Kuollut nainen ei ilmastointilaitetta kaipaa

Helteet ovat raskaita terveillekin, miksei sitten sairaille, toteamme ja kutsumme torstaiaamuksi aiemmista remonteista tutut asentajat. Ilmastointilaite nonnan makuuhuoneeseen. Onneksi samana aamuna on päiväsairaalassa hoito, jossa annetaan uutta puhtia, verensiirtoa tai verenkiertoa parantavaa lääkitystä ehkä, nonna pois melusta ja kivipölystä. Muutaman tunnin kuluttua Sulttaanin hätääntynyt soitto sairaalasta; palaavat ambulanssilla, työmiehet pellolle, enin kivipöly pois nurkista. Keskipäivällä Huhtipojan kummitäti hakee happipullon ja -naamarin apteekista, naapurinrouva tuo alumiinifolion peittämässä kulhossa valmiin lounaan, iltapäivällä saapuvat veljet ja käly Napolista. Ambulanssia hieman säikähtänyt Italiatar toimitetaan vastapäiseen taloon ikätoverinsa kanssa leikkimään, iltapäiväksi opettajattaren kesäkerhoon, yöksi kummitätinsä luokse. Nonna tiedustelee vuoteenpohjalta huolissaan liekö talossa edes viiniä vieraille, luovutan vahtivuoron kälylle ja lähden läheiseen supermarkettiin hakemaan kolmen litran roseepulloa ja voileipätarvikkeita. Huhtipoika lähtee viettämään iltaa naapurinrouvien kanssa, palaa kotiin, syö ja nukahtaa, lasketaan patjalle olohuoneen lattialle.

Me silitämme nonnaa, hieromme jalkoja, laitamme otsalle viileää pyyhettä, yritämme helpottaa oloa. Viimeisessä saattovuorossa olemme Sulttaanin kanssa kahden, loppusuvun torkkuessa kukin omalla sohvallaan. Noutaja saapuu sydänyöllä.

Hautaustoimisto päivystää yötä paivää, miehet saapuvat puhelinsoitosta, taloon järjestetään valvojaishuone. Vainaja pestään ja puetaan, Sulttaani käy sillä välillä valitsemassa arkun, naapurinrouvat kinastelevat keskenään koreografioista, taulujen ja peilien ottamisesta pois seiniltä, viimeisen matkan alusasuvalinnasta. Arkkuun sujautetaan mukaan silmälasit ja sormustin. Minä olen nostanut pojan liinaan pois jaloista ja harhailen nukkuva lapsi sylissäni edes taas, soittelen niille joiden kuuluu tietää heti ja seuraavassa vuorossa niille joille riittää saada tieto auringon jo noustua. Ensimmäiset surunvalittelijat saapuvat jo yöllä, monet tulevat autolla tai junalla kauempaa ja saapuvat paikalle päivän mittaa. Aamun sarastaessa hautaustoimiston kloppi tuo termoksen ja täytettyjä voisarvia.

Iltapäivällä lounaan jälkeen lähdemme Huhtipojan kummitädin kanssa hakemaan Italiatarta: istu syliini ja hali, muistatko kun nonnaa tuotiin eilen ambulanssilla ja nonna oli hyvin sairas, minun täytyy kertoa sinulle ikävä uutinen. Italiatar haluaa nähdä nonnan joka vähän kuin nukkuisi olohuoneessa avoimessa arkussa, kädet ristissä rinnalla ja rukousnauha käsissä. Nonnaan ei enää satu. Laskeudumme takaisin kadulle tavaamaan kuolinilmoituksia: yksi perheen laittama jossa kerrotaan vainajan senjasen lesken nukkuneen pois niin ja niin monen vuoden iässä, hautajaiset Jeesuksen Pyhän Sydämen kirkossa kello viisi, toinen jossa ystävät ottavat osaa suruun äidin poismenon johdosta, kolmas opettajattarilta ja luokkatovereilta rakkaan nonnan menettäneelle, neljäs puolueelta toveri nonnaa surevalle perheelle. Kirjakauppias vie Italiattaren vespalla korttelin ympäri jäätelölle, vielä kerran ylös nonnaa tapaamaan, sitten ulos odottamaan arkun laskeutumista kapeita portaita. Näetkö, tuolla pitkällä autolla nonna viedään kirkkoon, sitten rukoillaan, nuo kukat arkun päällä ovat nonnalle.

Vielä viikon kuluttua ilmastointilaite on puolitiessä, seiniin avatut railot paklaamatta, moottori yläkerrassa kirjoituspöydän alla.

Mainokset

9 responses to “Kuollut nainen ei ilmastointilaitetta kaipaa

  1. Olen pahoillani nonnan poismenon johdosta, condoglianze.

    Niin elämä hiipuu, joskus odottaen odottamatta yhtäkkiä, poissa.

    Valvojaiset ovat hartaudessaan hyvin kaunis hetki. Ensin en ollut tottunut siihen, mutta hiljalleen olen alkanut ymmärtämään ja arvostamaan valvojaisten merkitystä- kaunis tapa hyvästellä läheinen.

    Paljon lämpimiä ajatuksia!

  2. Osanottoni.

  3. Selostuksestasi aistii italialaisen lämpimän ilmapiirin. Tuosta kerronnastasi muistuu mieleeni oma lapsuuteni myös.

    Suomessa enää harvoin vanhukset saavat kuolla kotonaan, enimmäkseen kuolevat sairaaloissa.

    Nostan hattua sinulle ja perheellesi, että olette jaksaneet olla nonnan hoivaajina ja tukena hänen viimeiset aikansa.

    Osanottoni teille.

  4. Upeaa.

  5. Kiitos kauniista poisnukkumisen kuvauksesta – upea tosinovelli!
    Kunpa todella moni vanhus saisi nukkua pois rakkaidensa läsnäollessa.
    Nettimummun tervehdys sinulle ja perheellesi!

  6. Lämmin osanottoni minultakin. Olen käynyt läpi saman tilanteen vuosia sitten, kun puolisoni vanhemmat menivät 3 kuukauden väliajoin. Valitettavasti sairaalassa, ja heitä käytiin tervehtimässä sairaalan ruumishuoneella. (Mikä karmea sana!)
    Kyllä täällä Italiassa on mielestäni
    inhimillisempi tapa saattaa vainajat
    viimeiselle matkalle kuin Suomessa.
    Voimia Sinulle ja perheellesi!

    Ritva

  7. Osanottomme.
    Olen joutunut käymään saman läpi ihan äskettäin kun meidän nonnosta tuli enkeli pari kuukautta sitten. Kirjoittamasi tilanne tuntui hyvin samanlaiselta. Jotenkin täällä italiassa kuolemaan suhtautuminen on erillaista kuin suomessa, paljon kauniimpaa, rauhallisempaa. Kun kerroin lapsillemme nonnon poismenosta, niin 5-vuotiaamme uteli olivatko nonnon siivet kuten hanhella vai olivatko ne muovia. 3-vuotiaamme välillä vilkuttelee nonnolle taivaaseen.
    Voimia koko perheelle!

  8. Osanottoni!

    kuvaus oli tosiaan kaunis ja henki italiailaista ilmapiiriä. Kyllä sinä osaat kirjoittaa ja kuvailla hyvin.

  9. Tippa tirahti silmään Nonnan vuoksi, kauniit ovat tavat omaisen kuuollessa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s