Varhaiskasvatusta

Iines kirjoittaa päivähoidosta, josta Suomessa syntynyttä älämölöä hän osuvasti nimittää Mikkos-hikaksi. En tähän mennessä ole viitsinyt kommentoida Keksin kommenttilootaa pidemmälle, mutta kommentoidaan nyt sitten.

Italiassa äitiysloma alkaa kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa ja päättyy kolme kuukautta synnytyksen jälkeen. Lisäksi voi ottaa lomakertymiä tai palkatonta, ellei ole saanut kenkää raskaaksi tullessaan, laittomasti siis tietenkin. Isyyslomaa ei tunneta. Alle kolmivuotiaiden hoito järjestetään miten parhaiten taidetaan, joillakin työpaikoilla on päiväkoteja. Kunnallista hoitoa ei kaikkialla ole, yksityistä kyllä. Isovanhemmat ovat suuressa huudossa, ja Italian väestöprofiililla niitä riittääkin melkein kaikille. Kolmevuotiaana mennään scuola maternaan, joka ei ole pakollinen, mutta onpahan julkinen ja ilmainen, eli melkein kaikki menevät sinne riippumatta ovatko vanhemmat töissä vai ei. Ryhmässä 23 lasta.

Olen aika pitkälle vakuuttunut siitä, mitä professori Liisa Keltikangas-Järvinen kertoo lasten stressistä suurissa ryhmissä.

Onko alle kolmevuotiaan sitten parempi olla kotona vai hoidossa? Se varmaan vähän riippuu siitä mitä kotona on tarjolla. Maria Montessori teki tutkimuksensa lasten oppimisesta juuri äärimmäisessä köyhyydessä eläneillä lapsilla, joilla ei kotona ollut juuri mitään saatavaa, näin kouluopillisessa mielessä, ja saattoivat jopa olla kiviriippana eloonjäämiseen keskittyneille vanhemmilleen. Sitten ihmeteltiin että nekin penskat oppivat lukemaan, kun joku vähän viitsi avittaa. Äärimmäisenä argumenttina päivähoidon puolesta voidaan vetää oletus, että liian lihavilla kotihoidontuilla joku sosiopaatti sekakäyttäjä tehtailee lapsia vain nostaakseen rahat, tai jää kotiin ilman todellista kutsumusta vain siksi kun se kannattaa, masentuu ja kaltoinkohtelee jälkikasvuaan.

Sosiaalidarwinisti sanoisi ehkä, että ilman kodinhoidontukia kotiin jäisivät vain ne, joilla on siihen varaa ja kutsumusta. Kaikenlaisia ninamikkosia katsellessa ei voi olla ihan varma siitä riittääkö sekään laadun takeeksi.

Huhtipoika on ollut tarhassa puolitoistavuotiaasta, mutta ei se siellä puhumaan opi, siitä päätellen että vahvin kieli on edelleen suomi. Kaikki tarhantädit se muistaa pussata kotiin lähtiessään, joten kiintymyssuhteiden määrä ylittää varmaan jo pikkulasten kolme henkeä. Agressiivisuus ja laumasosiaalisuus toisaalta ovat miehellä toivottuja ominaisuuksia, ja kai niillä saa piparia isompana. Tarhaan oli vähän niinkuin pakko mennä, kun kotona alkoi tulla paineita siihen suuntaan että perheen taloudelliselle tilanteelle olisi suotavaa lisäansio, tai suoriksi sanottuna persaukisuus johtuu siitä kun rouva vain makoilee kotona. Jälkeenpäin voin todeta, että lisäansio on tainnut mennä plusmiinus päivähoidon kustannuksiin, mutta ainakin eläkekassamaksut on viime vuodelta hoidettu. Voi olla ettei täällä kotona ollut niin paljon tarjottavaakaan, sen verran tyhjiin minut ovat imeneet vaativa esikoinen, anopin sairaus ja kuolema sekä mariseva puoliso.

