Ei minun poikani nimeen 2

Tai, pikemminkin, ei minun tekijänoikeuksieni nimeen. Minä en ole antanut valtuuksia käydä tätä sotaa puolestani.

Oikeuden edessä plagiaattiepäilystä tappelevat Michael Jackson ja Al Bano Carrisi ovat pateettisia, entä jos joku kopioi piirtämäni talon? Go ahead, make my day, kuten vanha macintoshin linnunpönttöni sanoi Clint Eastwoodin äänellä käynnistyessään, vai pitäisikö minun olla sittenkin kaukaa viisas ja patentoida jumalaisesta inspiraatiostani kummunneen kaksi kertaa neljämetrisen vessan harmoniset mittasuhteet? Minun ammattikuntani elää varast…, öh, plag…, tarkoitan: toisten esimerkin antamasta inspiraatiosta, ja niin kai trubaduuritkin, kuulevat sävelmän, unohtavat sen, kaivavat myöhemmin vintiltään ja pistävät mukaan omiaan. Chydeniuksen Nuoruustangossa on jotain napolilaisesta kansanlaulusta, Forza Italian tunnus muistuttaa kovin Taiskan Mombasaa. Gershwin on kuollut ja kuopattu, Janis Joplin yhtä lailla, selkäpiitä raastava maailman kaunein ääni kuuluu ihmiskunnalle ja minä lataan Summertimen koneelle vaikka olen maksanut copyrightit vinyylistä perillisittä kuolleen laulajan orporaukoille, laulajan maatessa haudassa jo lähes yhtä kauan kuin minä olen elänyt, lataan koska en jaksa etsiä älppäriä kirjahyllystä? Koska se on mahdollista? Koska minun moraalini on vinksallaan ja jo lastentarhassa meitä on opetettu laulamaan nyt musta lippu liehumaan, hulabaloobalai. Toivottavasti Joplinin Summertime on kaiverrettu avaruusluotaimen mukana marsilaislle lähetettyyn kultaiseen älppäriin.

Jollakin ikonikaupalla on copyrightit Ylösnousemusikoniin, vaikka näitä ovat munkit kopioineet kohta kaksituhatta vuotta, signeeraamatta koska ikonin maalaus on rukousta, käsillä tehtyä rukousta. Entä jos maalaan Van Goghin Auringonkukat, otan kopiosta sata kanttiinsa kaksisataa pikseliä kuvan ja vaadin copyrightejä digimuotoon tuottamaani kärpäsenlikaan? Vincent raukka, köyhyydessä eli ja köyhyydessä kuoli, pahempi hänelle mutta minkäs teet? Minä myönnän että tässä on jotain perin juurin ongelmallista, luovan työn tekijän pitäisi elää työllään. Entä Moccia ja hänen kirjansa jotka kiersivät resuisina valokopioina teiniltä toiselle, tekijänoikeus kärsi mutta maine on valtava, elokuvia tehdään ja TV-studioonkin kutsutaan? Professori raukka jonka kirjoittamasta tenttikirjasta opiskelijat ottavat kopioita, hänen joutuessa sinnittelemään yliopiston kuukausipalkalla? Joutuvatko Rollarit vielä vanhoina ukkoraihnoina soittamaan stadionilla kun p2p söi teostorahat, ovatko laittaneet rahaa yksityiseen eläkerahastoon vai kituuttavatko kansaneläkkeen perusosalla?

Tekijänoikeudet, terrorismi, lapsiporno, huumeet. Hyvä vihollinen. Olen luvattoman tohkeissani aiheesta vaikka tai ehkä juuri siksi että pöydän päässä odottaa vino pino viikattavaa pyykkiä. Sillä aikaa kun toiset tahot vaativat kotietsintälupaa nappivarkaudesta epäiltyjen koteihin, minä valmistaudun elämään tekijänoikeudettomassa maailmassa, jossa kopioitavissa olevien hengentuotteiden lisäksi on parasta osata myydä jotain ainutkertaista, konkreettista, elämystä, osaamista.

Mainokset

3 responses to “Ei minun poikani nimeen 2

  1. Ollos tervehditty lumipyryn seasta Tampereelta! Sattuman kauppaa tänne eksyin ja linkitinkin 🙂

  2. Hyvä asenne sinulla. =)

  3. Paluuviite: Musta lippu liehumaan «

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s