Tuuli vinkuu nurkissa, ilma on lämmin ja kostea kuin lehmän henkäys, taivas on punertavan ruskeaan taitettu valkoinen. Jos sataa, kun sataa, likaavat sadepisarat hienoon punaiseen tomuun ikkunat, pyykkinarut, autot. Kun lakaisen terassia, kertyy hiekkaa melkoinen keko. Ajattelen Mu‘ammar al-Qadhdhāfīa, jos kippaisin rikkalapiollisen pakettiin ja lähettäisin paluupostissa.
Kun Berluska oli valtiovierailulla Libyassa, näytettiin televisiossa miten Gaddafi vastaanotti vieraansa jossakin pihalla istuttaen arvon valtiomiehet sinisille muovituoleille, niille rumille jotka ovat levinneet koko planeetalle. Tunsin hetkellistä sympatiaa ei-ehkä maailman demokraattisinta valtiomiestä kohtaan, vittuuks tässä pokkuroimaan, saavat muovituolit kelvata siirtomaaherroille. Minun täytyy ajatella katu-uskottavuuttani.
Tuppulan vanhassakaupungissa on vielä kapea katu nimeltään Via Tripoli italiana. Jos Gaddafi saa asiasta vihiä, hän repii pelihousunsa.
Arkitehti Blogilistalla
Arkitehti Facebookissa
arkitehti.wordpress.com 
Paluuviite: Pastaa ja papuja «
Paluuviite: 12 kuvaa: lokakuu «