Ruotsalaistutkimus puhuu päivähoidon puolesta, ja sitä siteeraa Jarkko Tontti Vihreässä Langassa. Kommenttilaatikosta löytyy puolestaan linkki kanadalaistutkimukseen, jonka tulokseksi on tullut ettei päivähoidon ja kotihoidon välillä ole lasten kehitykseen heijastuvaa eroa.

Alle kolmivuotiaita hoivataan, varhaiskasvatus alkaa tuottaa tulosta siitä eteenpäin mentäessä. Hoivaamiseen ei tarvita ammattitaitoa, riittää että on terve hoivavietti. Tämän ovat oivaltaneet ne, jotka lykkäävät ja ovat menneisyydessä lykänneet lapsensa alaluokkaisille imettäjille tai kielitaidottomille kotiapulaisille. Alle kolmevuotias huomaa kyllä helposti, välittääkö hoivaaja hänestä aidosti, ja varmaan siksi Huhtipoika on niin kovin mummonsa perään, ja pitää tätä parempana kuin ns. maksullista naista (eikä tarkoituksena ole halveerata lapsenvahtia, vaan tuoda vertauskuvana esille se pienen lapsen havaitsema ero tunteen ja työn välillä). Yli kolmevuotiaille voisi olla hyväksikin että oppivat elämään lajitovereidensa keskuudessa, koska lähiökolmioon suljettu ydinperhe on aika uusi ilmiö evoluutiossa. Riittävän aikaisin alkava esikoulu auttaisi myös mamulapsia integraatiossa yleensä ja kielen oppimisessa erityisesti, ja olisihan kohtaaminen julkisen koululaitoksen ja sekalaisen oppilasaineksen kanssa kasvattava kokemus myös niille jotka ovat siihen asti viettäneet aikaansa ydinperheessä jonkun besserwisserin panttivankina. Elleivät sitten mene yksityiskouluun.

Mainokset

5 responses to “Varhaiskasvatusta

  1. Meillä olisin kyllä jättänyt lapset tekemättä, jos minulla ei olisi ollut mahdollisuutta viedä alle 3 vuotiasta päiväkotiin. Siinä tulee mukavasti vietettyä melkein 10 vuotta kotona, jos pukkaa lapsia maailmaan noin kolmen vuoden välein. Eli omasta puolesta suuri kiitos Suomen päivähoitojärjestelmälle, toki voi olla että lapseni syyttävät minua valinnastani myöhemmin, mistäs sitä tietää kun en toista vaihtoetoa kokeillut. Nykyisessä asuinmaasssa ei alle 3 vuotiaille ole oikein minkäänlaista päivähoitoa, joten täällä naiset tekevät selvän valinnan joko kotiäitiys ja lapset tai sitten ollaan töissä ja jätetään lapset tekemättä. Elän siis Mikkosen unelmamaassa.

  2. Olet kyllä kattavasti löytänyt tutkimuksia aiheesta, complimenti. Omat ratkaisuni ovat perustuneet ennen kaikkea perheemme omiin prioriteetteihin, enkä tieteellistä taustaa ole lapsiperheen arjen keskellä kerennyt etsiä.

    Yhdyn Kelti-Järvisen mielipiteisiin täysin. Murusemme ovat varsinaiseen päivähoitoon päätyneet vasta nyt 3,5v ja 5,5v ja esikoinen aloitti aikoinaan eskarissa 6v. Kaikkien ensihetket laitoshoidossa ovat sujuneet ongelmitta eikä itkukohtauksia ole näkynyt viedessä tai haettaessa. Sensijaan lapset nauttivat aktiviteeteista,joita opettajat keksivät, jotta eivät ipanat hyppisi ihan seinille. Mutta en usko, että 1 vuotiaalle askartelu ja jumppa tarjoaisivat niin paljon iloa kuin vaatii vaivaa. Eikä yhdessä leikkiminenkään näytä kiinnostavan kuin vasta lähempänä kahta vuotta.

