Marsili

Sain ystävältä naamakirjassa huolestuneen tiedustelun siitä, onko koko Etelä-Italia jäämässä megatsunamin alle jo tänään tai viidentuhannen vuoden kuluttua (geologisessa ajassa on marginaalia pikkuheitoille).

Aiheesta ei paikallisessa mediassa olla oltu läheskään niin huolissaan kuin Verkko-Pravdassa tai sen iltapäiväversiossa, joissa olivat taas kommentoimassa ne viisaimmat isänsä kakaroista: Sodoman ja Gomorran huuhtoutuminen mereen tarjoaisi viimeinkin ratkaisun mafian vastaisessa taistelussa. Noin surutonta kansojen jaottelua kadotukseen ja pelastukseen en ole Radio Padaniaa lukuunottamatta Italiassa kuullut, mutta se voi ehkä olla tapana ylemmyydentuntoisten ja hyvinvoipien ns. valittujen kansojen keskuudessa?

Pikaisen arvion mukaan olemme aika hyvässä turvassa: maanjäristykset ovat lieviä, ranta on kaukana, tulvivia jokia ei ole, maa ei vyöry tasamaalla. Maa voi ehkä nielaista talon perustukset, ja koska olemme herran kukkarossa, saattaisi täältä löytyä tontti ydinvoimalalle. Sekin on aika kaukainen todennäköisyys, sillä nykyisen hallituksen jäljellä oleva istuntokausi riittää tuskin edes urakoitsijoiden lahjustarjousten kilpauttamiseen, sen verran suuresta työmaasta on kyse.

Saatan olla jopa loukkaantunut itseni ja lasteni puolesta, mutta sitä ennen muistuttaisin faktoista: jälleenrakentaminen olisi mafialle tervetullut piristysruiske. Järjestäytynyt rikollisuus on ollut rakennusbisneksessä mukana jo vuosikymmeniä, vaikka grynderinä mediaimperiuminsa rahoittanut Silvio Berlusconi ei missään tapauksessa ole käsiään siinä liannut. Se, joka väittää päinvastaista on vain kommunistien kätyri tai vasemmistolaisen median harhaanjohtama.

Tänään tulee kuluneeksi 29 vuotta siitä kun erään Italian kauneimpana pidetyn luonnonrannan, Porto Selvaggion, kaavoittamista vastustanut kunnanvaltuutettu Renata Fonte maksoi rohkeudesta hengellään.

Normografo elettorale

Täkäläisissä aluevaaleissa voi ilmaista mielipiteensä siitä kenet haluaa alueen kuvernööriksi, ja lisäksi äänestää edustajaa valtuustoon. Edustajaa voi äänestää nimellä, tai ruksimalla listan symbolin, jolloin ääni menee automaattisesti… sen puolueen listan ykköselle? Listalle annettu ääni on myös automaattisesti ääni sen vaalikoaliition kuvernööri-, siis aluepresidenttiehdokkaalle, ellei sitten ole erikseen ruksinut vastakkaisen koaliition ehdokasta (voto disgiunto).

Mutta jos haluaa antaa äänensä juuri tietylle ehdokkaalle, täytyy kirjoittaa nimi. Oikein, sillä muuten ääni mitätöidään.

Ennen usein, nykyäänkin joskus, ehdokkaan kampanjaväki saattaa antaa äänestäjälle kirjainlevyn, jolla nimen saa oikeaan kirjoitusasuun, ja sitten vain ristitään sormet ja varpaat ja toivotaan että äänestäjä osuu kopissa oikealle riville. Viimeisissä vaaleissa listoja oli viisitoista, ja koaliitioita neljä.

Jos minä olisin ehdokkaana, jakelisin kirjainlevyjä. Tutkintoni hyväksyttäminen kiersi kolmen ministeriön kautta, kaikki olivat keksineet oman versionsa sukunimestäni eikä yksikään niistä ollut oikea. Vaikka minun mielestäni jopa täysin lukutaidottoman henkilön pitäisi kyetä kopioimaan nimi, jos on valokopioitu dokumentti mistä ottaa mallia.

Il Duce

Sarin postauksessa analysoidaan hyvin, miten kevyellä koulusivistyksellä varustettu äänestäjä pidetään tyytyväisenä tarjoamalla hänelle leipää ja sirkushuveja. Lukekaa, ja viekää sanomaa eteenpäin.

Pakkolomautettu

Lauantai on Tuppulassa tavallisesti koulupäivä, paitsi siis tänään kun huomenna on kuvernöörinvaalit ja lapsrakkaiden koulu on äänetyspaikka. Yhden päivän ajan koulua raivataan, ettei vaikka olisi pommeja tai siivouskomerossa piilossa kokonaista oikeilla äänillä esitäytettyä vaaliuurnaa, sitten äänestetään kaksi päivää, ja vaalien jälkeen vielä yksi päivä joka arvatenkin menee vaalikoppeja purkaessa. Keskiviikkona on yksi päivä koulua, ja sen jälkeen alkaakin jo pääsiäisloma joka kestää kiirastorstaista toisen pääsiäispäivän jälkeiseen tiistaipäivään.

