Vaatekaapista

Tarkastelin vaatekaappiani valmistautuessani Kuuden haasteeseen.

Kaapissa on tankoa noin metri kuusikymmentä, ja yleisvaikutelma on mustavalkoinen. Oikeastaan valkoinen, sillä taistelussani pölypunkkeja, kosteutta, hometta ja koiperhosia vastaan olen pussittanut huomattavan osan vaatteista IKEAn muovisiin pukupusseihin. Vaatekappaleita on henkareissa kolmisenkymmentä, ja loput on viikattu vetolaatikkoon tai säilötty varastoon. En raatsi heittää mitään pois, jos niitä vaikka tarvitsisi. Tai jos laihtuisi. Tai jos antaisi Italiattarelle tämän kasvaessa sen mustan polvimittaisen halkiohameen, jonka ompelin mummoni kanssa kuusitoistakesäisenä. Äitinikään ei heitä koskaan pois mitään, ja asiasta on vuosien varrella ollut iloakin fiftarimekkojen ja trumpettilahkeisten mokkahousujen muodossa.

Osa vaatteista on varattu juhlakäyttöön: ne ovat yleensä hulmuavia, läpikuultavia ja sataprosenttisen synteettisiä. Niissä sulaudutaan italialaisten häiden kutsuvieraiden hulmuavaan, läpikuultavaan ja synteettiseen massaan.

En omista sinisiä farkkuja, en ensimmäisiäkään, mutta mustia pellavacapreja on kaksin kappalein. Pellavan lisäksi materiaalivalikoimaa vallitsee puuvilla, silkki ja näiden sekotukset. Merkeistä kärkeä pitävät The Earth Collection, Stockmannin Global ja Gerry Weber, mutta joukossa on myös omia luomuksia. Kaapista raavitaan aamulla kasaan jokin kokonaisuus, jossa (toivottavasti) näyttää vakavasti otettavalta mutta tarpeen tullen pääsee kiipeämään rakennustelineille. Ei siis hulmuhelmoja leipätyössä, valitettavasti.

Ostan vaatteita harvoin ja vastahakoisesti. Hankinnat ovat yleensä tarkkaan harkittuja – ja varmaan vähän tylsiäkin. Huvittelen enemmän huivi- ja pukukorupuolella. Kaikkein mieluiten teettäisin vaatteet ompelijalla.

On demand

Meille on selvinnyt ettei kundi ymmärrä TV:n toimintaperiaatetta, tai ehkä pidemminkin -tapaa.

Ruudulta tulee piirrettyjä. Piirretty loppuu. Uudestaan, muotoilee metriheikki toivomuksensa. Selitämme. Lapsi katselee meitä ruskeat silmät ymmyrkäisinä, ja toistaa hieman vaativampaan sävyyn: uudestaan?!

Melkein vaikeampi konsepti kuin kamera, josta ei heti pääse katselemaan kuvaa.

Ferreron laki termodynamiikassa

Insinöörit, nuo tarkat kaverit, suunnittelevat lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmiä niin että talossa pidetään tasaista kahtayhtä kesät talvet.  Silloin kotona on talvella hiki, koska kämppä on kuumempi kuin koulu/työpaikka. Kesällä lämpötilaero ulko- ja sisätilan välillä edellyttää riisuutumista ulos mennessä, ja päinvastoin, pukeutumista sisään tullessa.

Olen kehittämässä Nutellalla toimivaa termostaattia.

• Kun kasviöljy erkanee kaakao-pähkinämassasta pinnalle kellumaan, on liian kuumaa, ja jäähdytysjärjestelmä käynnistyy.
• Kun Nutella muuttuu kiinteäksi klöntiksi, on asunnossa liian kylmää ja lämmitys kytkeytyy päälle.

Minä viihdyn samassa lämpötilassa kuin Nutella. Se kertoo ehkä jotakin yhteensopivuudestamme.

Syötteenlukija

Leikin aamusella uudella lelullani laittamalla muutaman lempiblogini syötteet Mailiin, mutta samalla huolestuin siitä miten lempiblogaajani nyt tietää että sivulla on käyty, kun ei ole. Postaukset tulevat kokonaisena luettavakseni ellei niitä ole pätkitty, enkä oikeastaan pidäkään lue lisää -katkaisuista, vaikka ne toisaalta komistavat tilastoa ja tarjoavat potentiaaliselle lukijalle paljon houkuttavia otsikoita etusivulle. Ammattimaista toimintaa, ja sinällään kunnioitusta herättävää.

