Omituisuusmeemi

Komposti ja Uniprojekti haastoivat minut omituisuusmeemiin, eli nimeämään viisi omituista tapaani. Toivottavasti tuplahaaste ei edellytä kymmenen omituisuuden nimeämistä 🙂

Kysyin tietysti heti viereisen kirjoituspöydän äärellä istuvalta kollegalta ja aviopuolisolta olenko omituinen, no totta helkkarissa, miten? en minä tiedä, olen jo tottunut. Itseni on vaikea nimetä omituisia tapojani, sillä omituisuuden voi mielestäni jakaa absoluuttiseen ja relatiiviseen: voihan sitä olla omituinen ympäristöönsä nähden, vaikka olisikin kotimaassaan (tai jossakin muussa maailmankolkassa) normaali. Rohkenisin väittää että olen päätynyt ulkosuomalaiseksi siksi että voin olla rauhassa omituinen, ja kaikki voidaan laittaa ulkomaisuuden piikkiin 😉 Italiattaren mielestä minä tietysti olen normaali ja muut omituisia; Italiatar on aika merkillinen lapsi.

Relatiivista elikkä suhteellista omituisuutta voisi olla se, etten juuri kahvista perusta (omituista Suomessa ja Italiassa) ja siemailenkin teetä vuorokaudenajasta riippumatta (tapa, joka tuskin pistäisi silmään Lontoossa tahi Pietarissa). Intohimoinen riippuvuussuhteeni kirjoihin ja lukemiseen ei ole Suomessa mitenkään poikkeavaa, Etelä-Italiassa kyllä (italialainen lukee keskimäärin yhden kirjan vuodessa). Pitkässä imetyksessä tai perhepedissä nukkumisessa ei ole mitään äimisteltävää, jos tapoja tarkastelee historiallisessa tai maailmanlaajuisessa perspektiivissä. Vallitsevan käytännön kyseenalaistaminen ei ole omituisuutta, vaikka voinkin olla intohimoisen innostunut löytämistäni paremmista metodeista, kuukupista aurinkolämpöenergiaan. En tykkää nukkua korkeassa sängyssä, heivasin sängyn huoneestani kaksitoistavuotiaana. Nykyisissä olosuhteissa kosteuden ja patjan tuulettuvuuden sitä edellyttäessä olen suostunut huikeaan yhdentoista sentin runkoon. Orjatiuku eli rannekello koki samanlaisen kohtalon varhain: jos minulla ei ole kiire mihinkään niin voin rauhassa odotella piazzan tornikellon lyöntiä varttitunnin välein.

Absoluuttista omituisuutta voisi olla
1) pidän pyhimystenkuvista ja rukousnauhoista vaikken ole uskovainen: asiaa on yhtä vaikea selittää uskoville kuin maallisillekin. Ateistiksi en toki itseäni määrittele, se on turhan iso ja itsevarma sana. Jumalaton ekumeeninen ikonimaalari? Mangiapreti eli papinsyöjä? Provosoituna ajaudun helposti teologisiin väittelyihin tyyliin jos Jumala ei pidä homoista, niin miksi helkkarissa hän on luonut heidät?
2) nostan jalat tuolille istuessani, ainakin toisen. Se on kai geneettistä, äitini ja tyttäreni tekevät samoin.
3) inhoan supermarketteja (joko minä olen omituinen, tai sitten kaikki muut)
4) minulla on kallis maku, mutten osaa, jaksa tai viitsi ansaita riittävästi rahaa.

Yllämainitut omituisuudet kummastuttavat itseänikin. Muuten en tunnista itsessäni mitään erityisiä tapoja, kuten voisi olla autojen rekisterikilpien numeroiden yhteenlasku. Otan mielelläni vihjeitä vastaan tutuilta!

En myöskään tiedä kenet haastaisin, ehkä kaikki tuntemani on jo haastettu sillä aikaa kun olen sahannut Strada Statale Lecce-Leucaa edestakaisin synnytysvalmennuskurssin ja LLL:n väliä? Kahdessa päivässä melkein kaksisataa kilometria mittarissa, aika paljon ihmiselle joka ei juuri ratin ja penkin välissä viihdy, ja aika paljon autovanhuksellemmekin. No, Keksin nyt ainakin keksin haastaa, saadaan vähän lisää omituisuuden suhteellisuusteoriaa mukaan tähän soppaan…

Advertisements

6 responses to “Omituisuusmeemi

  1. Kiitos haasteesta, listasi kohdat 2-4 voisivat olla omassanikin!

    Oletko jo hankkinut keräilykuva-kansion pyhimyksistä? 🙂 Sitä mainostettiin tässä joku aika sitten, pitäisi löytyä lehtikioskeista.

    Pyhimykset ovat kiehtovia kuin intialaiset jumaluudet, hagiografiat on usein kyllä aika horror-pitoisia, mutta kiinnostavia.

  2. Pahus, tuo on kyllä jäänyt huomaamatta! Mutta mitä lehtikioskeista ei löytyisi? Postaamisen arvoinen aihe, kaikenkaikkiaan!

    Pyhimykset ovat epäjärjestyksessä kirjekuoressa, muutama manuaali on kirjahyllyssä.

  3. Minäkin inhoan supermarketteja. En ymmärrä kuka niitä ”kulutuskirkkoja” tarvitsee! Portilla voitaisiin antaa kompassi ja kartta jotta voisi suunnistaa oikeaan pisteeseen siinä helvetissä. Niin ja samallahan siinä hoituu päivän kuntolenkki, mitähän askelmittari näyttää yhden maitopurkin etsinnän jälkeen ainakin tule halu päästä sieltä nopeasti pois.

    Isutko toinen jalka peffan alla vaiko jalat toisella tuolilla?;)

    Minulle uskonnolliset jutut ovat olleet aina jännittäviä tarinoita tai satuja joita oli kiva kuunnella ja lukea lapsena. Minulla lienee jopa lapsen usko, ehkä juuri siitä syystä kun pidin uskontotunteja kivoina ekaluokilla, koska niillä kerrottiin noita ”satuja” jotka kiehtoivat mieltä. En minä uskomisesta mitään ymmärtänyt.

  4. Ciao Katia !

    I am Italian from Milano .. and now I am in Helsinki

    Unfortunately I am not fluent in finnish even though I am studying it.

    How do you find yourself in Italy ?

    It is quite different from finland .. do you like it ?

    Hope yes even though I know there many thing in my country needing improvement. ( beginning from the premier )

    CIAO !

    Salvatore

  5. Jalka peffan alla, ja sen edellytyksenä tietysti on ettei sisällä pidetä kenkiä… kuka nyt DrMartensin päällä haluaisi istua!

  6. Paluuviite: Omituisuusmeemi «

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s