Jokainen äiti (no, miksei isäkin) sai scuola maternan opettajattarelta kotitehtäviä: muovikassillisen pehmoja, joiden hygieniasta huolehtimiseen pakkoloma on omiaan.

RAI per una notte

Vaaliviikonlopun alla tilapäisesti hyllytetty poliittinen keskusteluohjelma näytetään poikkeuksellisesti streamingina.

Jos se oltaisiin näytetty normaalisti telkkarista, olisimme todennäköisesti katsoneet koneelta Grey’s Anatomya. Mutta kun ohjelma nyt on niin vaarallinen että se pitää sensuroida, totta hitossa me katsomme sen. Alusta loppuun, vaikka siinä puhutaan Berlusconista, aiheesta johon olemme perin kyllästyneitä.

Santoron spektaakkeli urheiluhallissa Bolognassa on provokaatio, jonka joku on ansainnut. Sitä saa mitä tilaa.

Ydinvoimaa

Olen varmaan masokisti, kun palaan lähes päivittäin vilkaisemaan netti-Pravdaa. Eilen silmiini pisti Vihreiden lausunto siitä ettei Suomeen tarvita lisäydinvoimaa, ja “kadunmiesten” palaute, joka oli pääsääntöisesti pelkkää negaa. Voin jatkossa esittää myös vihertävää itsekritiikkiä, mutta eikö tässä nyt juuri ole perustelemassa uuden ydinvoimalan tarpeellisuutta sähköautojen vaatimalla lisäkulutuksella  ihan sama jengi, joka ei usko sähköautoihin, eikä edes ilmastomuutokseen?

Laskin kaksipiippuiseen asiaan plussat ja miinukset:

• Ydinvoima ei aiheuta CO2 -päästöjä.
• Riippumattomuus naapureista energiantuotannossa voisi olla kaukaa viisasta.

Ja sitten miinukset:

• Ydinvoimaloiden rakentaminen on kallista ja monimutkaista. Lukemani mukaan Olkiluoto 3:n urakka kusee.
• Kasvaako energiankulutus? Ihan oikeasti? Onko minua viilattu linssiin kun ostin uudet energiaa säästävät kodinkoneet?
• Teollisuus vaatii halpaa energiaa, mutta saattaa siitä huolimatta saatuaan sen mitä pyysi pakata pillit pussiin ja lähteä jonnekin muualle jossa metsuri kaataa sademetsää punaisella puupennillä päivässä. Puupennit syntyvät paperiteollisuuden sivuprosessina, ja niitä maalaa punaiseksi lyijymaalilla joku lapsi pienellä jakkaralla tehtaan portin pielessä.
• Ydinvoimalat ovat helppoja kohteita terroristeille. Kaikki keskitetty energiantuotanto on haavoittuvaa, kuten takavuosien sähkölämmitetyt pientalot ilman tulisijaa jossain Lapin sydänkorvessa.

Mitä Italian ydinvoimaan tulee, vastustan sitä muutamastakin syystä:

• Nobelisti Carlo Rubbian sanoin: Ei ydinvoimaa kansakunnalle, joka ei pysty suoriutumaan edes tavallisesta yhdyskuntajätteestä.
• Italian maaperä on suurelta osalta korkean seismisen riskin aluetta, ja maassa on harvoja paikkoja, joihin ydinvoimalan voisi rakentaa. Not In My BackYard.
• Jos Olkiluoto 3:n urakka kusee, niin miten mahtaisikaan käydä Italiassa, jossa kokonainen johtava eliitti elää leveästi keskeneräisten työmaiden rakennustelineiden vuokralla?

Yhtään plussaa en keksi. Ostetaan jatkossakin ranskalaista ydinsähköä, se on turvallisempaa.

Childsharing

Lapset näyttävät viihtyvän laumassa strukturoimattoman puuhastelun, ts. leikin parissa, mutta olisi melko epäekologista että jokainen perhe hankkisi vain tätä tarkoitusta varten jalkapallojoukkueellisen kakaroita. Päinvastoin, La Stampan mukaan lapsista on tullut ylellisyys, johon perheillä ei ole varaa. Harmillista on se, että Tuppulassa lapset eivät juuri leiki kadulla, ja seurauksena siitä äidit on valjastettu kärräämään kersoja harrastuksesta toiseen. Tai sitten niitä täytyy pitää liikkuvan kuvan hypnotisoimana.

