Pukeutumisenvapausaktivismia

Törmäsin pukeutumisenvapausaktivismiin Heijastuspinta -blogissa, vaikka konsepti olikin jo tuttu.

Vapauttaan voi käyttää sekä hyvin- että huonosti pukeutumiseen.

Perjantain Hesarissa pukeutumiskonseptiaan tilittänyt rokkimies Anssi heinonen kirvoitti naurut: [sukulaisilta] saatu vaate voi olla ihan kauhea, mutta koska se on ilmainen, pidän sitä niin kauan, että silmä tottuu siihen.

Kauppakeskus Itäkeskuksessa näkee yhtä jos toista, ja vaikka yleensä olenkin pitänyt sitä linjaa ettei feikki- saati aidoissa crocseissa mennä ihmisten ilmoille, Itäkeskus on poikkeus. Ehkä juuri siksi että Tuppulassa en kykene ikinä maastoutumaan, pukeuduin sitten hyvin, huonosti, hyvin huonosti, muodikkaasti, tyylikkäästi tai sovinnaisesti, itähelsinkiläisessä ostohelvetissä nautin täydellisestä anonymiteetistä: keskipaksu nelikymppinen nainen, maantienvärinen tukka, harmaat silmät, ei meikkiä. Pukeutumiskonseptina jotkut Ellos-farkut, musta T-paita, Valtti Puuöljyn tahrimat mustat feikkicrocsit. Ainoa merkkituote on Marimekon olkalaukku, ostoskassina kangaskassi jossa ei lue mitään: ei mainoksia, ei sloganeita, ei logoa. Pistääkö silmään? No ei tasan.

Osalla jengistä on etninen peruste pukeutua oudosti, osa on virittänyt kokonaisuutta vaihtelevalla menestyksellä, osa on antitrenditrendikkäitä tai hälläväliä-linjalla. Ihan kivaa.

On yleisesti tiedettyä että Italiassa pukeudutaan paremmin. Pikkukaupungissa se tosin voi tarkoittaa tasapäisyyttä, tai merkkivaatteisiin turvautumista silloin kun vaatevalinnan yleisen hyväksynnän merkiksi nousee sen hinta. Vanhemmilla herroilla hyvä pukeutuminen tarkoittaa suoria housuja. Italiattaren eskariluokan äitien laumassa yksilön arvo määrittyi ilmeisesti sen mukaan mitä pidempi pätkä jenkkakahvaa näkyi napapaidan ja housunkauluksen välissä, ja mitä soivamman kireät glitterfarkut oli saanut kiskottua ahterinsa verhoksi. Rosa Meriläisen kolumni selittää ilmiön mielestäni kattavasti. Kieltämättä suomalaiset naiset ovat rumia, tylsiä ja seksittömiä lantsareissaan. Onneksi halpaa glitteriä näkyy olevan kaupan täällä Pohjolassakin.

Advertisements

7 responses to “Pukeutumisenvapausaktivismia

  1. Modenassa on kriittistä massaa niin paljon, että on erotettavissa ne, jotka ihan oikeasti pukeutuvat hyvin ja ne, jotka haluaisivat pukeutua hyvin ja ne, jotka pukeutuvat.
    Olen omasta mielestäni onnistunut pysymään omassa vaatimattomassa skandinaavityylissäni pistämättä liikaa silmään. Glitteriä ei täällä rakasteta niin kauheasti, joten glitterittömyyttä ei siis lueta tylsäksi seksittömyydeksi. Ei niin että se minua mitenkään liikuttaisi.

  2. Oli aika, jolloin kuvittelin vielä joskus muuttuvani tyylikkääksi naiselliseksi naiseksi. Nyt en enää edes halua. Olen sellainen kuin olen… tosin ilman crocseja ja napapaitoja ja suurempia glitterimääriä mutta mitä milloinkin jenkkakahvoineni. Kirjoitit asiaa 🙂

  3. Glitterin esiintymisestä Italian (ja maailman) kartalla voisi tehdä tutkimuksen. Leccen (melkein 100 000 asukasta) kokoisessa kaupungissa on jo vaihtoehtonuoria, tai sitten vaihtoehtoisuus johtuu siitä että ovat yliopisto-opiskelijoita eivätkä kaikki kotipaikkakunnallaan: ainakin Pescarassa oli vallalla kymmenisen vuotta sitten pukeutumisen kaksoisstandardi, eli sunnuntaiaamuisin opiskelijat rannalla hölkkäämässä torilta ostetuissa verkkareissa, ja pescaralaiset ikätoverit sunnuntaikävelyllä jossain jakkupuvussa, kaikilla tytöillä samanmittaiset hameet ja samat norsunluunvaaleat verkkonylonit jotka sinä vuonna olivat muotia.

  4. Entä miten suhtaudut burkhaan? Siis olettaen, että sen käyttäminen perustuu naisen vapaaseen tahtoon.

    Ranskassahan tuo aiotaan kieltää: http://zachrishaaparinne.wordpress.com/2009/06/25/oikeus-pukeutumisenvapauteen/

    • Öö, eikö siinä tule joku muu laki vastaan, kuten sellainen ettei julkisella paikalla saa liikkua kommandopipo silmillä? Tai että ainakin bussissa maksavat kertalipulla valokuvallisen kuukausilipun sijaan? Minulle itselleni tulee ahdistusraja vastaan täyshunnusta ja jemeniläisestä kuonokopasta: ihan umpihupussa olevan ihmisen, oliko sitten täti vai Michael Jackson, olen nähnyt bussissa Roihuvuoressa, hänellä oli käsineetkin, ja jemeniläisen Selfridgesin tavaratalossa Lontoossa. Burqaa olisi kiva kokeilla vaikka naamiaisissa, että näkyykö sieltä mitään. Sellaista pitäisi kärttää Italiattaren kummitädin veljeltä Rambolta rauhaanpakottamiskeikalta. Miehelle riittäisi naamiaisasuksi taleban-hattu, ja että jättäisi parran ajamatta viikoksi 😉

      Ranskalaiset ovat olleet tiukalla linjalla jo kieltäessään uskonnollisten symbolien, huntujen ja krusifiksikilluttimien käytön valtion kouluissa. Tiedä sitten erehtyvätkö.

      Etnisellä perusteella voisi lanseerata hassumpiakin muoteja, niinkuin joku kalebassikurpitsasta tehty olkapäälle heitetty metrinen peniskotelo eikä sen lisäksi mitään. Odotan mielenkiinnolla.

  5. Toki, se on selvää, ettei tuo asuste ole käytännöllinen, mutta lähinnä ajattelin, että minkälaisia reaktioita tämä herättää kun viitekehyksenä on pukeutumisenvapausaktivismi 😛 Niin ja Suomessahan kommandopipon pitäminen on laillista.

    • Periaatteessa olen sitä mieltä että kieltämällä harvoin saa hyvää aikaan, ja minun puolestani kulkisivat ihmiset vaikka munasillaan 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s