Hesarissa Optulan tutkija Venla Salmi selittää verkkopiratismin yleisyyden sillä että se on helppoa, eikä sitä varmaan koeta samanlaiseksi varastamiseksi kuin kaupasta tavaran viemistä.
Voi pyhä isä. Olen kirjoittanut tästä aiheesta aiemminkin, kerta kiellon päälle. Verkosta imuroimista ei voi kokea samanlaiseksi varastamiseksi kuin kaupasta tavaran viemistä, sillä jos kaupasta vie tavaran niin hyllyyn jää tyhjä kohta. Piratismi ei siis ole varastamista. Lisäksi hämminkiä lisää se että piratismi-sanaa käytetään niin väärennöksistä, imitaatioista kuin kopioistakin. Tiedostokopio ei ole väärennös.
Minä suhtaudun P2P-ohjelmien käyttöön vallan myönteisesti. Pikkumaista tekijänoikeuksien valvontaa on esimerkiksi se ettei Muumeja voi katsoa Ylen sivuilta ulkomaisella IP-osoitteella, koska Yle on maksanut Oy Moomin Characters Ltd:lle esitysoikeuksista vain Suomen rajojen sisällä. Niin paljon kun kyseinen pulju ansaitseekin jo oheiskrääsällä lounasrasioista vaippoihin. Tuotteen leviäminen tekijänoikeuksista riippumatta kasvattaa oheiskrääsän myyntiä. Koska kukaan ei ole sanonut lopullista sanaa siitä onko verkostopiratismista loppupelissä enemmän hyötyä kuin haittaa muusikoille, näyttelijöille, koko viihdemaailmalle, vaikuttaa koko vouhotus siitä että kakarat lataavat=varastavat materiaalia verkosta vain hyvän vihollisen etsimiseltä. There’s No Business Like Security Business.
Arkitehti Blogilistalla
Arkitehti Facebookissa
arkitehti.wordpress.com 
Tuotteen tekijällä on oikeus päättää asioistaan, ei sinulla. Lataamalla netistä musiikkia ja muuta laittomasti otat lain omiin käsiisi ja nostat itsesi lain yläpuolelle. Tämä on piratistien suurin ongelma. Jos teidän ei tarvitse noudattaa lakeja, miksi minunkaan? Voinko varastaa tämän tekstin ja väittää sitä omakseni ja julkaista lehdessä? Eihän siinä konkreettisesti mitään viedä, mutta varastamista se on silti.
Kenellä on enää varaa tehdä taidetta tai sisältöjä, jos niistä ei saa palkkaa vaivannäölleen kuten muustakin työstä – jos kaikki sisältö on vapaasti ja ilmaiseksi käytettävissä, ei sisältöä kohta ole, tai sitä tekevät vain ne taloudellisesti etuoikeutetut, joille se on harrastusta.
Kaikesta sisällöstä ei koskaan voi tulla ilmaista, johan sitä muusikoillekin maksetaan keikkapalkkioita sillä ei ole ihan sama asia kuunnella rollareita mp3:na autostereossa tai stadionilla.
Minua ei vaan yhtään ihmetytä se etteivät ysiluokkalaiset eivät miellä netistä lataamista samanlaiseksi varastamiseksi kun kaupasta varastamista, koska se ei ole samanlaista. Onko se sitten erilaista varastamista? Jos nauhoitan ohjelman telkkarista ja pikakelaan mainosten yli? Tai lainaan videokasetin ystävälle, tai näytän Muumeja öljynporauslautalla, vaikka se on alkuteksteissä erikseen kiellettyä? Tai juukelin juukeli, luen kirjan ilmaiseksi kirjastossa enkä maksa lystiä edes kunnallisveroissa vaan päin vastoin menen kirjastosta suoraan fattaan? Taloudellisen hyödyn hankkiminen kopiosta on myös eri asia kuin omaan käyttöön kopiointi; lataaminen niin ettei jaa on mahdollista, ymmärtääkseni laillista mutta omasta mielestäni taas jokseenkin väärin.
Jos joku varastaa tämän tekstin ja julkaisee sen omanaan, on se sama jos väittäisin rollareiden biisiä omakseni. Minä olen lähtenyt ilmaisen sisällöntuottamisen tielle, minua saa vapaasti linkittää tai siteerata jos mainitsee lähteen. Totta puhuen lähteen mainitsemalla saa siteerata vaikka olisi ns. palkkatyöstäkin kyse. Jos tarjoaa omanaan, haukutaan tässä samassa osoitteessa lukuisille lukijoille 🙂
Laeista täytyy voida keskustella, jos laki on yleistä oikeustajua vastaan niin se on vaarassa muuttua naurettavaksi ja vetää lain kunnioitusta yleensäkin alaspäin.
Leista täytyy voida keskustella, se on demokratiaa. Se, että ottaa lain omiin kouriinsa ja päättää mitä muut tekevät omaisuudellaan, on rikollista ja väärin. Tajuat varmaan, jos sinulla on edes jonkinlainen oikeustaju, että muusikolla itsellään on levy-yhtiön kanssa oikeus päättää mitä jakaa ilmaiseksi ja mitä ei. Ei sinulla eikä muillakaan piraateilla.
Paluuviite: Canone RAI «
Paluuviite: Canone RAI : Arkitehti