Italialaista emansipaatiota

Olen miettinyt ja tarkastellut kanssasisariani, googlasin sanalla italialainen nainen, löysin Sarin mainion postauksen sekä pitkän ja paatoksella kirjoitetun keskustelupalstakommentin jossa tiedettiin kertoa italialaisen miehen käyttävän rahaa vaatteisiin suomalaista naista enemmän. Palailen aiheeseen myöhemmin, nyt italiattariin.

Stereotyyppisen mielikuvan italialainen nainen on aistillinen, naisellinen, muodokas, tyylikäskin. Tyylikkyyttä kannattaa etsiä pääkaupungeista, Tuppukylässä on Italiattaren luokkakaverien äitien, siitä nuorempien jos kohta vanhempienkin naisten valtatrendinä englannista lainattu sexy, johon tänä vuonna kuuluvat polven alapuolelle ulottuvat ultrakireät housut, teräväkärkiset saappaat ja lyhyt mielellään höyhenkaulurinen untuvatakki. Kaikessa pitää olla paljetteja ja kirjontaa, mahdollisesti niittejä, leveä kissapetokuvioitu vyö oli ilmestynyt perjantaimarkkinoilla usealle myyntipöydälle. Huulipunaa tummempi rajauskynä on säilyttänyt asemansa viimeisen kymmenen vuoden ajan.

Sexykkyys on emansipaatiota, isältä, veljiltä ja aviopuolisolta taistellen repäisty myönnytys, lupa saada käyttää minihametta, suurin yhteiskunnallinen saavutus sitten abortin ja avioeron. Vanhemmilla rouvilla on vielä culo grosso e fazzoletto nero, iso perse ja musta huivi. Olemme lähellä Kreikkaa, Lähi-Itää, Pohjois-Afrikkaa.

Mainokset

6 responses to “Italialaista emansipaatiota

  1. Tämä sexy on tyyli, jota minä olen luonnehtinut vanhassa kolumnissani ”Työväenluokan kimallukseksi”.

    Yritin kerran selittää tuollaiselle, miksi loden on niin hieno materiaali.

    Ei se ymmärtänyt kyllä pikkumustankaan merkitystä.

    xnpkqg jumitti mielikuvitukseni.

  2. Modena on porvarillinen ja rikas kaupunki, joten täällä suurin osa naisista pukeutuu hyvin konservatiivisen tyylikkäästi, jotkut teinimuotia mukaillen (lue: kuvailemasi sexy-tyyli) ja keskikaupunki-kävelyllä lauantai -ja sunnuntai-iltapäivisin monet huippumuotia ja tyylikkyyttä yhdistäen huippukalliisti; pitäähän niitä merkkivaatteita näyttää jossain.

    Naisista kauneimpia ovat kuitenkin minun silmissäni länsiafrikattaret, ainakin silloin kun eivät pukeudu niihin kimallevetimiin. Tosin heidän yllään nekin näyttävät kuninkaallisilta, he kun kantavat vaatteensa ryhdillä.

  3. Näin kerran ohjelman telekusa, josa haastateltiin Suomeen muuttaneita ulukomaalaisia. Oli yks Italialainen ”ruma” nainen. Näin hän siis itse luonnehti asiaa. Sanoi muuttaneensa Suomeen, koska sielä saa olla ruma. Italiasa kuulema huudeltiin perään, kun ei halunnu meikata, pukeutua hienosti ja olla koko ajan ”kaunistautunut”.

  4. Tyylit ovat/olivat selvästi yhteiskuntaluokkaan tai kulttuuriseen pääomaan sidonnaisia, tosin minä en kyllä tiedä mihin yhteiskuntaluokkaan meidän perheemme kuuluu. Akateemiseen ryysyköyhälistöön, yrittäjäprekariaattiin…?

    Ja se Italian kadonnut keskiluokka?

  5. Mielstäni italialainen yhteiskunta on loppujenlopuksi aika jäykkä; eri luokkien välillä ei tapahdu suurtakaan ’kiertoa’, koska yhä edelleen aika suuri osa lääkärin lapsista lukee lääkäriksi ja työläisen lapsista tulee työläisiä.
    Itse kuulun ryysyläisaateliin, siinä on hohtoa! 😀

    On muuten aika omalatuista, että tasavallassa on edelleen kreivejä ja markiiseja…vaikka he itse ovat ensimmäisinä ilmoittamassa, että sillä ei ole merkitystä.

  6. Italiassa ei tunnu uskonpuhdistuksen yksilöittävää vaikutusta ja tämä jähmettää yhteiskuntaa.

    Kun protestantismi veti yksilön ja jumalan välisen suhteen framille, siinä vedettiin myös yksillisyys framille.

    Suomessa sekä metsäkulttuuri että protestantismi ovat vieneet Suome yksilökeskeiseen kulttuuriin, minkä lisäksi Suomessa tapahtunut maailman siihen asti nopein kaupungistuminen ja teollistuminen khävittivät vanhat yhteisölliset rakenteet, eikä rakenteiden uudelleen rakentaminen ole vielä kaikin osin onnistunut. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomi on monikulttuurillinen maa aivan toisella tasolla kuin Italia.

    Italiassa ihminen syntyy luokaansa, maakuntaansa, kaupunkiinsa ja jos olen oikein käsittänyt, ihminen saattaa olla kolmannen polven milanolainen, mutta silti ilmoittaa itsensä vaikkapa Luganesseksi.

    Suomessa koulutausta, kouluaikaiset kaverit ja armeija muodostavat erää t kontekstit, mutta samaan aikaan Suomessa ihminen on vapaampi valitsemaan oman kulttuurikontekstinsa ja näin ollen Suomessa yksilöidentiteetti voi muodostua satakuntalais-karjalaisesta taustasta, Hämeen Palloseuran kannattamisesta, Speed Metallista ja Vaasan Yliopiston Kauppiksesta, ja kukaan ei nyt varsin pidä tätä kontekstia mitenkään sen kummemmin paheksuttavana kuin poikkeuksellisena.

    Petja Jäppinen
    Yhteisöllisenviestinnän siantuntija

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s