Lumi-Suomi

Lapsrakkaat ovat päässeet pulkkamäkeen. Ovat tehneet lumiukkoja. Lumi, tuo Teletapeista tuttu konsepti, on ollut mielikuvaansa kylmempää ja märempää, mutta asiaan on suhtauduttu urheasti.

Äidiltä puuttui täysin Reima-haalari-Kontio-saapas-pakkauskokemus. Että ei kannata laittaa omaa takkia päälle ennen kun kaikki kersat on asianmukaisesti paketoitu. Etelänapamantereen tutkimusporukan voi heivata verannalle odottamaan äidin pukeutumista.

Ostin Stockan kanta-asiakastarjouksesta viimeistä päivää kanta-asiakastarjouksessa olleen Marja Kurjen villaponchon, 100% merinovillaa, made in italy, huusi rekissä tahtovansa takaisin kotiin. Villaponchoa voi pitää Etelä-Italiassa läpi talven, usein sisälläkin. Eikä ihminen voi aina pukeutua mustaan, välillä kaipaa tummaa harmaata.

Arabian kauppakeskuksen Earth Collectionista löysin silkkipuuvillaiset housut ja paidan tämän talven mallistoa, sekä pitkän pistaasinvihreän pystykauluksisen jakun graafisen kapealla mustalla reunakanttauksella. Maanantaista alkaen myydään kahdellakympillä viime kesän malleja, ja koska koneemme lähtee jo aamulla, antoi myyjätär armon käydä oikeudesta. Ostin pehmeän valkoisen kalanruotopuuvillaisen jakun, jonka bolerolinjaa alleviivaavat helman suuntaiset kohosaumat, sekä jakkuun sopivat suorat housut kuminauha-nyörivyötäröllä. Kesävaatteet jätän valmiiksi Suomeen, ettei ihan kaikkea tarvitse rahdata pitkin poikin Eurooppaa.

Malpensa

Huhtipojalla kävi Malpensan kentällä flaksi. Huomaa yhdennäköisyys Alicen ja Marcon kanssa.

Pronti, partenza… via!

Alice ja Marco kilpailevan lentoyhtiön tamineissa, asianmukaisen lämpimästi pukeutuneina

PuuCee

Työkoneeseen tuli virus, vaikka virustietokantapäivityksen viesti pulpahteleekin näkökentän laidalla päivittäin. Käytännössä se tarkoittaa käyttöjärjestelmän uudelleenasentamista, ja koska lapset ovat lomalla, uudelleenasentamista siten että toimiston neuvotteluhuoneeseen pistetään pystyyn youtube-viihdeasema.

Hommassa vierähti koko iltapäivä: ensin asennus ei pelitä koska boottausjärjestysasetuksissa on ykkösenä väärä levyasema, eikä bios aukea muuten kuin painamalla deleteä seitsemän kertaa sekunnissa koneen heittäessä käynnistysvaiheessa herjaa. Sen jälkeen käyttisasennus, verkkokortin ajuriasennus, ja loppu iltapäivä menee ukkoslinnun, tuliketun, adobereaderin, winzipin, skypen ja muun välttämättömän tauhkan parissa. Koneessa ei ole office-paketin lisäksi vielä ensimmäistäkään työohjelmaa, ja tietysti se virustorjuntaohjelma puuttuu yhä. Tuskin asennan entistä uudelleen.

Tulee mieleen se entinen orava jolla oli käpy jäässä. Ja riisikupille tuli kutsu kaasupoljintarkistukseen, kuten odottaa osasimme.

Settimana bianca

Olen sen verran yllytyshullu, että minua ei tarvitse kahdesti käskeä kun Muori tarjoutui piffaamaan lentoliput minulle ja kersoille. Että päästään lunta katsomaan. Sen verran odotin, että mies tulee lonaalle ja syö ensin vatsansa täyteen. Onhan se ihan kohteliasta, että kerrotaan kuitenkin etukäteen ja varmistetaan ettei puolisolla ole mitään asiaa vastaan.

Minä olen hinkunut lumeen, sillä kuvat näyttävät lapsuuden talvelta. Lunta on satanut Ranskan Rivieralla, Modenassa, Algeriassa, osapuilleen kaikkialla muualla paitsi meillä. En ole tarponut hangessa kahdeksaan vuoteen. Seitsemänvuotiaani ei ole koskaan nähnyt lunta, ja sinä vuonna kun joulumatkamme Suomeen peruuntui, olisi meitä odottanut musta eurotalvi kaamoslisällä Rovaniemellä.

