Kovan päivän etc.

Tilanteet toistavat itseään.

Tämänkertaiseen matkaan lisäsi jännitysmomenttia Huhtipojan lauantaina alkanut ripuli, jonka jälkisiivoustyö junanvessassa ei ollut varsin ruusuinen näkymä. Ehkä päivystävästä apteekista haetut tropit, ehkä maitohappobakteerit auttoivat, varmaa ainakin on että selvisimme molemmat ilman ns. isoa hätää Suomen kamaralle asti.

Junassa nukutti sopivasti, aseman lippujono ei tälläkään kertaa napannut, lentokentältä löytyi kaksivuotias suomalaistyttö jolle näytettiin kaikki huimapäiset temput, koneessa tuli uni heti nousussa ja äitikin nukahti gintonicin saatuaan. Viimeiset viisitoista minuuttia lisäsivät matkaan jännitystä: poika heräsi koneen lakeutuessa, tempaisi turvavyönsä auki eikä suostunut vyötettäväksi vaikka kolme lentoemäntää joukolla paheksui ja tiedotti moraalisesti veltolle äidille ettei kone laskeutuisi ennen kuin lapsi saadaan vöihin. Ratkaisuksi löytyi sylimatkustajille tarkoitettu vauvavyö.

Advertisement