Tuntemattomalle lukijalle

Täällä käy ihan mukavanlaisesti lukijoita ja osa kommentoi ahkerasti, tai ainakin silloin tällöin. Hiljainen enemmistö herättää kuitenkin ajoittain uteliaisuuteni. Haikuluotsi Anu heitti pari kuukautta taaksepäin kyselyn tuntemattomille lukijoilleen, ja koska kysymystä tuskin voi paremmin muotoilla, niin kopioin sen suoraan:

Jos kommentointi ei kuitenkaan ole sinun juttusi, niin pyytäisin silti, että jättäisit tämän yhden kerran merkin vierailustasi, jos et ole koskaan aikaisemmin kommenttia jättänyt. Miksi käyt täällä? Mistä tykkäät eniten lukea/mikä ei niinkään kiinnosta? Haluaisitko kuulla jostain lisää tai onko sinulla minulle kysymyksiä? Olen toki myös kiinnostunut kuulemaan sinusta, mutta sekin on vapaaehtoista.

Italiasera 9: esittele italiaano

Elisan yllyttämänä osallistun Italiaseraan ja esittelen oman italialaiseni, jo kymmenennelle vuodelle kääntyneen avioelämän kunniaksi:

Sulttaani on syntynyt napolilaisen äidin ja tuppulalaisen isän esikoispoikana Sveitsissä mutta kasvanut Tuppulassa, 30 000 asukkaan tuppukylässä Leccen maakunnassa.

Sulttaanin perhe lepää Tuppulan kirkkomaassa: vauvaveli, isä, äiti. Tässä järjestyksessä.

Istituto d’Arten jälkeen Sulttaani aloitti arkkitehtuuriopinnot Federico II:n yliopistossa Napolissa seitsemäntoista vuoden iässä, mutta ensimmäisen lukukauden aikana tympiintyi opinahjon meininkiin: kurssit olivat täynnä, luentosaliin ei mahtunut, samaan aikaan opinnot aloittanut serkku ei halunnut alkuperäistä strategista suunnitelmaa noudattaen jakaa vuokrahuonetta yliopiston lähellä, vaan heräsi mielummin aamuviideltä ja matkasi luennoille Circumvesuvianalla. Sulttaani vaihtoi Pescaran yliopistoon, ja valmistui sieltä piiiitkään ja hartaasti opiskeltuaan, pääaineenaan arkkitehtuurin historia.

Sulttaani on varsin pätevä laulaja ja muutenkin rakastaa omaa ääntään. Sietää huonosti muuta taustamusiikkia. On pelannut maalivahtina seurakunnan joukkueessa, siihen maailmanaikaan kun kaikki kuuluivat seurakuntaan ja kaikki pojat pelasivat palloa.

Triviaa:

• Pituus 170cm
• Lempiohjelma: poliittiset keskusteluohjelmat ja amerikkalaiset TV-sarjat
• Lempilaulaja: Freddie Mercury ja Sulttaani itte, tietenkin
• Lempijoukkue: no mi ndi fotte nu cazzu
• Lempinumero: 8
• Lempiväri: Punainen
• horoskoopiltaan neitsyt
• Lapsuuden unelma-ammatti: arkkitehti tai joku dottore. Jälkimmäinen saattoi kyllä olla äidin unelma-ammatti.
• Lempiruoka: liha (punainen)
• Lempijuoma: punainen
• Lempiauto: Triumph Spitfire (punainen) tai ks. Lempijoukkue
• Kovaääninen ja kriitikko Jumalan armosta. Jatkuvan kriittisen tarkastelun alaisena yritän tehdä hyvin, vaikka priimaa tuppaa tulemaan.

Häämatkalla

Häämatkan voi viettää myös kätevissä pienissä osamaksuerissä, ja niissäkin näköjään voi pitää vuosien taukoa. Tavoitteeksi voisi silti ottaa että vastedes matkustetaan.

Lukijakysely: mikä on kuvan kaupunki?

Reppu

Tänä aamuna, välilevytyrän tai vastaavan diagnosoimattoman vaivan villitsemänä, poikkesin koulutieltä postitoimistoon ja koiruuttani punnitutin Italiattaren repun: 5880 g parikymmentäkiloisen lapsen hartioilla, tai siis tässä tapauksessa äidin.

