Pikkuautoilua 3

En pidä erityisemmin autoista. Syykin siihen on, sillä pidän vanhoista kaupungeista jo ihan työn puolesta, ja peltilehmän rohjot ovat sanotaanko keskiaikaisen kaupunkirakenteen kanssa jokseenkin vaikeasti yhteensovitettavissa. Tämä siis saastuttamisen lisäksi.

Varoitan etukäteen sitä kommentoijaa joka ajaa joka päivä Sevettijärveltä Rovaniemelle duuniin, ja vielä kaamosaikaan. Autoutopiani ei ole häntä varten. Hän saa puolestani jatkossakin ajaa dieselillä tai bensalla. Biodiesel on eettisesti arveluttavaa, siinä ruokaa tuottava pelto korvataan menovettä tuottavalla pellolla, ja menoveden ostaa se jolla siihen on rahaa.

Jotkut automaailman uutiset saavat autoskeptikon hihkumaan innosta, tai edes toivosta. Toyotakuskina minua ilahduttaa uutinen siitä, että japanilainen autovalmistaja lupailee kaikkien malliensa olevan hybrideitä vuoteen 2020 mennessä. Tolpasta ladattava Prius on tulossa markkinoille. Nykyisen mallin akku riittää pelkällä sähköajolla vain 11 kilometriin, mutta jos lasketaan että naisautoilija ajaa keskimäärin 12,5 km vuorokaudessa (näin kertoivat Ylen Radio Suomessa useaan otteeseen eilisen päivän aikana), niin tämä tarkoittaa käytännössä sitä että tekniikan tullessa nykyistä kilpailukykyisemmäksi hinnoiltaan kaikki kauppakassit voivat siirtyä lähes kokonaan sähköajoon. Tämän etuna ovat planeetan tasolla pienemmät CO2 -päästöt, taajamassa jossa kauppakassit pyörivät hiukkaspäästöjen reippaanlainen putoaminen ja ajomelun väheneminen.

Etelässä luonteva menoveden jatke tai korvike on aurinkosähkö. Aurinkopaneeli ajopelin katossa muuttaa autoilijoiden tottumuksia: pysäköintipaikka kadun aurinkoisella puolella muuttuu haluttavaksi. Myös parkkipaikka voi olla lataava, ja suuret automarketit kehäteillä kilpailevat asiakkaista shoppaa ja lataa -palvelulla, kattamalla pysäköintialueensa aurinkopaneelilla. Itselleni rakennan aurinkopaneelilla katetun autokatoksen, eivätkä pulut pasko uutta Toyotaani. Vuonna 2020.

Advertisement