Kun hintaero jäljellä olevissa paikoissa lennolla kuudensadan ja tuhannenkahdensadan kilometrin päässä sijaitsevilta kentiltä oli melkoinen, päädyin tulokseen ettei oikeastaan ole mitään väliä nökötänkö jälkikasvun kanssa junassa kuusi vai yksitoista tuntia, ja koska lepovaunullisella junalla meitä olisi odottanut vaihto Bolognassa sianpieremän aikaan, päädyin istumapaikkoihin intercity notteen. Nyt vähän hirvittää.

Toivottavasti konetta ei ole paikattu jeesusteipillä.

Tuhkakeskiviikko

Karnevaalit on pidetty, ja tartuin viimeiseen mahdollisuuteen pukea ylleni burqan ennen kuin se kielletään lailla. Totta puhuen Italiassa on jo laki, joka kieltää tunnistamattomana esiintymisen julkisella paikalla: mitään erillistä burqalakia ei tarvittaisi, vaikka totta mooses sillä saisi irtopisteitä niiltä äänestäjiltä, jotka kaipaavat poliitikoilta lujaa otetta ja länsimaista elämäntapaamme uhkaavien yksilöiden ripeää saattamista ruotuun.

Burqa on vaattena ahdistava kun saa uudelleenhengittää jo kertaalleen käyttämäänsä ilmaa, vaikka asbestipurkuluokan maskista tilanne on tuttu. Näkyvyys on huono. Ei käy kateeksi varsinkaan klaustrofobiseksi syntynyttä afgaaninaista. Plussaksi se, että tukka on hyvin eikä vaate kiristä, vaikka vähän lihoisikin. Sulttaani on talibanin näköinen jo ihan omiaan. Lapset pukeutuivat Mulaniksi (taisteluversiossa, äidin ompelema) ja leijonaksi (ostettu puku Made in PRC). Huhtipojan mielestä äiti oli pukeutunut kummitukseksi. Burqan voi parhaiten ripustaa vaatekaappiin housuhenkarissa otsanauhan korkeudelta nipistämällä; mahtaa housuhenkareilla olla menekkiä Kabulin IKEAssa.

Tein juhliin vielä laskiaispullia, täytteenä kermavaahdon lisäksi sekä marsipaania että hilloa: vadelmahillon puutteessa sai kelvata frutti di bosco, jossa vadelman lisäksi on mustikkaa, mustia ja punaisia viinimarjoja, ruusunmarjaa ja karhunvatukoita.

Jos joku nyt kipeästi tuntee tarvitsevansa burqaa, niin sellaisen löytää helpoimmin ebaysta

Kuukauden kuva: helmikuu

11.02.2010 klo 12.04

Sinitaivas, vihdoinkin!

Sana on kiertänyt: saa sinne pysäköidä, eivät ne sakota. Iltaisin alkaa olla autoa niin paljon ettei pysäköintipaikkaa löydy ennen setäkerhojen sulkemisaikaa. Kotiinpääsykään ei ole ihan varmaa, kun pysäköivät portin eteen.

Tammikuun kuva:

Joulukuun kuva:

Marraskuun kuva:

Lokakuun kuva:

Syyskuun kuva:

Muut kuvahaasteeseen osallistujat löytyvät täältä.

Ammatinvalinnasta

Ammatinvalinnan vaikeudesta ja työnvieroksunnasta ideologiana ollaan kirjoitettu siellä ja täällä.

Hakeuduin opiskelemaan arkkitehtiosastolle varsin sattumanvaraisista syistä, mutta en ehkä aiheetta. Pääsykokeet suosivat niitä jotka kunnostautuvat piirtämisessä ja matematiikassa. Olisin ehkä halunnut kultasepäksi, mutta tätini ei suositellut alaa minulle tai kenellekään, tai ainakaan naiselle; olin kiinnostunut sosiaaliantropologiasta mutta isän mielestä Valtsikasta valmistuisi lähinnä Alkon kassaksi. Sankariarkkitehtieetos ei istunut (tytöille harvoin istuu, vaikka rivien välistä annetaankin ymmärtää että se on sitä Ainoaa Oikeaa Arkkitehtuuria), ja jossain vaiheessa totesinkin että nyt riittää, kivakiva, diplomityö valmiiksi ja sitten maailmalle miettimään mikä minusta tulee isona. Kultaseppäkoulussa vietetyn vuoden ja grafiikan alan sekatyöläisen pestien jälkeen päädyin kuitenkin arkkitehdiksi, koska en muutakaan osannut, tai: osaan vähän kaikkea, ja pelaan hyvin Trivial Pursuitia. Olen pinnallisen yleistiedon piirimestari. Ihminen voi tuntea työn iloa, vaikka ei löytäisikään omaa unelma-ammattiaan. Monenlaiset työt voivat olla palkitsevia, kirjoittaa Rosa Meriläinen kolumnissaan.