Repussa on koulukirjoja, joita ei opetuksessa juuri käytetä; niiden lisäksi jokaiseen oppiaineeseen on A4- kokoinen vihko, ja vihkotyöskentelystä suuren osan muodostaa valokopioiden liimaaminen vihkoon (kirjapainomatematiikan mukaan alkuperäisen vihon painoon lisättävä liimattujen sivujen ja liiman paino). Koulurepun kokonaispainoon on laskettava myös agenda, penaali, vesipullo, eväät ja pöytäliina eväiden syömistä varten.

Vanhemmat saattavat lapset kouluun ekalla, tokalla, viidennellä, keskikoulussa. Vanhemmat pelkäävät liikennettä, namusetiä ja skolioosia. Ja koska se reppu on niin helkutin painava, kaikki saapuvat koululle autolla. Koska kaikki saapuvat kuitenkin autolla, voi reppuun vaatia lastaamaan ihan mitä vaan.

Italiassa on ehdotettu lakia, joka rajottaisi koulurepun painoa ja suhteuttaisi sen lapsen painoon. Lainsäädännöllä onkin hyvä paikkailla terveen järjen puutetta.

Lost Supper 2

Todellinen Lost-fani juhlistaa päätösjaksoa näin.

Eikö ole ihan myönteistä että ihminen nelikymppisenä jaksaa vielä leikkiä?

Piazzagossip

Tuppulan kovia kokeneella piazzalla on ikimuistoisista ajoista ollut baari, jonka kovana onnena on se etteivät omistajan tyttäret ole jaksaneet, viitsineet, kyenneet tai osanneet jatkaa yritystä, vaan pikemminkin valinneet tuppulalaisen omistavan luokan helpon tien eli vuokratuloilla elämisen. Kun yhtälön tekijöinä on vuokraemäntä jolla on suuret odotukset kiinteistönsä tuotosta, ja pari heppoista yrittäjää jotka lähtevät soitellen sotaan ajatuksena että keskeisellä paikalla sijaitseva baari tuottaa helppoa rahaa ilman sen suurempaa investointia palvelun laatuun tai ohjelmatarjontaan, niin lopputulos ei ole kaksinen.

Minä en väitä etteikö asiakkaiden houkutteleminen piazzalle olisi haastavaa. Tuppulalaiset inhoavat vanhaakaupunkiaan, joka muistuttaa menneestä köyhyydestä, eivätkä muutenkaan halua vaivautua paikkaan jossa eivät saa kaupunkimaasturiaan pysäköidyksi suoraan kynnykselle. Oikeastaan baaria pitämään tarvittaisiin jonkun sortin businessnero, jolla on sen verran varaa investoida että pari vuotta persnettoa ei tunnu missään, ja vuokraemännänkin olisi syytä uskoa että pariin vuoteen suuria tuloja ei ole tiedossa, kunhan vuokralaiset pitävät ovia auki ja estävät rottia peseytymästä nurkkiin, gloriaa sitten myöhemmin. Totta puhuen yksi tällainen kävi jo koputtelemassa omistajan ovella.

Kävi sitten niin että vuokraemäntä ahneuksissaan antoi baarin ex-sähkömiehelle jolla oli liikeidea: nimetään baari skandaalinkäryisen paparazzin Fabrizio Coronan mukaan. Avajaisissa oli paikalla itse turha julkimo omassa persoonassaan, ja uteliaita piisasi. Sen jälkeen asiakkaita ei juuri näkynyt, seuraaviin laajasti mainostettuihin iltamiin julkimo ei tullut, baari yritti lounaspaikkana ja iltamestana, rakensi perspuolelleen luvatta terassin, jätti lupaamansa suuren vuokran, tavarantoimittajat ja henkilökunnan palkat maksamatta, kokki nosti kytkintä, julkimon kanssa riideltiin.

Ulosottomiehet hakivat keittiökaluston mutta jostain löytyi vielä liikeideaan uskovia, jotka lainasivat uudet. Baari vaihtoi nimeä, ja viimeisenä keinona järjesti drag queen -illan sekä ns. lesbobileet joissa vierailevana tähtenä oli jonkun vähemmän tunnetun pornotähden näköiskopio. Tuppukylän moraalinvartijat kauhistelivat, ja kaikkein pahinta asiassa on ettei ns. yrittäjän säälittävää räpiköintiä helppojen skandaalien medianosteessa voi edes kritikoida, koska lopullisen häädön jälkeen hyypiön geelillä liisteröidyille kutreille lasketaan marttyyrinkruunu: hurskastelijoiden ristiinnaulitsema, raukka ja parka.

Sääliä saa ilmaiseksi, mutta kateus pitää ansaita

Korvaani särähti suomalainen sanonta, joka ilmeisesti on kulttuurisidonnainen.

