Sala da barba

Melkein studiomme vieressä on parturinsalonki, ihan oikea vain miehille suunnattu palveluyritys jossa miehet käyvät ajattamassa partansa ja puhumassa miesten asioita, sitä kutsuttaisiin juoruiluksi jos toimijat olisivat naisia. Parranajo €2,50.

Eilen salonki oli auki jo Huhtipojan palatessa koulusta puoli neljältä; koska paikalla ei ollut parturin lisäksi vielä ketään, tartuin tilaisuuteen. Lattialta lakaistuista hiuksista olisi riittänyt toiseen vaaleaan poikalapseen, eikä tukasta tullut vielä lyhyttä, lähimainkaan.

Maksa sitten kun voitamme lotossa, sanoi parturi. Pelaamme kimppalottoa.

California Dreamin’ 2

Kun nyt ollaan puhuttu Cupertinosta, SS101:lla ajan tuontuosta Copertinon ja S. Barbaran tienviittojen ohi, ja muistan Franco Tatòn kirjan otsikon Perché la Puglia non è la California. Tunnustan, en ole lukenut, mieli tekisi. Onkohan nidettä jommassakummassa Tuppulan kahdesta kirjastosta?

Apulia voisi olla Kalifornia, ehkä feodalismista suoraan prekariaattiin loikannut Meksikon Kalifornia, ja Nichi Vendola voisi näytellä Don Diego de la Vegan roolia.

California Dreamin’

Koskapa ostin työkoneen lahjarahoilla, on oikeus ja kohtuus ettei sillä työtä tehdä. Ainakaan niin kauan kunnes olen saanut purkkiin tyydyttävän kymmenen minuutin kotivideoleikkauksen.

Hollywood, here I come! Tai Cupertino, Santa Barbara, Collemeto, Copertino…

40vee

Syntymäpäiväjuhlinnat menivät totutun kaavan mukaan, paitsi että muokkasin kakun koristelua hieman viime-, pardon, toissavuotisesta. Eikä minulla ole vieläkään kakkulautasta, kakkulapiosta puhumattakaan, vaikka olin luvannut tulla aikuiseksi. Ryppyvoidetta sentään hankin.

iVimpaimen lisäksi sain ystäviltä hienon kiiltävän nahkaisen olkalaukun Made in Italy, iVimpaimen paikasta toiseen raahaamiseen. Ovat varmaan nähneet minut raahaamassa SonyVaioa piazzan halki Röfixin ekoshopperissa. Olkalaukkuun täytyy nyt löytää yhteensopiva “pelastusvene” johon laittaa avaimet, lompakon ja ostoskassin – en voi raahata koko salkkua mukanani piipahtaessani piazzan baarissa espressolla!

Albanialaisen ystävättären albanialainen puoliso ajaa rekkaa, ja eteläisen Ranskan läpi ajaessaan oli poiminut mukaansa laatikollisen ostereita. Ei paha ylläri. Pidän ostereista melkein yhtä paljon kuin iVimpaimista.

Diamonds Are a Girl’s Best Friends

…lauloi Marilyn joskus ennen vuotta 1976.

Myönnetään, timantit säilyttävät arvonsa aivan toisella lailla kuin joku teknohimmeli, joka on vanha paska jo silloin kun nostaa kytkintä siinä hardwarekaupan parkkipaikalla. Mutta lähes ainoa mielekäs käyttö jonka keksisin timanteille, olisi niiden lyöminen lihoiksi, että saa ostaa teknohimmeleitä. Ja kun koneet studiolla ovat hajoamassa yksi toisensa jälkeen. Ja töitäkin pitäisi tehdä.

Intel Core i5-prosessori, uuden sukupolven NVIDIA-näytönohjain, LED-taustavalaistu 15,4” kiiltävä laajakuvanäyttö, tarkkuustyöstetty alumiininen Unibody-kotelo. Kyllä tämä äiti on nyt onnellinen. Ja kun saisi kakaratkin uskomaan ettei tätä hankittu Barbapapa-pelien pelaamiseen. Nelivuotias tarvitsee keskimäärin kolme sekuntia ymmärtääkseen mikä on talon tehokkain kone, ja jos teknokakarat pääsevät haukkaamaan omenasta niin niitä ei pidä aisoissa kukaan eikä mikään. Tiedossa blogin päivitustä vessaan lukkiutuneena.

Arkitehti kiittää syntymäpäivälahjasta sponsoreita kotipuolessa, sekä Sulttaania joka piffasi uusimman prosessorin, metallimaalin ja alumiinivanteet.

Tukkapöllyä

Joka kolmas suomalaislapsi sallisi tukistamisen, otsikoi Pravda. Pojat vielä useammin kuin tytöt, joka saattaa olla merkki hyvästä itsetuntemuksesta, tai jotain. Että tietävät tai uskovat ansainneensa.

Minä suhtaudun väkivaltaan ristiriitaisesti. Lasten ei pitäisi antaa lyödä toisiaan. Olen pariin otteeseen nähnyt nuorimmaiseni antavan isommalle pojalle korvatillikan, ja tunnustan että olen jopa kääntänyt katseeni pois koska isompi poika oli saanut mitä tilasi. Minä en ole niin pasifisti, että kieltäisin vastaanottavalta osapuolelta arvokkaan oppitunnin siitä miten käy jos vasiten yrittää istua jonkun kuumakallen päällä, ainakaan jos oma vanhempi ei välitä opettaa ja toisen lapsen vanhemmalle haistatellaan. Ja on ehkä hyvä jo hiekkalaatikolla oppia moderoimaan suunsoittoaan sen verran ettei isompana pääse hengestään jossain nakkikioskin jonossa.

