Vaimeaa juhlatunnelmaa

Pääsiäinen, joka on minulle kirkollisista juhlista rakkain, ei tänäkään vuonna ottanut tulta. Liekö syynä ihan rehellinen loppuunpalaminen? Minua hengästyttää nähdä rouvat lihatiskillä pääsiäislounaan ostoslistoineen, jotka tänä vuonna olivat tavallista niukempia, mutta silti tuhkakeskiviikosta asti harkittuja, ja taas ihmiset viettävät pitkän viikonlopun lounailla ja illallisilla kälyjen ja anoppien notkuvissa pöydissä. Kiersimme kiiratorstaina kirkkoja, pitkäksiperjantaiksi osui Huhtipojan syntymäpäivä, jonka järjestelyt verottivat voimia. Tilasin sokerikakkupohjan Karpaasilta, myös lihapullat ja riisikroketit tein ravintolan puolella ja jätin niiden frityyrin ammattilaisten käsiin. Kakkuja olikin yllättäen kaksi, sillä minun versioni mukaan kummitäti oli pyytänyt minua kertomaan jos hänen apuaan tarvitaan, ja valittanut samassa lauseessa migreeniään, hänen versionsa mukaan pyytänyt vahvistusta siitä pidänkö ylipäätään syntymäpäivät, ja jos, niin tarjoaa apuaan. Ylimääräinen kakku – omani – päätyi kermavaahdon kuorimisen jälkeen pakastimeen. Ylijäämämansikoista ja -kermavaahdosta väänsin mansikkaparfaitin, joka odottaa samassa paikassa ylösnousemuksensa päivää.

Lankalauantaina kävimme Italiattaren kanssa lääkäripäivystyksessä, ja painuimme koko perhe nukkumaan iltakymmeneltä ilman messuja ja muita madonlukuja. Herran Pääsiäisen aamu valkeni silmätulehduksen samentamana. Söimme mauttomasta jauhelihasta ja tarjoustomaattisoseesta ilman erityistä rakkautta tehtyä cannellonia. Iltapäivän ja illan vietimme Italiattaren kummitädin kotona, jonne meidät oli kutsuttu kahville. Lapset pystyttivät leirinsä lastenhuoneeseen, ja kutsu venyi luontevasti illan rääppiäisiin. Aamupäivällä ripustetut pyykit jäivät murheellisena roikkumaan sään armoille, josta ne pelastetaan ensimmäisenä aurinkoisena päivänä.

Toisen pääsiäispäivän eväsretki peruuntui tänäkin vuonna epäsuotuisten sääolosuhteiden vuoksi. Keräsimme kotiimme parittomat, perheettömät ja eronneet syömään suppilovahverorisottoa sekä viimeisiä riisikroketteja Huhtipojan juhlista.

Päiväkouluaikaisista pääsiäishiteistä päässä soi virsi numero 15, jonka latasin hepreankielisenä iskelmänä Erev shel shoshanim Miriam Makeba -vainaan laulamana.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s