Category Archives: pyykki

Öko Lavamat

Tutkin eilisen pohdiskelun villitsemänä pesukoneeni manuaalia, jossa annetaan summittaiset kulutusarviot eri pesuohjelmille korkeimman mahdollisen lämpötilan mukaan: todellinen kulutus riippuu huoneenlämmöstä, vesijohtoveden lämpötilasta ja pyykin määrästä kiloissa. Economy-valkopyykkiä, villa- ja pikaohjelmaa lukuunottamatta kaikkiin ohjelmiin voi valita lyhyemmän pesun, mutta manuaalista ei selviä vähenevätkö huuhteluiden määrät (=vedenkulutus) vai ainoastaan pesuaika (=rummun pyörittäminen). Vajaatäyttöohjelmaa tehokas saksalaiskone ei tunne.

  • Valkopyykki 95°C : 1,7 kWh (≤ 5 kg, vedenkulutus 43 l, 148 min)
  • Economy valkopyykki 67°C: 1,15 kWh (≤ 5 kg, vedenkulutus 40 l, 137 min)
  • Kirjopyykki 60°C: 0,85 kWh (≤ 5 kg, vedenkulutus 40 l, 130 min)
  • Tekokuitu 60°C: 0,75 kWh (≤ 2 kg, vedenkulutus 57 l, 87 min)
  • Hienopyykki 40°C: 0,5 kWh (≤ 2 kg, vedenkulutus 55 l, 64 min)
  • Villa 40°C: 0,4 kWh (≤ 2 kg, vedenkulutus 50l, 55 min)
  • Pikaohjelma 30°C: 0,25 kWh (maks. 2 kg, vedenkulutus 40 l, 30min)
  • Linkous: 0,03 kWh

Eri lähteistä saatujen kulutuslukujen perusteella voisi väittää, että 200 pikapesun tarvitseman sähkömäärän säästää vuodessa sammuttamalla TV:n standby-valon. Tai jotain sinne päin. Sähkösaunan lämmittämiseen menee Helsingin Energian mukaan 8 kWh/kerta, höyrysilitysraudan käyttöön 1 kW/h. WC:n vetämiseen kuluu vettä keskimäärin 40l/vrk/hlö, vessan vuosimallista riippuen.

Kuvassa kulttiesineestä tehty pienempi versio

Kuuden haasteen herättämiä kysymyksiä

Käytän koko syyskuun vain kuutta vaatetta on herättänyt kysymyksiä, joihin päätän kysellä vastauksia Lanttuakatemian EVP akateemiselta pyykkäriltä skype-haastattelussa.

Vaatteita täytyy pestäkin: kaikki energiansäästöoppaat kehottavat pesemään täysiä koneellisia. Teenkö nyt väärin?

Kotitalousopettajain koulutuslaitoksella punnittiin pyykkiä, ja todettiin ettei kone ollut koskaan täynnä silloin kun opiskelija oli mielestään ladannut sen täyteen; samassa todettiin että opiskelijaa ohjasi perstuntuma, eli kun kone ladattiin manuaalin mukaisesti (1 kg pyykkiä 10 l rummun nimellistilavuutta kohden) täyteen, ei pyykki puhdistunut.

Jos asuu pienessä taloudessa ja pesee jatkuvasti vajaita koneita, kannattaa hankkia pienempi kone. Nyrkkipyykki kuluttaa kuitenkin enemmän vettä. Perheessä kone tulee yleensä täyteen: vaatetta hankkiessa voi jo harkita löytyykö sille kavereita pyykkikorissa.

Onko puolityhjän koneen pyörittäminen planeetalle suurempi uhka kuin kolmensadan T-paidan puuvillan tehoviljely, niiden ompeluttaminen hikipajalla, rahti, varastointi ja tie kuluttajalle?

Vaatteen elinkaaren aikaisesta energiankulutuksesta suurin osa muodostuu vaatteen huollosta, eli pesusta ja kuivauksesta. Ellei vaate sitten päädy suoraan kaupasta vaatekaapin kautta kaatopaikalle.

(Ulkolinjan dokkarin jälkeen olen entistä vakuuttuneempi siitä että kannattaisi hankkia vähemmän ja eettisempää, mutta mistä? Joudunko luopumaan mustista vaatteista? Miten saan pois mielestäni intialaisen tekstiilivärjärin mustuneet varpaankynnet?)

Energiankulutukseen vaikuttavat mm. koneen energialuokka, pesuveden lämpötila ja pyykin kuivatustapa. USA:ssa monessa paikassa narukuivaus on kielletty kaupungin järjestyssäännössä. Tätä ekologisesti kyseenalaista säännöstöä vastustamaan on syntynyt Project Laundry List.

Kylmässä vedessä peseminen paljastuu hygieenisemmäksi kuin neljänkympin pyykki, jossa bakteerit elävät mainiosti ja leviävät koko pyykkiin. Lämmintä pesuvettä käytetään vain Euroopassa. Pyykin kuivaava aurinko tappaa pöpöt kylmässä vedessä pestyistä vaatteista kehitysmaissa. Vaippapyykki tarvitsee 60 asteen lämpötilan, ja itse pesukoneelle olisi hyvä että välillä pestäisiin 90 asteessa.

