Työn juhlaa, työtä ja juhlaa

Vapun viettäminen, siis vappuaatto, ei ole koskaan oikein napannut vaikka perinteiden velvoittamana olenkin raahautunut kerran jos toisenkin tupsulakki päässä juomaan viinaa, ja lapsena tietysti Mäntymäelle, mutta se on vapunpäivä eli työn ja työläisten juhla. Juhlapyhien pakkohauskasta kumpuaa muistikuva viattomilla lapsensilmillä ihmettelemästäni farkkuasuisesta nuorukaisesta oksentamassa tennareilleen nojaten koivuun pitkän kontulalaisen lamellitalon pihalla, vai oliko se mänty, ja yhtä kaikki juhlinnan kaava sopii myös juhannukseen.

Aioin tehdä rosetteja, sitten toukokuun ensimmäinen tuli yllättäen, kaupat olivat kiinni, maito lopussa, kakarat kotona keskellä viikkoa, raikolmosella pidettiin puhetta työtapaturmissa kuolleiden muistolle. Juhlayleisössä istuvat lesket, orvot ja uhrien vanhemmat puristivat kädessä kuolleitten omaisten kuvia. Kuvittelin vapun poistetuksi kalenterista nyt kun Italia on vapautunut kommunismista, mutta perustuslain ensimmäisen artiklan mukaan työ on tasavallan perusta. Italiassa kuolee työtapaturmissa vuosittain noin 1300 henkeä, ja koska aihe on viime aikoina ollut paljon esillä mediassa, luulevat monet että tapaturmien määrä olisi kasvussa. Ehei. Tapaturmien määrän lasku on pysähtynyt tai hidastunut.

Yksittäisistä aloista vaarallisin on rakennusala, ja kun syyllisiä etsitään tulee mieleen niitä melkoinen liuta: miesvaltaisella alalla painaa nuorten miesten oletettu kuolemattomuus ainakin kolmenkymmenen vuoden ikään asti, ja siitä vanhemmilla vaikuttavat vakiintuneet käytännöt eli näin ollaan ennenkin tehty, eikä koskaan ole käynyt mitäääääää… Apumiehiä otetaan pystymetsästä, kukaan ei välttämättä tarkasta onko turvavöitä tai osataanko niitä edes käyttää oikein, työtähän ne tunnetusti hidastavat ja kun urakka kusee… Kottikärryn päälle pystytetyt tikkaat tunnetaan Suomessakin, tee-se-itse -miesten menehtyminen kirjataan kotitapaturmiin ellei peräti alkoholikuolemiin.

Ei sen kummempaa juhlistamista, siis, pääsimme sentään kahden perheen voimin kävelylle rantapaikkaan ja jäätelölle keskelle ei-mitään rakennettuun parkkipaikkojen, suihkulähteiden ja liukumäkien ympäröimään lapsiperhemagneettiin. Rosabella on saanut miehensä takaisin, Karpaattien Karpaasille löytyi kesätyöpaikka maakunnasta.

Mainokset

One response to “Työn juhlaa, työtä ja juhlaa

  1. Petja Jäppinen

    Ei se niin vakavaa ole.
    Nuorista miehistä on yleensä yli tarjontaa, ja typeryyteen kuolevat tuovat mieleeni Leila-tätini kannan energiapulaan.

    ”Poltetaan idiootteja, niitä on aina ollut tarpeeksi!”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s