Seitsenkuinen

Seitsenkuinen on jo aktiivinen osallistuja, joka ei jää makaamaan siihen mihin hänet lasketaan. Minä-haluan-tuon-minä-maistan-sitä, ja pettynyt äkäinen huuto kun siskon likaiset lenkkitossut nostetaan ylös takanreunalle. Joskus väsyttää muttei malttaisi nukahtaa, omenasose pyyhkäistään harmista mutristuneen suun pielistä yöpuvun hihalla ja hierotaan silmiin. Ä-tti, äi-ddä, äiti, yrittää saada unille tuputtamalla tissiä, en halua, puraisen kahdella hampaalla. Kantoliina rauhoittaa, ja tuu tuu tupakkirulla.

Mainokset

One response to “Seitsenkuinen

  1. Minä olin liikuttunut siitä miten 310 kuinen huolehti minusta kun olin yksin kotona, vaimon matkatessa maailmalla.

    Tunsin onnistuneeni.

    ”Kzalms olisi joskus halunnut ryhtyä kaupungiksi, mutta pienikin vilkaisu karttaa osoitti sen laskeneen laajan persuksensa liian kauaksi mistään kauppatiestä, myytävästä tai edes ostettavasta, joten se oli jäänyt kolmistaan vanhan erämaan ja vielä vanhemman vuoren kanssa, eikä niistä paljoa seuraa ollut”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s