Pikkuautoilua

Ihmisen mittaisessa kaupunkitilassa, kuten Tuppukylän keskiaikaisessa kaupunkikeskustassa, autot ovat huomattava mittakaavahaitta. Homo Sapiensin takapuoli sellaisenaan vaatii noin 45 senttimetrin tilan (tavallisen toimistotuolin leveys), kenellä enemmän, kenellä vähemmän, mutta peltikuoreen pakattuna, yksi henkilö per ajoneuvo, mitta lähenee puoltatoista metriä. Italialaisen perheen demografia ja tilastandardit ovat kehittyneet vastakkaisiin suuntiin: kun viisikymmenluvun lopulla Fiatin viisisataseen ahtautuivat isä, äiti ja neljästä viiteen lasta, hankkii nykyperhe ensimmäisen ja usein ainoaksi jäävän lapsensa syntyessä tila-auton. Tyypillisessä perheessä on kolme autoa: isän iso auto, äidin kauppakassi ja jälkikasvun pakollinen nuorisoauto, twingo, clio… tai mitä kaikkia niitä onkaan!

Peltikuoren ympäröimä, suhteettomiin mittoihin paisunut ihmisyksilö haluaisi jatkaa lajityypillistä elämäänsä, mutta se on kovin vaikeaa: kun Giorgio pysähtyy tervehtimään ystäväänsä kujalla jonka leveys on kaksi neljäkymmentä, pysähtyvät myös hänen takanaan seuranneet Carlo, Claudia, Cinzia… ja soittavat, soittavat torvea. Muutama tusina ihmisiä riittää muodostamaan jonon joka ulottuu kaupunginportilta toiselle. Ensimmäinen, ymmärrettävästi sosiaalisia tarpeita omaava niin kuin ihmisen kuuluukin olla, jälkimmäiset jatkuvasti mahahaavan partaalla niin kuin auton ratissa on tapana.

Tuppukylän kauppiaat vastustavat vanhan keskustan sulkemista autoilta, vaikka nykyinen tilanne on jokseenkin mahdoton: potentiaaliset asiakkaat eivät pääse autolla ostoksille, koska keskiaikainen kaupunkisuunnittelu ei ole varannut heille riittävästi parkkipaikkoja, mutta eivät he tule jalankaan, henkensä kaupalla, seinänvieriä pitkin kävellen. Lisäksi ostostelu jalan ja autolla on luonteeltaan täysin erilaista: näyteikkunalta toiselle neljän kilometrin tuntivauhtia kävelevä ikkunaostostelija näkee enemmän, ja ostaa sitä mitä viittä minuuttia aiemmin ei edes tiennyt tarvitsevansa. Autoilija tarvitsee herätepysähdykseensä kolme kertaa viiden metrin mainosvalon; autokaupungin mittakaavasta meitä opettaa Robert Venturi teoksessaan Learning from Las Vegas.