    Samasta syystä juuri tänään kahvitauolla ehdotinkin, että perusitiyspäivärahaa (ei ansiosidonnaista) ja kotihoidontukea pitäisi reilusti nostaa niin että nuoret pätkätyöläiset hoitaisivat mielellään taaperot kolmivuotiaiksi kotona. Silloin ei ole vielä urapaineitakaan ja kiirettä siksi lapsia hoitoon laittaa. Työnantajankin on helpompi palkata kotihoitokausien päätyttyä ja lapsiluvun täytyttyä jälkeen kun ei vanhempainetuuksia tarvitse kontolleen ottaa. Ja vihdoinkin lastentarhat saisivat keskittyä varhaiskasvatukseen eikä vaipan vaihtoon.

  3. Keltikangas-Järvinen ei ymmärtääkseni tarjoa mallia jossa oltaisiin kotona kolme vuotta per lapsi, vaan alle kolmevuotiaille pienempää porukkaa, joka siis voisi hyvin olla perhepäivähoitajan kanssa tai jonkun sortin työhuone-päiväkoti-hautomo, tai äidille ja isälle lyhyt viikko.

    Jos pojalta kysyttäisiin, hän varmaan menisi mielellään päivittäin neljäksi tunniksi mummon kanssa nakkomaan soraa kasvitieteellisen puutarhan vesikasvilampeen 🙂

  4. Joo, itseasiassa mulla oli kommentissa myös perhepäivähoitokin, mutta oli ilmeisesti pudonnut jossain editoinnissa pois. Lisäksi Suomessahan tuetaan reilusti kotiin hoitajan palkkaamista, joka mielestäni olisi ideaalein vaihtoehto talouden niin salliessa ja sopivan hoitajan löytyessä. Laskeskelin aikoinaan, että omassa kunnassani olisi kotihoitajalle maksettu kolmen alle 6v lapsen vähintään 5pv ja 25h/viikossa hoidosta maksettu 1300 euroa. Itse työnantajana olisin maksanut eläkkeet ja vakuutukset eli noin 390€/kk, mutta saanut puolisoni kanssa vuodessa 2300€ veronpalautusta kotitalousvähennyksenä. Eli todellisia kuluja kuussa noin 198€. Kyllä, olen kirjanpitäjä : ) Kuitenkin suurin osa tuttavistani hoitaisi mieluiten lasta ainakin 1,5-2 vuotiaaksi itse kotona päätoimisesti jos talous antaisi myöten. Siksi valtion tukea penään.

  5. Minusta taas sekä päivähoito ja lapsilisä järjestelmää tulisi rajoittaa.

    Systeemi voisi toimia niin, että ensimmäisestä lapsesta lapsilisää saisi 28 vanhempien yhteenlasketusta tulosta, mutta tämä olisi varonalaista tuloa ja siitä vähennettäisiin päivähoitomaksu.
    Toisesta lapsesta lapsilisä olisi 25%, ja siitä vähennettäisiin sitten lapsen päivähoitomaksut.
    Kolmannesta ei saisi enää lapsilisää, eikä kolmannelle lapselle taattaisi päivähoitoa ja maksuttomaan lukioon pääsisi vain jos vain jos toinen vanhemmista sisaruksista on jättänyt sen väliin.
    Neljännestä lapsesta saisi veroprosenttiin neljänneksen lisää esim. 30%->37,5%, eikä lukiopaikkaa kuin kuolleen ruumiin yli.
    Viidennestä saisi kolmanneksen veronkorotuksen esim. 37,5%->49,75%
    Kuudennesta menettäisi sekä lapsensa ett tuotantovälineet valtiolle, sillä ei voi olettaa että ihminen jonka veroprosentti olisi 75%, voisi huolehtia lapsistaan.
    Viidennestä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s