Entä rakennetut/lämmitetyt/ilmastoidut neliöt, joissa vaate asuu ennen päätymistään parhaassa tapauksessa matonkuteeksi?

Niinpä.

Eivätkö uudet sumean logiikan pesukoneet ota vettäkin sen mukaan kuinka paljon koneessa on pyykkiä?

Kyllä, ne kalleimmat. Pesuaineen määrää täytyy ymmärtää itse vähentää. Kun koneet ovat jo pitkään kilpailleet siitä, mikä malli käyttää vähiten vettä, on ongelmaksi tullut riittämätön huuhtelu.

Onko sosiaalisesti hyväksyttävää että on samat byysat jalassa kahtena peräkkäisenä päivänä, näin roudaripiirien ulkopuolella siis? Vai pitääkö vaate heittää koneeseen jo silloin kun ns. lika lähtee vielä pelkällä pesupähkinällä?

Mitä, etkö sinä sitten pidä samoja housuja päivää pidempää?

Trendi näyttäisi maailmalla olevan kuitenkin sen suuntainen että vaatteita pestään liiaksikin, joka kuluttaa paitsi energiaa, myös vaatteita.

Mistä on pienet tytöt tehty

Löysin blogosfääristä facebook-ystäväni – tässä tapauksessa IRL minulle täysin tuntemattoman italialaisen laktivistin – linkkaaman postauksen sukupuolitetusta mainonnasta jonka pääosassa esiintyvät lapsukaiset.

Kuvissa esiintyy pikkutyttöjä ”miehen” eli pikkupojan arvioivan katseen kohteena tai meikattuina, huulet törröllään. Kaikista hilpein kuva on kuitenkin viimeinen, jossa pikkutyttö on selkä kumarassa täyttämässä pesukonetta samalla kun pikkupoika puhuu puhelimessa. Luojan kiitos keittiö ei ole pinkki.

Kuvassa hätkähdyttää sen (tahaton?) todenmukaisuus: mahdollisesti lapset tai mainoskuvan lavastanut AD eivät ole koskaan nähneet isän tekevän kodissa yhtään mitään.

Luultavasti samalta valmistajalta on tulossa myös minikokoinen olohuone, jonka mainoksessa tyttö imuroi lattiaa, poika katsoo televisiosta liigaottelua kaljatölkki kädessä.

Syyskuun kuusi

Pitkällisen painiskelun jälkeen olen valinnut kuuden vaatteen haasteeseen osallistuvaan syyskuun garderoobiin seuraavat vaatekappaleet:

  1. Hihaton paita, 60% silkkiä, 40% puuvillaa. The Earth Collection
  2. T-paita, Domyos Organic Cotton
  3. Pellavahame, Global Essentials
  4. Pellavacaprit, Global Essentials
  5. Pikkumusta, kalanruotokuvioinen puuvilla, The Earth Collection
  6. Jakku, kalanruotokuvioinen puuvilla, The Earth Collection

Pellavacaprit ovat lähes puhki kuluneet, mutta takuumukavat. Olin viimeiseen asti päättämätön pellavahameen ja valikoimasta tiputetun kellanvihreän A-linjaisen itse ompelemani pellavamekon välillä: sitä olisi voinut pitää päällä sillä aikaa kun kaikki mustat ovat pyykissä, kun hame taas vaatii parikseen jonkun paidan, kai. Tai sitten olen yöpaidassa, tai vielä parempaa, uikkareissa, koulun alkuun eli syyskuun 13. päivään saakka.

T-paita on aika paksua trikoota, ja se vähän pelottaa. Jos tuleekin kuuma syyskuu. Näillä olisi kuitenkin tarkoitus liikkua ihmisten ilmoilla ja olla vähän edustavakin. Elokuun haasteeseen olisin osallistunut yhdellä intianpuuvillaisella halatilla, jonka olisin nyrkkipyykännyt aamulla ja kuivattanut narulla sillä aikaa kun makaan (niin on tapana sanoa) uimarannalla.

Kuuden haaste

Project Maman kaima haastoi minut kuudelle vaatteelle syyskuuksi. Olin kuullut tempauksesta jo Muorin 24/7 radiosta, ja otan haasteen vastaan. Varaan itselleni viikon aikaa rytkyjen valitsemiseen.

