Sukupuolesta

Olin noin Italiattaren ikäinen, alta viiden varmasti koska muistan että asuimme Roihuvuoressa, ja leikin kotia veljeni kummitädin tyttärien kanssa. Veljeni taisi vielä olla leikin kannalta hyödytön vattumato, vauva tai kotieläin, ja kun muitakaan miehiä ei ollut paikalla, minä olin tarjoutunut perheen isäksi. Meillä oli laatikollinen hahmotteluvaatteita, mutta voi, minä en saanut laittaa haluamaani röyhelöä koska miehille ei sallita. Leikkiessä riidellään, kiistellään, opitaan neuvottelemaan, mutta hörhelöjupakan aiheuttaman pahan mielen muistan vieläkin. Sukupuolipelissä pojilla on säälittävän vähän pelivaraa, tytöt voivat lainata isän vaatekaapista ilman että sitä suuremmin paheksuttaisiin.

Sukupuoli määritellään genitaalien perusteella, epäselvissä tapauksissa kromosomeista, mutta viime kädessä kuitenkin sopimuksenvaraisesti sillä maistraatti voi muuttaa henkilön sukupuolen väestötietojärjestelmään. Yksinkertaisempaa olisi että sukupuolensa voisi valita täysikäisenä, tai ilmoitusluonteisesti vaihtaa maistraatissa, tai setä voisi laittaa hameen päälle silloin kun siltä tuntuu, no, ei se kiellettyä ole! Millainen yhteiskunta olisi ilman sukupuolen kirjaamista ja tilastointia?

Mainokset

5 responses to “Sukupuolesta

  1. Meidän pienelle miehelle tuli hetki vahvistaa identiteettiä, kun oli leikkinyt Niisku-neitiä siksi, että siskon mielestä tärkein elementti oli vaalea tukka, joka pojallani silloin 2-3-vuotiaana vielä oli; kun poika sitten tajusikin, että Niisku-neiti oli tyttö, ilmoitus tuli ykskantaan: en ole enää ikinä Niisku-neiti!

    Hauskoja tilanteita aiheutti myös se, että eräässä mielikuvitusleikissä poika oli valinnut hahmonsa nimeksi Mies. Niinpä hän ilmoitti kerran ruokapöydässä:
    ” Minä olen Mies, antakaa minullekin juustoa!”
    (Meillä asuvat mielikuvitushahmot osallistuivat ihan kaikkeen)

    Autot kiinnostivat poikaa joa alle kaksivuotiaana, tyttö sen sijaan ei koskaan ole ollut mikään nukeilla leikkijä, pikemminkin sellainen resu-prinsessa. Mutta nuo ovat aika pieniä eroja. Monissa perheissä vanhemmat kuitenkin edelleen viljelevät tyttömäisyyttä jonkinlaisena väheksyvänä ominaisuutena, luulen että pojilla on tiukemmat rajat sukupuolen perusteella.

  2. Siis tuo epäselvä loppu tarkoitti, että ”tyttömäisyys” on kielteinen ominaisuus pojille, kun taas poikatyttöjä ei niinkään paheksuta. Elleivät he kilpaile poikien kanssa.

  3. Minä kohtelen sukupuolia eri tavalla. Tosin joku saattaa olla erimieltä siitä, miten minä määrittelen sukupuolen.

  4. Tästä tuli mieleeni…

    Minä suosittelin aikaan pojalle olemaan huomaavainen pikkutytöille.

    Se on kuin pistäisi rahaa pankkiin.

    Ozzilz!

  5. Varmaan kaikki kohtelevat sukupuolia eri lailla, tietoisesti tai tiedostamattaann.

    Veljeni hurahti autoihin jo ihan pienenä, Huhtipojasta en vielä tiedä. Tämänhetkinen suuri intohimo ovat tekstiilit, niissä jokaisessa on oma kiintoinen tuntunsa kun niitä makustelee ikenien välissä. Edessä lupaava ura kangaskauppiaana 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s