Olen ilokseni huomannut että omat lapsirakkaani kelpaavat lainaan, jopa siinä määrin että täytyy kalenterista tarkistaa onko vapaata. Olen tietysti auliisti tarjoutunut vastapalvelukseen, mutta jostain syystä näyttää siltä että tuppulalaiset äidit toivovat erityisesti minun kakaroitani omiin nurkkiinsa. En ymmärrä, mutten erityisesti vastustelekaan.

(La Stampan artikkeliin kommentoin vain, ettei minulle ole valjennut miten yksi lapsi maksaa perheelle 634€ kuussa, edes vaikka laskisin teatterikerhon ja koulun lounassetelien lisäksi viivan alle iltapäivien ja koulun lomien aikaisen tulonmenetyksen. Sain tosin tänä aamuna kaksi kassillista hyväkuntoisia lastenvaatteita Huhtipojan sponsorilta.)

Freelancer

Aloitin EU:n uusiutuvan energian viikon kunniaksi nousujohteisen urani freelancerina reaktiomediassa Uusi Musta. Lukekaatten.

Uudesta urasta muistui taas mieleeni että keikkahommissa verokortti – tai oikeastaan sen puuttuminen – on minulle edelleen mysteeri. Kun olin noin viiden vuoden Italiassa asumisen jälkeen kypsynyt veroilmoituksen täyttämiseen, soittelin verovirastoon ja sain täytettäväksi pumaskan johon tarvittiin muunmuassa joku leima Italian veroviranomaiselta. Koska edes kirjanpitäjäni ei osannut osoittaa minulle leimoja jakelevaa instanssia, jäi lomake täyttämättä. Jossain vaiheessa karhu luovutti, ja lopetti veroilmoituksen lähettämisen. Olen sen jälkeen kirjoittanut keikoista kuitin, vaikka jostakin TKK:n luentopalkkiosta taisi livahtaa päältä 60% kun ainoa byrokraattisesti tyydyttävä formaatti olisi ollut se verokortti. Vai hainko lähdeverokortin? Vai oliko se juuri se hakemus, johon oltaisiin tarvittu leimaa tuntemattomalta kumileimasininstanssilta? Minä luulen ettei asia oikeasti VOI olla niin monimutkainen, mutta kun en vaan ymmärrä.

Mitenkähän asian hoitavat keikkaa heittävät amerikkalaiset tähtiluennoitsijat? Tmi Prof lähettää laskun?

Personal trainer

Huomasin eilen ihmeekseni että pystyn koskettamaan varpaitani polvia taivuttamatta; lukion jumpassa en siihen kyennyt, enkä ollut ajatellut että olisin notkeammassa kunnossa kuin teininä.

Hetken taivastelun jälkeen ymmärsin että kiittäminen on vuosien mittaan tunnollisesti päivästä toiseen suoritettua harjoitusohjelmaa, jossa poimitaan lattialta dinosauruksia, palikoita ja puuvärejä.

Kiitos, Alexander Stubb

Olen tasan samaa mieltä Alexander Stubbin kanssa, ehkä jopa ensimmäistä kertaa, ja tämä tekee hänestä jo toisen kokoomuspoliitikon jota arvostan.

Mamukeskustelu on todella vastenmielistä, sillä populismi on vastenmielistä. Populismlla ei ratkaista ongelmia, edes maahanmuuttoon liittyviä; ne lakaistaan maton alle kiinnittämällä katse johonkin epäolennaiseen ja puhumalla suu vaahdossa imaamin parrasta.

Meno maan Virallisen Totuuden verkkokeskustelussa on ollut viime aikoina sen verran hurjaa, että yhdelle jos toiselle suomenkielentaitoiselle on tullut mieleen kannattaako tuollaiseen maahan ylipäätään mennä/palata. Ai niin, eihän kukaan maailmalla suomea osaa joten onko tuolla nyt väliä, ja parempi etteivät tulekaan. Maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta johtuvat ongelmat ratkeavat parhaiten sillä että lopetetaan maahanmuutto, ja ollaan keskenään leijonariipukset kaulassa pitämässä white pride -pippaloita. Virallisen Totuuden lehti on myös huomannut että mamukriittisyydellä on nostetta ja ottanut vakiohjelmistoonsa mamu-aiheiset jutut; jokainen artikkeli jossa mainitaan sana somali saa reaaliajassa peräänsä noin neljänsadan vakikommentoijansa vakivastaukset. Tiedä sitten miten tämä tapahtuu, vastaavatko työaikana vai maksaako fatta laajakaistan?

Minä en tiedä onko mokukriittisyys äänekkään vähemmistön vai aivan vastikään mölyt mahastaan päästäneen hiljaisen enemmistön juttu; epäilen ensimmäistä, pelkään jälkimmäistä.