikuuta holokaustin uhrien muistopäivää. Joka ikinen vuosi kysytään myös, onko holokaustin muistamisessa järkeä. Pitäisikö oikeastaan muistella kaikkia muitakin kansanmurhia, menneitä ja käynnissä olevia?

Italia lähetti monta junavaunullista omia kansalaisiaan kuolemaan. Kyllä siinä pitäisi olla ainesta yhteen vuosittaiseen kansalliseen itsensäruoskintapäivään. Ja muistetaan samassa rytäkässä menneet homot, mustalaiset, vammaiset, kommunistit, jehovat… että ymmärrettäisiin mihin voi johtaa ajatus herrarodusta ja ulkopuolisesta syntipukista. Ilmeisesti asiaa ei olla jauhettu riittävästi, kun vielä 2000-luvulla äänestäjään menee kuin väärä raha Romanian romanien syyttäminen kaikesta kurjuudesta läpikorruptoituneessa ja järjestäytyneen rikollisuuden piinaamassa maassa.

Politically correct

Muori kävelee Hakaniemen torilla työkaverin kanssa, ja löytää maasta HKL:n kuukausikortin. Kuvassa rouva Nyman, tummien hiusten lisäksi erikoistuntomerkkinä röijy, korkkiruuvikiharat, kultaiset korvarenkaat. Toimittajakielellä kansallispuvussa.

Mutta tästähän käveli juuri tuonnepäin yksi… aloittaa Muori, ennen kun joutuu poliittisen korrektiuden paniikkiin. Maalla lapsena niitä sanottiin mustalaisiksi, enolla oli yksi rekkarepsikkana. Mutta eihän niin enää sanota. Ja romani kuulostaa kankealta, viralliselta.

…Nymanin  näköinen, jatkaa Muori. Rouvat lähtevätkin Nymanin perään, joka kauniisti kiittää.

slow food vs. fast food

Slow Food -liike on syntynyt Italiassa. Mahdollisesti myös fast food. Kadulla syöminen kuuluu erottamattomasti napolilaisuuteen, ja vaikka kuinka puolustaisimme slow foodia, ei kansallista pikaruokaa sovi loukata saati halveksia. Mamman, mafian ja mandoliinin lisäksi pizza on levinnyt kaikkiin kieliin.

Meillä syödään noutopizzaa lauantaisin, lähes viikottain: se on kivuttomin tapa viettää iltaa ystäväperheiden kanssa. Ensin keskustellaan intohimoisesti siitä mistä pizzeriasta illallinen haetaan, sitten kirjataan muistiin kunkin toivomukset, soitetaan pizzeriaan, kysytään aika-arvio, mahdollisesti vaihdetaan pizzeriaa ja aloitetaan kierros alusta, sillä jokaisella pizzakokilla on vahvuutensa. Muutama illallisseurueesta lähtee noutamaan pizzoja (yleensä miehet), jotkut hakevat jääkylmiä oluita piazzan trattoriasta, taloa miehittävät (yleensä naiset) vahtivat lapsia, kattavat pöydän ja haalivat ruokailuryhmään riittävän määrän istuimia. Lautasia ei tarvita, sillä pizzat syödään suoraan laatikosta. Aterimetkaan eivät ole tarpeen.

Pizzalaatikot ovat ongelma: ne ovat yleensä liian likaisia keräyspahviin, ja takassa poltettuna ne nokeavat savupiipun. Sekajätettä ei kerätä kadulta sunnuntaiaamuisin. Lajiteltu jäte kerätään vasta perjantaina. Yleensä pizzalaatikoita katsellaan nurkissa lähes viikon ajan, kunnes emäntä ottaa itseään niskasta kiinni ja polttaa ne vaikka terassilla pallogrillissä.

Punainen mekko

Kun luin Elina Tiilikan esikoisromaanista, ensireaktioni oli hämmästys aiheen omaperäisyydestä. Jos kohta kirjailijan alkuperäinen bisneskonseptikin oli aataminaikuinen.

Niin kauan kuin prostituoitu on täysikäinen ja alalla vapaaehtoisesti, on itsensä myymisen kieltäminen holhousta. Siitä huolimatta en hätäilisi julistamaan että prostituutio on työ siinä missä muutkin, ehkä päinvastoin, työ on prostituutiota, usein. Tiilikat tehneen soisi olevan niin taitava kirjoittajana, että parinkymmenen vuoden kuluttua hänestä voidaan sanoa muutakin kuin että se huorakirjailija. Toisin päin temppu tuskin edes toimii; kahdenkymmenen vuoden kelvottoman kirjailijan uran jälkeen prostituoiduksi ryhtyminen on auttamatta myöhäistä. Vaikka nuoruuden ja nättiyden voi tietysti yrittää korvata rautaisella ammattitaidolla.

