GPL, Gas di Petrolio Licquefatto, on jokatalvinen riesa. Odotamme metaaniputken saapumista vanhaan keskustaan, ja tieto siitä että kaivanto on jo ehtinyt kolmenkymmenen metrin päähän kotiportista ei paljoa lämmitä.
Lämmitykseen, ruuanlaittoon ja lämpimään käyttöveteen kuluu viikossa 25 kiloa nestekaasua, 30-38€, uusi pullo tilataan puhelinsoitolla, sitten täytyy istua passissa odottamassa sen saapumista. Ei enää parhaissa nuoruuden voimissa oleva mies ajaa sen Apella niin lähelle kotiporttia kun tietöiltä pääsee, ja kantaa sen sitten olkapäällään toiseen kerrokseen joka on italiaksi primo piano. Kun alakerta on jo hieman katutason yläpuolella, piano rialzato, ja holvin kattama huone on korkea, mahtuisi meidän lattiamme ja katutason välille kaksi normaalikorkuista kerrostalokerrosta.
Meillä sentään on boileri ja lämmitys, yläkerrassa tavalliset lämpöpatterit ja alhaalla vesikiertoinen lattialämmitys, monimutkaista eikä ymmärtääkseni kovin energiatehokasta. Monet lämmittävät asuntoaan kylmimpien kuukausien ajan huoneesta toiseen työnnettävällä kaasulämmityslaitteella, joka syö happea huoneilmasta, haisee tai tuikkaa tuleen verhot. Tai pahimmassa tapauksessa räjähtää. Koko perhe kyyhöttää keittiössä takan äärellä iltapäivisin, ja makuuhuoneissa on sähköiset lämpöpeitot.
Koska nestekaasu on petroolikemian tuote, vaihtelee sen hinta öljyn hinnan mukaan. Aurinkolämpö, kymmenkunta metriä kerääjää ja viidensadan litran säiliö, olisi ehkä jo maksanut itsensä takaisin, mutta totta puhuen vuonna 2001 sopivia palikoita sai hakea Saksaa ja aurinkoista Norjaa myöten, yläkerran vesikiertoiseen seinälämmitykseen ei löytynyt sopivaa komponenttia ja alakerran lattialämmitys oli erikoisuus jollaista toteutti siihen maailmanaikaan Tuppulassa tasan yksi putkimies. Todennäköisesti laskelmani on liian optimistinen. Nykyään aurinkolämpö on jo toteuttamiskelpoisempi, ei siksi että tekniikka olisi paljoakaan muuttunut, vaan koska markkinoille on tullut useita yrityksiä ja kilpailu on jonkun verran laskenut hintoja. Jossakin dokkareissa näin Kiinassa tehtyjä vakuumiputkikerääjiä, joiden hinnat olivat vain murto-osan siitä mitä Euroopan markkinoilla. Muutaman vuosikymmenen kuluttua koko Kiina – toivottavasti – lämpiää niillä, ja meillä sama ukkoraihna kantaa edelleen nestekaasupulloa olkapäällään?
Arkitehti Blogilistalla
Arkitehti Facebookissa
arkitehti.wordpress.com 
Helppoahan tuo vielä on – kun vanhempani olivat lomalla vuokraamassaan tavallisessa huoneistossa Espanjassa, kiersi kaasuauto kylää kerran viikossa. Täysiä pulloja ei saanut pitää varalla asunnossa. Ratkaisu oli lähteä ajelulle se tyhjä tai melkein tyhjä pullo mukana ja yhyttää kaasuauto jostain muusta kylästä tai tienvarresta.
Barcelonassa kiertää koko ajan miehet pitkin katuja kuuluttaen että täällä sitä nyt on, ja jos joku on kiinnostunut hän huikkaa ikkunasta.
Aivan toisenlaisen idean parissa tietoja hakiessa löysin pystyroottorin, joka on käytännössä äänetön tapa tuottaa sähköä tuulella. 3 metriä sekunnissa riittää tuotannon alkuun.
Kuulin hiljan yrityksestä Nanosolar
http://www.nanosolar.com/products.htm
Mies joka aiheesta puhui, että nyt tehty läpimurto laskee aurinkopanelin hinnan niin alas, että se hakkaa öljypohjaiset energiamuodot vuoteen 2013 mennessä Saksan markkinoilla ja jos kehitystrendi jatkuu, panelin hinta laskee ja teho kasvaa vuoteen 2018 mennessä niin paljon, että kerrostalo voi tuottaa Helsingissä sen tarvitseman energian julkisivunsa pinnoitteella.
Sitä odotellessa toivoisin näkeväni energiasyöppöjen uudisrakennusten suunnittelijat, tilaajat ja rakennusvalvonnassa läpi päästäneet kaakinpuussa julkisella piazzalla, ohikulkijoiden syljettävänä 🙂
Paluuviite: Kaasua «
Paluuviite: Puhdistus «