Minä tunnen koko joukon ihmisiä joilla (talous)asiat ovat kadehdittavan hyvin, ja jotka totisesti eivät ole ansainneet sitä, ainoastaan perineet. Lähes koko Tuppulan kerma kuuluu siihen joukkoon. Tosin joku siitäkin porukasta saattaisi menestyä ilman että pappa betalar.

Olen melko vakuuttunut siitä, että esimerkiksi Bill Gates on menestyksensä ansainnut, enkä osaa olla siitä edes kateellinen. Olen iloinen hänen puolestaan, vaikka meille onkin hiljattain tullut bänät. Self made man ei ole kovin yleinen tarina Italiassa, vaikka aivan varmasti joku siihen pystyy, todennäköisesti joku käytännönläheinen tyyppi joka on jättänyt oppivelvollisuuskoulun kesken, ostaa eurolla ja myy kahdella. Nostan hattua.

Olen varma siitä ettei Italian talousboomin vuosina kukaan ole voinut rikastua grynderinä ilman yhteyksiä mafiaan, enkä siitäkään pysty olemaan kovin kateellinen. Tai siitä että joku oivaltaa ujuttautua grynderinä rikastuneen papin lakanoiden väliin. En tiedä onko helvettiä olemassa, vaikka se olisi oikeus ja kohtuus.

Minulla on asennevamma, joka takaa sen etten koskaan tule rikastumaan. Olen vaistonvaraisesti aina looserin puolella, ja diggaan Nasaretilaista vaikka olen ateisti.

En viitsi tilittää kenelle tai mistä olen kateellinen, koska en sääliäkään kaipaa.

Jäätelöä!

Meillä on pieni kasvatuksellinen ongelma.

Huhtipoika luulee että joka ikinen kerta kun tullaan piazzalle leikkimään, hän saa jäätelöä. Tai mahdollisesti Kinderin yllätysmunan, ja sen jälkeen jäätelöä.

Herra marssii baariin ja huutaa että nyt sitä jäätelöä, ja kun talutan nuorenmiehen ulos, pomppaa jostakin pöydästä hyväntahtoinen herra, joka kertoo että rouva, ei se ole ongelma, minä tarjoan jäätelön pojalle.

Joskus jopa baarinpitäjä kohteliaasti tarjoaa jäätelön.

Kasvata siinä nyt lapsia, kele.

Home taping is killing etc.

This file has been (or is hereby) released into the public domain by its author, Dylan Horrocks. This applies worldwide.

In case this is not legally possible:
Dylan Horrocks grants anyone the right to use this work for any purpose, without any conditions, unless such conditions are required by law.

Eilistä origamipostausta kirjoittaessani törmäsin ylläolevaan pilapiirrokseen, jota levitän mielelläni. Samalla linkkaan pilapiirroksen tekijän luovan työn tekijän vinkkelistä kirjoittamaan kannanottoon copyright-lainsäädännöstä, tässä tapauksessa Uudessa Seelannissa.

Origami

Aloitetaan copyright-marmatuksella. Tuota yllä olevaa kuvaa ei saisi kopioida, sillä mainoksilla elelevän sivuston tarkoituksia palvelee se, ettei kukaan sinne löydä tahi linkkaa. Olivat oikein nähneet vaivaa ettei kuvaa saisi tallennetuksi oikeanäppäin/ctrl-klikkauksella. Ähä. Nyt ei muuta kuin odottelemaan ko. puljun lakimiesten yhteydenottoa.

Maternan opet ovat kieltäneet Spider-Manin, sillä luokassa on kolme-neljä poikaa jotka eivät muuta tee kuin ammuskele hämähäkinseittiä päivät pääksytysten. Vieroituksen aikana videoita ei katsella, ja samalla tuli ehdoton youtube-kielto. Lapsi kyllä lauleskelee tunnaria ja piirtää hämähäkkejä, ja koska ko. luojanluomaa ei voi kokonaan kieltää, heltyy äidin sydän sen verran että taittelen paperista hämähäkin. Koska päivän ohjematarjontaan kuuluu Disneyn hämähäkkivapaa Prinsessa ja sammakko, teen myös pari sammakkoa ja yleisön pyynnöstä merihevosen, josta tulikin hieno.

Origamiohjeita on nykyään viljalti saatavilla netissä, toista se oli ennen kun joutui valokopioimaan kirjoja kavereilta, joitain olen ostanutkin. Tämä esimerkiksi on hieno, ja loputtoman pitkällä ostoslistallani varmaan jo kymmenkunta vuotta.