Kylmien maiden asukkaat suhtautuvat eteläiseen mañana-jengiin ylemmyydentuntoisesti, vaikka totta on että itse kullakin alkaa työteho hyytyä siistissä sisätyössä jo jossain +28 asteen paikkeilla, ja oman lisänsä äänimaailmaan tuo tietokoneen tuuletin, joka ulisee armoa anoen koko työpäivän ajan, milloinkahan sulaa koko hoito?
Aamuisin vien äärimmäisen vastahakoisen Huhtipojan tarhaan, ja päivittäisessä kolmessa-neljässä tunnissa yritän kursia projekteja lupakuvavaiheeseen ennen lomia. Iltapäivällä voikin sitten mennä uimaan, no, toissapäivänä ja eilenkin Huhtipoika taintui päiväunille eikä rannalle päässyt ennen seitsemää.
Iltauinnissa on puolensa, kuten että ei tarvitse läträtä rasvojen kanssa, ja vedessä aikansa vilvoiteltuaan voi palata kotiin auringonlaskun jälkeen suhteellisen jäähtyneenä.
Tuppulan rannat ovat suurimmaksi osin kalliorantoja, mutta uimataidottoman pikkuväen kanssa rantaelämä keskittyy muutamalle hiekkarannankaistaleelle, S. Isidoro ja Santa Maria al Bagno nyt ihan kärjessä. Gallipolin suunnalla on myös kivaa hiekkaa, mutta liian pitkällä rannalla poika villiintyy ja sen perässä saa juosta kilometrikaupalla. Lapsen kanssa kahden rannalle tullessa arvostan myös ihmisasutuksen siunauksia jäätelöbaarista lääkäripäivystykseen.
Huhtipojalla on reipas suhde vesielementtiin, vielä reippaampi suhde hiekkaan, ja rannalle aurinkovarjon tueksi kärrättyjä kiviä poika kanniskelee paikasta toiseen voimainsa tunnossa, vain siksi, että voi. Vedestä tullaan lukuisten kehotusten jälkeen niskaperseotteella, sen jälkeen mennään vielä hetkeksi liukumäkeen, josta poistutaan tsiljoonan laskun jälkeen edeltä tutun kaavan mukaan.
*Santa Maria al Bagno Wikimedia Commonsissa
Arkitehti Blogilistalla
Arkitehti Facebookissa
arkitehti.wordpress.com 