Minua ei aja mikään luomisen palo, mutta saan ihan siinä jokapäiväisessä arkiduunissa viboja hyvistä rakenteista ja siitä että lämmönläpäisykertoimet ovat kohdallaan, jonkinlaisesta rakennusten harmoniasta ympäröivän kaupungin tai maiseman kanssa, tilasta, valosta, pinnoista. Mielikuvissa arkkitehti on se luova tyyppi, joka tulee työmaakokoukseen ilman kravattia, ja joka työmiesten mielestä ei ymmärrä mistään mitään, kun on lykännyt huoneeseen jyrkän kulman jonka takia klinkkereitä joutuu leikkaamaan ihan vaivoiksi asti. Mielikuvalla on pohjansa todellisuudessa, mutta itse ainakin uskon että arkkitehdin työstä suuri osa on kulttuurivälittäjän hommaa: pelkällä estetiikalla ei pitkälle pötkitä, mutta ei insinöörien yksin suunnittelema maailmakaan mikään ihanteellinen paikka ole, vaikka pystyssä ehkä pysyykin. Ilmastointi saattaa mennä vituralleen jos joku ihmispolo avaa ikkunan nuuhkiakseen kukassa olevaa appelsiinipuuta makuuhuoneen ikkunan alla.

Asumisperusteinen sosiaaliturva

Katsoin MOT:ista dokkarin Maahanmuuton hinta. Selväksi tuli, että Suomella on parhaimmat tuet, ja täältä linnake Euroopan etelärajalta voin kertoa että tulijoita riittää myös niihin maihin, joilla ei ole antaa kuin lämmintä kättä tai kättä pidempää. Niin kova on ihmisen hinku parempaan elämään. Selväksi tuli myös, että moni on huolissaan isien uurastuksen ja uhrausten hedelmien valuessa muille kuin kultapossukerhon kantajäsenille.

Suomen sosiaaliturva on asumisperusteista, eli lysti loppuu sillä siunaaman hetkellä kun maasta muuttaa pois, ellei sitten ole suomalaisen työnantajan komennuksella tai keksi taivaanmannan jatkamiseksi jotain vippaskonstia. Ei äitiyspakkauksia. Ei lapsilisää. Teoriassa päiväraha jatkuu kolmen kuukauden ajan toisessa EU-maassa työtä hakiessa, mutta käytännössä ulkomaan työkkärin tiskin takana voi olla vastassa joku kumileimasin, joka ei hyväksy työnhakijaksi henkilöä joka ei ole kirjoilla/jolla ei ole oleskelulupaa/joka tarvitsee oleskeluluvan siirtääkseen kirjansa, ja todistuksen kirjoillaolosta oleskelulupaa varten.

Suomen asukkaista on ulkomaiden kansalaisia 2,7%, ulkomailla syntyneitä 4,1%. Siis yläkanttiin pyöristettynä, tuosta isommasta luvusta väännettynä, se tekee 220 ooo henkeä. Osa heistä on työllistyneitä, itsensä työllistäneitä, koulussa, eläkkeellä, äitiyslomalla. Joku saattaa jopa syljeskellä kattoon kantasuomalaisten tai kebabia pyörittelevän veljensä verorahoilla.

Ulkomailla asuu noin 1,3 miljoonaa suomalaista. Osa heistä on siirtynyt uuteen asuinmaahansa pysyvästi muiden iloksi tai vaivaksi.

Jos riittävästi provosoidaan, voin raahata koko perheeni Suomeen. Syljeskellään sitten siellä yhdessä kattoon.

Teinisexyä

Luin Pravdasta artikkelin verkossa levinneistä viettelykuvista, jotka joku 13-kesäinen oli sinne itsestään upannut, ja samana päivänä italialaisen uutisen jonka mukaan 8% viisitoistavuotiaista on laittanut omia nakukuviaan nettiin.

Tarvittavien välineiden ollessa jokaisen ulottuvilla ei voi olettaa, että ihmiset tyytyisivät valokopioimaan takalistoaan. Viisas vanhempi ottaa varmaan tämänkin asian kasvatuksessa puheille. Ettei kannattaisi nakupostata, tai haukkua pomoa facessa, tai julkaista niitä kuvia joissa pelkkään tennissukkaan pukeutuneena oksennetaan valmentajan kassiin. Eikä ehkä edes hankkia helppoa rahaa videochattaamalla jonkun pedonallen kanssa.

Koska kaikkialla on tallentavia laitteita, ja koska kaikki itsestämme julkaisema materiaali on kaverinkaverinkaverien yhteistä omaisuutta, voimme tulevaisuudessa vain nauraa Rosa Meriläisen hashishenkosista nousseelle älämölölle, Piero Marrazzon trans-prostutuoiduissa käynneille, Bill Clintonin “olen polttanut ruohoa, mutta vain poskareita” -selittelylle. Joko meistä tulee helkkarin kunniallisia, tai sitten… läpinäkyviä?