Viime aikoina olen hallinnut tarjontaa Blogilistan avulla, ja sitä ennen minulla oli syötteet Firefoxin suosikeissa. Todennäköisesti Safarissakin on sama palikka, mutta en ole vielä vaivautunut tutkimaan asiaa sen syvällisemmin.

Klikkausten määrä on rakkauden mitta, onhan? Miten seuraatte suosikkejanne?

Kuuden haaste

Project Maman kaima haastoi minut kuudelle vaatteelle syyskuuksi. Olin kuullut tempauksesta jo Muorin 24/7 radiosta, ja otan haasteen vastaan. Varaan itselleni viikon aikaa rytkyjen valitsemiseen.

Kuuden vaatteen säännöt löytyvät Uudesta Mustasta:

1. Valitse korkeintaan kuusi vaatetta, joita käytät syyskuun ajan eli 1.-30.9. Myös legginsit, neuleet ja topit ovat vaatteita. Vaatteita saa siis olla myös vähemmän kuin kuusi.
2. Kuuteen vaatteeseen ei lasketa alusvaatteita, päällystakkeja, sukkahousuja, huiveja, kenkiä, koruja, hattuja, hansikkaita jne.
3. Kuuden vaatteen lisäksi saa käyttää erikseen myös urheiluvaatteita, yövaatteita ja bilevaatteita. Näissä kuitenkin kehotetaan tarkkaan harkintaan ja minimalismiin – miten tiukasti, siitä päätät itse. Jos sinulla on kaksi täysin samanlaista ja samanväristä vaatetta, ne voidaan laskea yhdeksi.
4. Luo ja julkaise omat sääntösi, jos tämä määritelmä ei sinulle sovi.

Homma tuntuu äkkinäiseltään helpolta. Vaikka kuusi mekkoa, tai kahdet housut ja neljä T-paitaa. Kriittiset ovat huolissaan siitä, että vaatteita täytyy pestäkin: kaikki energiansäästöoppaat kehottavat pesemään täysiä koneellisia, vaikka en ole itse aivan vakuuttunut siitä että puolityhjän pyörittäminen söisi planeettaa enemmän kuin vaikka kolmensadan T-paidan puuvillan tehoviljely, niiden ompeluttaminen kakaroilla jossain vinkuintian hikipajalla, rahti ja päälle vielä ne rakennetut/lämmitetyt/ilmastoidut neliöt, joissa vaate asuu ennen päätymistään parhaassa tapauksessa matonkuteeksi. Eivätkö uudet sumean logiikan pesukoneet ota vettäkin sen mukaan kuinka paljon koneessa on pyykkiä? Lupaan ottaa asiasta selvää.

Onko muuten edes sosiaalisesti hyväksyttävää että on samat byysat kahtena peäkkäisenä päivänä, näin roudaripiirien ulkopuolella siis? Vai pitääkö vaate heittää koneeseen jo silloin kun ns. lika lähtee vielä pelkällä pesupähkinällä?

Päivän Audimies

Tai pitäisikö sanoa wannabe-Audimies? Otsikko herätti uteliaisuutta ja tahatonta hilpeyttä, vaikka Luojan lykky oli ettei ketään liiskattu puutarhatuoliinsa.

Ajelin Suvisuomessa ko. automerkillä ja tarkkailin mitalin toista puolta. Kaiken maailman Skodan katumaasturit koukkasivat ohi lyödäkseen heti perään liinat kiinni, kun piti päästä kääntymään Vihdintielle ja ulosajokaista oli yllättäen ihan täynnä autoa siitä umpiviivan korkeudelta. Ja kun faija kertoi Lahdentiellä tapahtuneesta läheltäpiti-tilanteesta jossa velipuolestani meinasi tulla täysorpo kertarysäyksellä, hän viittasi neljään asennevammaisten suosimaan automerkkiin. Kysyin mikä on se neljäs. Italian liikenteessä tekemässäni osallistuvassa havainnoinnissa profiloituu muutama merkki lisää, ainakin Alfa Romeo, pappa-betalar-Mini ja jotakin nuorekkaan (=edullinen) sporttista (=agressiivinen muotoilu)  Mazdaa tai Peugeottia polkevat wannabe-audimiehet. Ihan varmasti niillä neljällä merkillä ajaa myös ihan täyspäistä väkeä, jos vaikka ovat saaneet arvostetumman kärryn työsuhdeautoksi palkankorotuksen sijaan, tai ovat lainanneet auton joltain tutulta.

Jos viime kesäkuun lehdistä löytyy otsikko “Audikuski antoi tietä jalankulkijalle suojatiellä Kauniaisissa”, niin c’est moi.