Kuuden vaatteen säännöt löytyvät Uudesta Mustasta:

  1. Valitse korkeintaan kuusi vaatetta, joita käytät syyskuun ajan eli 1.-30.9. Myös legginsit, neuleet ja topit ovat vaatteita. Vaatteita saa siis olla myös vähemmän kuin kuusi.
  2. Kuuteen vaatteeseen ei lasketa alusvaatteita, päällystakkeja, sukkahousuja, huiveja, kenkiä, koruja, hattuja, hansikkaita jne.
  3. Kuuden vaatteen lisäksi saa käyttää erikseen myös urheiluvaatteita, yövaatteita ja bilevaatteita. Näissä kuitenkin kehotetaan tarkkaan harkintaan ja minimalismiin – miten tiukasti, siitä päätät itse. Jos sinulla on kaksi täysin samanlaista ja samanväristä vaatetta, ne voidaan laskea yhdeksi.
  4. Luo ja julkaise omat sääntösi, jos tämä määritelmä ei sinulle sovi.

Homma tuntuu äkkinäiseltään helpolta. Vaikka kuusi mekkoa, tai kahdet housut ja neljä T-paitaa. Kriittiset ovat huolissaan siitä, että vaatteita täytyy pestäkin: kaikki energiansäästöoppaat kehottavat pesemään täysiä koneellisia, vaikka en ole itse aivan vakuuttunut siitä että puolityhjän pyörittäminen söisi planeettaa enemmän kuin vaikka kolmensadan T-paidan puuvillan tehoviljely, niiden ompeluttaminen kakaroilla jossain vinkuintian hikipajalla, rahti ja päälle vielä ne rakennetut/lämmitetyt/ilmastoidut neliöt, joissa vaate asuu ennen päätymistään parhaassa tapauksessa matonkuteeksi. Eivätkö uudet sumean logiikan pesukoneet ota vettäkin sen mukaan kuinka paljon koneessa on pyykkiä? Lupaan ottaa asiasta selvää.

Onko muuten edes sosiaalisesti hyväksyttävää että on samat byysat kahtena peäkkäisenä päivänä, näin roudaripiirien ulkopuolella siis? Vai pitääkö vaate heittää koneeseen jo silloin kun ns. lika lähtee vielä pelkällä pesupähkinällä?

Pakkolomautettu

Lauantai on Tuppulassa tavallisesti koulupäivä, paitsi siis tänään kun huomenna on kuvernöörinvaalit ja lapsrakkaiden koulu on äänetyspaikka. Yhden päivän ajan koulua raivataan, ettei vaikka olisi pommeja tai siivouskomerossa piilossa kokonaista oikeilla äänillä esitäytettyä vaaliuurnaa, sitten äänestetään kaksi päivää, ja vaalien jälkeen vielä yksi päivä joka arvatenkin menee vaalikoppeja purkaessa. Keskiviikkona on yksi päivä koulua, ja sen jälkeen alkaakin jo pääsiäisloma joka kestää kiirastorstaista toisen pääsiäispäivän jälkeiseen tiistaipäivään.

Jokainen äiti (no, miksei isäkin) sai scuola maternan opettajattarelta kotitehtäviä: muovikassillisen pehmoja, joiden hygieniasta huolehtimiseen pakkoloma on omiaan.

Cambio stagione

Cambio stagione, vuodenajan vaihtuminen, on italialaisen kodinhuoltovastaavan – lue: äidin – painajainen. En muista että Suomessa asuessani vaatekaapin myllertämiseen olisi mennyt niin paljon aikaa, ehkä siksi että kesät talvet pärjää samoissa farkuissa ja docmartenseissa, talvella vaan heitetään jotain pomppaa niskaan…? Täällä kuitenkin talvi on kostea, ja talven vastaanottamiseen koleissa kivitaloissa tarvitaan jos mitä silkkivillahousua ja laamapaitaa. Kesällä on kuumaa, ja varastoon joutavat päällysvaatteiden lisäksi peitot ja täkit.

Kaikki säilöön vietävä vaate on pestävä ja kuivatettava ensin, muuten se alkaa homehtua. Kaikki säilöstä otettava on silitettävä, usein myös pestävä jos siihen on tarttunut varaston haju. Pieneksi jääneet lastenvaatteet siirretään jatkoon. Pieneksi jääneet aikuisten vaatteet… huokaus, entä jos niihin vielä laihtuisi?

Pölynimurilla vakuumipakkaukseksi imettävät säkit vuotavat järjestään. Tiiviisti suljettavat muovilaatikot ovat kalliita ja tilaavieviä. Marketeista löytyy jopa muovilaatikoita, joiden kannessa on eriö… hajusteelle, naftaliinille tai kosteutta poistavalle suolalle?

Kun luulen suoriutuneeni vaihdosta, ovisummeria soittaa tuttavarouva, jolla on kaksi säkillistä pieneksi jääneitä lastenvaatteita. Katedraaliseurakunnassa sanoneet, etteivät köyhät halua käytettyä. Kiitän kohteliaasti. Lajittelen säkit talvisäilöön meneviin, ensi vuonna sopiviin, ajankohtaisiin, rumiin, pieniin ja kuluneisiin. Kuluneet leikkaan räteiksi, rumat ja pienet pakkaan uudelleen muovikassiin ja heitän takakonttiin, josko asiallani naapurikaupunkiin muistaisin laittaa keräyslaatikkoon. Sikäläiset köyhät eivät ole niin kranttuja.