Matkalaukkusosiologiaa

Olen viimeinkin päässyt matkalaukkuuni, pitkän seikkailun jälkeen. Samsoniten Italian sivuilla ei ole firman puhelinnumeroa, vaan ainoastaan paikallisten huolto- ja jälleenmyyntiliikkeiden numeroja, lecceläisessä laukkukaupassa kyllästynyt naisenääni, todettuaan etten juuri nyt ole aikeissa ostaa mitään, kuittasi puheluni ilmoittamalla että vara-avaimen tilaamiseen Samsonitelta menee kuukausia. Äiti postitti avaimeni kirjattuna kirjeenä joka vielä viikon ja kahden päivän jälkeen on teillä tietymättömillä – jo toinen kuukauden sisään kadonnut lähetys, Joulupukille tiedoksi ettei meille kannata lähettää mitään! Toivon alkaessa hiipua mietimme vaihtoehtoja: lukkosepän ammattia ei Italiassa Sulttaanin väittämän mukaan tunneta, vaikeammat lukot käy avaamassa merkkihuollon mies ja vaatimattomamman turvajärjestelmän voi vaikka itse porata rikki ja ostaa uuden rautakaupasta. Vaihtoehtoja punnittuani päädyin Tuppukylän laukkukaupan puoleen; liikkeessä työskentelevä nuori sosiologi tarjoutui etsimään oikean sarjanumeron, tarvittaessa ketjun toisista myyntipisteistä, ja mikäli ei siinä onnistu, luvallani murtautumaan laukkuun. Ei siinäkään miehessä oppi ollut hukkaan mennyt, ja jos joku jotakin asiasta aikoo älähtää, niin muistutan kuinka kauniissa puheissa toivotaan aina että kehitysmaiden kouluakäyneet jäisivät kotimaansa palvelukseen.

Juutuin Kompostiin kinastelemaan ikuisuusaiheesta eli rahasta kannustimena: lapselle kaksi euroa lisää viikkorahaan jokaisesta kiitettävästä arvosanasta ja päälle Valituista Paloista luettu opettavainen tarina siitä kuinka ahkeruudella ja hyvällä koulumenestyksellä pääsee elämässään ties mihin kuulostavat minusta aika falskilta opilta palkallaan juuri ja juuri toimeentulevan työssäkäyvän köyhän, matalapalkka-alaisen tai akateemisen pätkätyöläisen saarnastuolista julistettuna. Varmasti jotkut yhteiskunnat ovat meritokraattisempia kuin toiset (meillä vallitsee vielä aristokratia), mutta jos kaikkea mitataan tuotannon termein, ei kunnon palkkaa voi maksaa työstä joka on tuottamatonta. Penäämme tulosvastuullisempaa koulutusta, terveyden-, sairauden- ja vanhustenhoitoa.

Marx ja Engels kirjoittivat 157 vuotta sitten Kommunistisen puolueen manifestissa: ”On väitetty, että kun yksityisomistuksesta tehdään loppu, niin kaikki toiminta lakkaa ja yleinen laiskuus pääsee vallalle. Siinä tapauksessa olisi porvarillisen yhteiskunnan jo aikoja sitten täytynyt tuhoutua laiskuuteen, sillä ne jotka siinä tekevät työtä, eivät ansaitse, ja ne jotka siinä ansaitsevat, eivät tee työtä.” Vuonna 2005 eteläisessä Italiassa monilla ei ole työtä, monilla ei ole koulutustaan vastaavaa työtä koska samanaikaisesti virkaa hoitavat epäpätevät, tai he tekevät työtä josta ei saa palkkaa, tekevät palkatonta työtä saadakseen pitää palkkatyönsä, saavat palkkaa jolla ei elä.

Advertisements

3 responses to “Matkalaukkusosiologiaa

  1. Terve!

    Kiitos visiitistä Keksissä, olenpa iloinen kun löytyi toinen suomalainen kommariäiti Italianmaalta.:)
    Olen tänne muutettuani kääntynyt kovasti vasemmalle, koska tämä maa on niin oikealla.

    Tuosta lasten rahalla kasvattamisesta olen kanssasi samaa mieltä: tympeää. On eri asia opettaa rahan arvo kuin arvottaa lapsen tekemisiä rahalla.

    Ritornerò!

    Terveisiä valkokattoisesta Modenasta, Sari

  2. Terveterve, suunnilleen noin minullekin on käynyt. Olen tosin aina ollut aika vasemmalla, punavihreä, mutta Italian vihreisiin tutustuttuani ymmärsin mitä tarkoittaa sanonta ettei näe metsää puilta 🙂

    Lumettomasta Salentosta,
    Katja

  3. Paluuviite: 20 syytä olla asumatta Italiassa «

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s