Kuvassa: Automies huolestuu Audin kaasupoljinongelmista

Muuttolinnut

Kotiinpaluu sujui pääpiirteittäin hyvin, vaikka lähtöä edeltäneenä iltana oli ohjelmassa rouva Automiehen syntymäpäiväjuhla naamiaisasussa, ja herätys aamukoneelle luvattoman aikainen. Teimme kaikki lähtöä helpottavat temput, veimme matkalaukut kentälle jo edellisiltana ja koska sianpieremän aikaan juhlien jälkeisenä sunnuntaina kyytijöitä ei ollut tungokseksi, jätimme auton parkkiin ja avaimet sekä parkkilipun Airpro Travel Services -tiskille.

Lennon saapumisen ja junan lähdön välillä oli neljä tuntia, josta noin puolet meni matkalaukkujen odotteluun ja suoriutumiseen Leonardo Express -junalla Rooman päärautatieasemalle. Jälkimmäiset kaksi tuntia vietimme strategisesti odotussalin viereen kiilanneessa Roadhouse Grillissä vintagebensapumppujen ja lasikuitulehmien ympäröimänä, mutta ah! matkalaukut seurueen ja loosin takaseinän väliin kiilattuna odottamassa että ranskalaiset, pihvit, oluet ja limpparit kävelevät pöytäämme, aivan toista kuin kakkoskerroksen ravintolassa törmäily prikka kädessä ja kakarat lahkeessa roikkumassa.

Onnistuimme saamaan paikat junan ainoasta vaunusta, jossa ilmastointi ei toiminut. Epäilen sitä FS:n strategiaksi: sen sijaan että korjaisivat vaunun, siihen myydään kesän tarjouspaikat (perhehinnasta 20% alennusta ja lapset ilmaiseksi). Saimme istumapaikat vaihdetuksi ensimmäisten hikisten neljän tunnin kuluttua, kun pulloveden loputtua meille valkeni omien paikkojemme ja ravintolavaunun välillä vallitseva raikkaus ja viileys.

Pääteasemalla meitä odotti Arkkienkelin pesemä auto, kotona tyhjä jääkaappi ja kaikkialle laskeutunut ohut tomu, jonka lakaisin postipakettiin ja lähetin paluupostina Gaddafille. Paluu arkeen vie aikansa.

Svengaa kuin hirvi

Muorin 24/7 soivassa radiossa soivista kesähiteistä kaksi on ylittänyt huomiokynnykseni: Karjalan poikia levyltä Polkabilly Rebels sekä lappilais-balkanilainen tättähäärä Hän ei lemmi mua Jaakko Laitinen & Väärä Rahan esittämänä.

Jaakko Laitinen & pumppu soittavat huomisessa Kalliola Rockissa Alppipuistossa: sinne siis suuntaan askeleeni!

Raivokasta kansainvälistymistä

Taannoinen postaukseni Suomesta vuonna 2170 kirvoitti jo yksinään Maailmanmieheltä tusinan kommentteja, kaikki musulmaaneista. Suomen kielen kohtalo jäi toissijaiselle huomiolle.

Muutos 2011 esittää Nuivassa vaalimanifestissaan riittävää kielitaitoa edellytykseksi kansalaisuuden myöntämiselle. Kohtuullista, mielestäni. Ne, joiden suomi ei ole riittävän täydellistä esim. siivoustöihin, voivat toki mennä sönkkäämään englantia korkeakouluihin.

Minusta suomen kielen alasajo korkeakouluissa on älytöntä, eikä mieleen tule että mitään vastaavaa tehtäisiin jossain ns. sivistysmaassa. Nykyvauhdilla suomenkielistä väitöskirjaa ei julkaista vuonna 2158, tuskin enää edes kahdensadan vuoden päässä ensimmäisestä, vuonna 2058. Omani valmistunee niillä paikkeilla, mikäli jatkan sitä palkkatyön, palkattoman työn ja lastenhoidon ohella. Piruuttani voisin tietysti väitellä toisella kotimaisella, jonka aseman kai joku laki vielä takaa.

Englannin ja parin muunkin kielen hallitseminen on toki yleissivistystä, mutta silti. Ei-niin-natiivien kielenpuhujien kesken vieraalla kielellä lausutut latteudet voivat kuulostaa jänniltä kuten ou beibe ai lav juu, ja jotta oma jälkikasvu varmasti pääsisi sinne kirkkaimman sivistyneistön joukkoon, niitä kannattaa kielikylvettää ja mahdollisesti sönkätä niille parempaa kieltä jo kotona.