Tänään 27.1. vietetään vainojen uhrien muistopäivää, niin italialaisen kuin suomalaisen kalenterinkin mukaan. Italiassa ovat tietysti tapetilla omat muistot, fasistien rotulait, keskitysleireillä kuolleet ja niistä eloonjääneet Italian juutalaiset, ja päivän nimi onkin monissa dokumenteissa täsmennetty Giorno della memoria della Shoah.
Muistopäivän nimi suomalaisessa kalenterissa on yleisempi, ja siksi uhraisin muutaman ajatuksen myös leireillä tapetuille mustalaisille (sinti, rom sunmuut kiertolaiset, sen tarkemmin erittelemättä, ei eritellyt Gestapokaan), homoille, kehitysvammaisille, toisinajattelijoille, vääränväristen miesten kanssa lapia tehneille saksalaisnaisille jotka pakkosteriloitiin, kyllä, myös Stalinin ja muiden kommunistidiktaattorien vainoamille… sekä lukemattomille muille unohdetuille, vaietuille tai tuntemattomille kansanmurhille, tälläkin hetkellä käynnissä oleville.
Arkitehti Blogilistalla
Arkitehti Facebookissa
arkitehti.wordpress.com 
Tuleekohan sitä päivää kun ketään ei vainota? Auttavatko meidän maailmanparannusblogimme? Kai sitä on vaan pakko yrittää…
Uskon että informaatio on ainoa tie demokratiaan ja vapauteen. Yksi, tuhat tai miljoona maailmanparannusblogia eivät ehkä yksinään riitä muuttamaan maailmaa, mutta… jos näkee tai kokee vääryyttä, äänen pitäminen on velvollisuus! Blogeissa, vessakirjoituksissa, lentolehtisillä, luennoilla!
Olen ehkä pessimisti, mutta uskon siihen, että jos maailmassa, tai edes maassa, on kriisi, kaikki aiempi valistus unohtuu ja jotakin pientä ryhmää alettaan syyttää kaikesta, ja mahdollisesti vainoamaan. Yhteiskunta tarvii aina syntipukin.
Toivottavaa olisi tietysti, että kun ei mihinkään tarvita syntipukkia, niin edes sillon hyväksyttäisiin vähemmistötkin.