La terra trema

Sijaitsemme ilmeisesti eri mannerlaatalla kuin Abruzzo, sillä tämänöisestä järistyksestä ei meillä ole aavistustakaan. Aamulla missaan uutiset noin vartilla, olen kotiarestissa räkätautisen pikkupojan kanssa, kaikki yhteydet ulkomaailmaan valjastettu lastenviihteelle, ja kuulen järistyksestä vasta aamupäivällä Sulttaanin tasatessa tietoja piazzan baarissa käsiteollisuuskaupan myyjättären kanssa. Ihmettelen miten kokonaiset kylät voivat olla raunioina, jos eilisissä uutisissa mainittiin ohimennen useampi pikkujäristys Keski-Italiassa.

Kun pääsen uutisten ääreen, tilanne valkenee dramaattisuudessaan. Kuolleita on kaksikymmentäseitsemän, sitten kolmekymmentä, viisikymmentä, 92, 108, 150. Arvelen uutisten perusteella ystävien Pescarassa olevan turvassa, moni näkyy linjoilla skypessä, ja kun viimeinkin uskallan puuttuvien osalta kuormittaa matkapuhelinverkkoa he kertovat kerrostalon tanssineen rock’n rollia loputtoman pitkien sekuntien ajan. Jokainen uutislähetys alkaa ja päättyy raunioita kaivaviin pelastusmiehiin ja takuuvarmasti kyyneleet kirvottaviin uutisiin: raunioista kaivettu elossa kaksivuotias pikkutyttö, jota äitinsä on suojellut omalla ruumiillaan.  Sama uutislähetys on nähty monesti, Italiassa, Kreikassa, Turkissa, Iranissa, Italiassa…

Iltaan mennessä alkaa politiikan puhuminen: valtion täytyy kannustaa rakentamaan antiseismisiä rakennuksia, toisin sanoen kannustaa rakentamaan niinkuin laki on seismisen riskin alueilla edellyttänyt jo vuonna yksi ja kaksi nakkisodan jälkeen. Pyörittelemme päätämme.

Advertisements

2 responses to “La terra trema

  1. Tosi mukava kuulla, että olette kunnossa.

    Seismisen riskin alueiden rakentaminen – no en todellakaan ole asiaatunteva (en maanjäristyksiä enkä rakentamista) mutta voin vain kuvitella, ettei se ihan asiallista välttämättä ole. Mieheni tokaisi eilen, että hirsitalot on hyviä järistyksissä. Meillä siis kaikki hyvin – tosin tätä Etelä-Suomea ei voine luokitella seismiseksi alueeksi.

  2. Miehesi on ihan oikeilla jäljillä. Ymmärtääkseni perinteinen japanilainen talo voi muuttaa muotoaan reippaanlaisesti ilman että sortuu, ja myös Turkissa vanha puurakentaminen on kestänyt järistyksiä paremmin kuin uudet teräsbetoniset. Abruzzolainen kollegani hehkuttaa puurakenteisten kattojen ja saviolkitalojen puolesta.

    Ei ole minunkaan vahvimpia aloja, asiaan ei Ota-onnelassa perehdytty sattuneesta syystä kovin syvällisesti. Meillä on onneksi matala seisminen riski, mutta ei se silti tarkoita etteikö kahdesta rakenteesta kannattaisi valita se paremmin maanjäristystä kestävä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s