Tuppulan ornitologiselta havaintoasemalta

Aamulla karatekimonoita pyykkinarulle ripustaessani totesin pääskysten palanneen Tuppulaan.

Pitkään jatkuneen kylmän jälkeen ihan oikea kevätpäivä. Vein auton pesulaan, jossa käyttivät ylenpalttisen paljon kojelaudankiillotussprayta. Kuivasin enimmät nenäliinalla, ja siirsin kellon kesäaikaan että Huhtipojalla on edes jotakin toivoa tulla haetuksi ajoissa tarhasta. Rattaat ovat rikki, eikä tämänaamuinen kokeilu pojan taluttamisesta tarhaan ollut rohkaiseva: vielä eilisiltana kaksisuuntainen katu oli yllättäen kokonaan poikki, ja kun päästiin kaupunginmuurin ulkopuolelle, jokainen kadunylitys sujui niin että minä pidin poikaa käsivarresta, poika huusi ja käpertyi kasaan valmiina heittäytymään mahalleen keskelle katua. Tuppulalaisten naisautoilijoiden murskaava enemmistö on käsittämättömän huonotapaista, mitä jalankulkijoiden yleensä ja lapsien kanssa liikkuvien erityisesti huomioimiseen tulee.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s