Törmäsin pohjoismaiseen tukisteluvertailuun piazzan kahvilasta sorvin ääreen palatessani, luettuani juuri maakuntalehdestä äidistä joka oli itsensä lisäksi myynyt lapsiaan, enkä jaksanut siihen saumaan tuohtua siitä miten joka kolmas lapsiparka puolustaa väkivaltaista vanhempaansa. Luulen että keskimääräinen suomalainen tukistelija on vain joku väsähtänyt äiti- tai isärukka jolla eväät eivät riitä tienposkeen kyykistyneenä nelivuotiaan kanssa silmätysten kuoleman peruuttamattomuudesta keskustelemiseen, kun tämä on n:nen kerran juossut ajoradalle. Tietenkin pitäisi, tietenkin joku pystyy. Ja olisi myös kivaa jos portsarit juttelisivat humalikot pihalle, tai mellakkapoliisit keskustelisivat rauhoittavasti mielenosoittajille. Läpsimisellä, luunapeilla ja tukistuksilla ohjaaminen on toki merkki siitä että kommunikaatiossa joko viestivällä tai vastaanottavalla osapuolella on puutteita. Ja ulkopuolisen on hyvä jeesustella ettei pitäisi hankkia lapsia jos rahkeet eivät riitä, kun se oma paskamutsius saattaa tulla yllätyksenä ja lapsetkin ovat enemmän ADHDeja kuin mitä oli vauvalehteä selaillessa ajatellut.

Julkaisen tutkimuksen ulkosuomalaislasten suhtautumisesta tukkapöllyyn, kunhan saan kenttähaastattelut päätökseen.

Arkitehdin pinaattilätyt

Homage to Kaj Franck & Bertel Gardberg

Kranttujen kakaroiden raati on kelpuuttanut ruokalistalleen pinaattiletut, joita he ovat oppineet syömään mummolassa. Koska Italiasta ei saa einespinaattilettuja, on paskamutsin täytynyt ottaa itseään niskasta ja paistaa ns. oikeita. Sen jälkeen einespinaattiletut eivät ole kelvanneet Suomessakaan. Onneksi pinaattilettuja on helppo valmistaa.

pinaattia (n. 150 g pakastettua tai pieni muovipussillinen tuoretta)
1/2 l maitoa
2 kananmunaa
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
3 rkl oliiviöljyä

Keitetyt ja valutetut pinaatit laitetaan tehosekottimeen maidon kanssa, sekoitetaan, lisätään muut ainekset. Koska italialainen pakastepinaatti ei ole hienonnettua, se soseutetaan tehosekoittimessa. Näin lettutaikinasta tulee tasaisen vihreä pirtelö. Paistetaan oliiviöljyssä valurautaisella lettupannulla, johon kaadan taikinan suoraan tehosekoittimen kannun kaatonokasta.

Pinaattilettujen kanssa tarjoillaan sitruunahilloa tai vaahterasiirappia. Krantut kakarat tykkäävät noista Bertel Gardbergin aterimista, joiden hinta näyttää huuto.netissä pyörivän siinä 18 erkkiä/haarukka tienoilla. Olen tyytyväinen että kersat ymmärtävät hyvän päälle.

Salaliittoteoria

Jälleen yhden apurahahakemuksen palatessa kielteisellä päätöksellä olen alkanut elätellä vainoharhaista salaliittoteoriaa, jonka mukaan asuinpakkani ei näytä hyvältä hakemuksessa. Kukapa haluaisi kustantaa rahaston varoilla sangrian litkimistä jossakin palmun alla?

…josta sainkin loistavan ajatuksen syntymäpäivävastaanoton tarjoiluun!

Spider-Man

Nuorimmainen on hurahtanut Hämähäkkimieheen. Huolehtiva vanhempi voisi jopa kysyä, mistä nelivuotias tuntee supersankarin, mutta niin on vain päässyt käymään: luokalla on ainakin kaksi muuta hämähäkkimiestä, jotka ovat vihkineet Huhtipojan hämähäkinseittien saloihin. Sitten syntymäpäivälahjaksi tuli yksi spiderman, ja nyt on katsottu jo videoita.

Minulla on varmaan joku arvo-ongelma, mutta mielestäni on ongelmallisempaa se, mitä lastenohjelmien väliin tungetuissa mainoksissa näytetään, kuin joku kuusikymmentälukulainen hyvän puolesta pahaa vastaan taisteleva supersankari. Ja toinen asia joka käy korvaani ovat piirretyt, joissa henkilöt puhuvat toisilleen salkkarityyliin, naljaillen ja töykeästi. En nyt ihan muista mistä sarjasta on kysymys, mutta sammutan TV:n heti kun kuulen moista suunsoittoa.

Välillä sammutan tyhmäboksin ja annan pojan tehdä liaani- ja hämähäkinseittiloikkia riipputuolia varten välipohjaan pultattuun koukkuun ripustetussa köydessä.

La dolce attesa

Perheessä eletään odotuksen aikaa. Tulossa ei ole vauvaa, ei koiraa eikä kissaa, uudesta autosta nyt puhumattakaan.