Esivaalihuumaa

Lika barn leka bäst

Jäin seuraamaan lääkärisnaisten parinmuodostuksen ongelmista poikinutta keskustelua Pravdassa, ja yllätyksekseni huomasin ettei juuri kukaan nähnyt todellisen ongelman, syrjäseutujen lääkäripulan, johtuvan siitä että mies ei voi muuttaa jonnekin hevonnavalle vaimon työn perässä. Tuhmia nämä dottoressat, jotka haluavat naida ylöspäin. On se kun ei tavallinen mies kelpaa. Ja mieskiintiöt lääkiksessä olisivat hyvä juttu, kun muutenkin on arveluttavaa että naisia koulutetaan vuosikausia ja sen jälkeen ne jäävät äitiyslomalle. Miehillähän ei ole perhettä. Oikeastaan lastenteko pitäisi kieltää akateemisilta naisilta kokonaan, tai tietyin rajoituksin sallia virkattupipohumanisteille, joille ei tuottavaa työtä löytyisi kuitenkaan tässä kovien arvojen maailmassa.

Voiko akateeminen nainen valita puolisokseen vähemmän koulutetun miehen? Voi, mutta se vaatii mieheltä aivan helkkarin hyvää itsetuntoa. Lisäksi ns. uranaisen puolison täytyy vaimon ajanpuutteen vuoksi usein tinkiä “nuori, nätti, silittää mun paidat” -hoivafantasioista, mikä saattaa olla liikaa vaadittu jopa DI:ltä. Osa lääkärisnaisille sopivista lääkärispuolisokandidaateista ottaakin suosiolla vaimokseen hoitsun, tai vaihtaa akateemisen vaimonsa hoitsuun seuraavalla kierroksella. Vaikka tuskin niitä paitoja siltikään silitetään ennen viimeistä kutsua, ainakaan HUS:n työpaineilla. Ai niin, lääkäreillä on työtakki, ja paidansilitys on ymmärrettävästi ongelma autokauppiaille.

Olen itse tyytyväinen naimakauppaani arkkitehdin kanssa: viimeiseen asti kiistän sen olleen barbie-leikissä lukkoonlyöty tavoite, josta “ylöspäin” tai “vaakasuuntaan” naivia naisia syytetään. Kyseessä on ihan puhdas työtapaturma. Varmaan moni-, siis, kaksikulttuurisessa liitossa on plussaa se, että on ainakin jotain yhteistä, ja ammatillisessa homogeenisyydessä helpotus se, että ainakin olemme eri maata.

Lääkärien työpaikkaromantiikkaa lisää janoavalle suosittelen House MD:tä ja Grey’s Anatomya.

Audimies

Huhtipoika katsoo Kaistalta Lauri kilpa-autoa, kuulee omiaan eikä muutenkaan osaa ärrää. Kulkee sitten alakertaa päästä päähän päristellen ja lallatellen “au-dii, ta taa ta da daa, au-dii”.

Sydän kylmänä kuuntelen. Suvussa Mulqvistin puolella on jo ennestään audimiehiä.

Cummare Elenan focaccia

Erilaisia keitettäviä heiniä voi tarjoilla focacciana, niin ne kelpaavat myös vähemmän asiaan vihkiytyneille. Yleensä focacciaan päätyy salaattisikurin tai endiivin sukukunta, cicoria asparago, ota noista nyt selvää.

750 g vehnäjauhoa
1 vajaa rkl suolaa
1/2-1/4 hiivaa
1 lasillinen (1,2 dl) oliiviöljyä
1 lasillinen valkoviiniä
1 lasillinen vettä

Jos tarpeen, lisää vettä, viiniä ja öljyä samassa suhteessa.

Laita piirasvuokaan tai uunipellille kerros taikinaa, väliin keitetyt/paistinpannussa nuudutetut heinät, päälle toinen kerros taikinaa. Anna hiivan nostattaa taikinaa noin tunnin, mitään pullamaista paisumista on turha odottaa, paista n. 220 asteessa, voitele oliiviöljyllä.