Avioero italialaiseen tapaan on kevyt, muttei typerä elokuva. Vuonna 1961 tehty komedia kertoo Italiasta jossa avioero ei ollut vielä mahdollinen, ja delitto d’onore, kunniarikos, oli henkirikoksissa lieventävä asianhaara. Kaunista nuorta serkkuaan himoitsevalle paroni Fefèlle (Marcello Mastroianni) ei jää muuta vaihtoehtoa kuin lyhentää elinikäiseksi solmittua sakramenttia: tilaisuus tekee varkaan, pedataan vaimolle tilaisuus, ja lievennetyn tuomion sovitettuaan Fefè voisi palata poimimaan jo kukkaan ehtineen nupun, Angelan. Intohimon alitajuntaan vaikuttavaksi bonusmotiiviksi voisi laskea serkun isän, nousukkaan aatelittoman tilanhoitajan haltuun joutuneen palatsin siiven palaamisen suvulle. Paronittaren lempi on tahmeaa kesäisessä yössä. Paroni Ferdinando Cefalùlla on neljänkympin kriisi.
Sisilialaiseen kaupunkiin saapuu tapainturmellus, elokuvateatteriin La Dolce Vita. Hetken ajan odottaa sisilialaisen Mastroiannin näkevän Roomassa ihanaa elämää viettävän Mastroiannin valkokankaalla mutta ei, kamera herkuttelee Anitonan kurveissa ja miesten katseissa. Tarvittaisiin ainakin kaksi nykyajan nälkiintynyttä valokuvamallia, että Anita Ekbergin puku saataisiin täyteen.
Paitsi La Dolec Vitan ensi-ilta, myös sanomalehdet ja oheisrekvisiitta auttavat elokuvan ajoittamista ja ajoittumista kuvausvuoteensa. Vaikka ihminen on mennyt avaruuteen, tuomitaan paronittaren harha-askel jopa PCI:n edistyksellisissä piireissä yhdellä sanalla : puttana!
Avioero tuli (jälleen) mahdolliseksi Italian Tasavallassa vuonna 1970, ja se vahvistettiin vuoden 1974 kansanäänestyksellä. Rikoslainsäädännön artikkeli 587 poistui vasta vuonna 1981. Talk-show-todellisuudesta voisi päätellä eroamisen olevan tällä hetkellä jopa muodikasta, ja tähän mahdollisuuteen ovat elämänsä aikana tarttuneet myös monet ns. perinteisiä perhearvoja puolustavat, sateenkaariperheitä ja rekisteröityjä parisuhteita vastustavat, tarvittaessa Vatikaaniin nojaavat poliitikot. Sallittakoon se heille, tai heidän vaimoilleen (poliitikot ovat Italiassa lähes järjestään miehiä).
Avioero italialaiseen tapaan Orionissa 3.6.2009 klo 19.00
Arkitehti Blogilistalla
Arkitehti Facebookissa
arkitehti.wordpress.com 
Jaa, enpä ole elokuvaa nähnyt. Mielenkiintoista faktaa, nykypäivää ja historiaa, taas tässä lastussasi.
Minä sorruin pinkkiin – sain sydäntunnustuksen ja jatkan sen nyt sinulle eteenpäin täydestä sydämestäni, vaikken muistakaan, oletko sellaisen jo jostain saanut.
Ystävyyspalkinnon taas sain Italiasta, ja jaan sen eteenpäin suomalaisille ”Italiakavereille” 🙂 Käyhän katsomassa jos ehdit.
Paluuviite: Kanun «