CRSECin (Centro Regionale per i Servizi Educativi e Culturali – italialaiset rakastavat ääntämyskelvottomia kirjainlyhenteitä) kirjasto on vuosien maanpaon jälkeen palannut Tuppulaan jo 1800-luvulla julkishallinnolle sosialisoidun entisen karmeliittaluostarin tiloissa, jotka uhkasivat jäädä tyhjilleen restauroinnin jälkeen. Koska myös vuosia suljettuna ollut ja sittemmin vajaakäyttöön restauroitu kunnallisteatteri luostaria vastapäätä ollaan viimeinkin annettu teatteriosuuskunnan käyttöön, oli meillä ilo nauttia jälleen… puujaloilla kävelevästä frakkipukuisesta pellestä, nukketeatterista, tanssista ja laulannasta. Samassa rytinässä muutama viikko sitten kaikessa hiljaisuudessa avattu kirjasto nosti profiiliaan ylimääräisellä lauantai-illan aukiololla. Italiatar ja kummitädin tokaluokkalaiset kaksostytöt liimautuivat lastenosaston penkeille, ja kun neidit saatiin viimeinkin kammettua pihalle, oli kaikilla uutukaiset kirjastokortit ja lainakirjat kainalossa.
Yleisä katsoo nukketeatteria rautalankahäkkiin aidattujen katukivien välissä. Toisella puolella liikennettä valvovat kaupunkipoliisit, ja toisella puolella työmaan aita. Lapset ovat innoissaan kun saavat juosta autoliikenteeltä suljetulla kadulla kahareisin seisovan puujalkapellen längistä läpi. Juuri tällaista pitäisi järjestää jokaisena viikonloppuna, teatteria ja antiikkimarkkinoita. Yleisö pakotetaan jättämään autonsa kaupunginportin ulkopuolelle, hauskanpidon jälkeen he joutuvat toteamaan etteivät kuolleetkaan kolmensadan metrin kävelyyn. Emme totta vie ole ensimmäisiä jotka lanseeraavat autottoman keskustan, ei ruutia pidä keksiä joka kerta uudestaan, know-howta voi myös tuoda muualta. Tuppulalaiset ovat vain niin kovin itseriittoisia.
Paikallislehti paisuttelee vanhan keskustan ongelmia, ehkä siinä toivossa että joukkopaon syntyessä pääsevät sijoittamaan muutamaan liikehuoneistoon keskeisillä kaduilla. Oma kärsimykseni on ollut varsin rajallista, vain se että palaan kotiin kiellettyyn ajosuuntaan ja poistun pakittaen. Kadun katkaiseva työmaa on ratkaissut läpiajoliikenteen ongelman, ja lapsetkin voi nostaa kadulle seisomaan kun purkaa ostoksia autosta, ilman että nasta laudassa ohiajava katupiraatti heti niittää ne maasturinsa karja-auralla. Metaaniputken kaivanto on askelmitalla kahdenkymmenenviiden metrin päässä kotiportista, ja kunhan muistavat tiedottaa niin siirrän auton toisaalle.
Liikaa taivasosuutta yhdelle päivälle.
Arkitehti Blogilistalla
Arkitehti Facebookissa
arkitehti.wordpress.com 