makkarasoppaa

Italiatar on hankala ruokittava. Kaikki ruoka ei kelpaa, eikä mikään ruoka kelpaa aina. Olen keskimäärin pitkämielinen ja uskon lapsen syövän silloin kun nälkä tulee, syövän ennemmin tai myöhemmin, mutta tänään käämini paloivat neidin käännyttyä kannoillaan ja palattuaan nenää nyrpistäen pihalle ennen kun olin ehtinyt saattaa Huhtipojan polkua pitkin talolle. Makkarasoppaa. Tässä on nyt temppuiltu pitkään, eikä kaikesta tarvitse pitää. Ei se sentään ole paskaa, se on ruokaa. Miljoonat lapset kuolevat nälkään, jne.

Ensimmäinen askel: diplomatia. Voin noukkia makkarat pois, perunaahan sinä syöt.
Toinen askel: kiristys. Et muuten mene takaisin pihalle leikkimään ennen kun olet syönyt lautasesi tyhjäksi. Minä voin odottaa tässä vaikka koko illan.

Kolme varttia dramaattista vääntelehtimistä, liemen lusikointia, miksi koskaan ei tehdä ruokaa josta MINÄ pidän (yksinkertaista, rakkaani, siksi koska et pidä mistään), mutta kun siinä on PORKKANOITA (kulta, kukaan ei ole kuollut keitettyyn porkkanaan). Perunan siirtämistä lusikankärjellä lautasen reunalta toiselle.

Lopulta Italiatar toteaa: tässä on neljä lusikallista. Ottaa nenästään kiinni ja lusikoi suuhunsa, kiitos vaan, ja lähtee pihalle niinkuin sopimusehdoissa mainitaan. Jos lapselle jäi tästä elinikäinen trauma ja inho makkarasoppaan, niin onnekseen asuu Italiassa.

Muita vaihtoehtoisia lauseita kasvattajalle:

  • Syöt makkarasoppaa tai itket ja syöt makkarasoppaa!
  • Syötkö vai otatko peräruiskeena?
  • Minä lämmitän tämän makkarasopan sinulle illalla uudestaan, ja aamiaiseksi huomenna!
  • Syö paskaa niin kauan kun pihlajanmarjat kypsyy!
Mainokset

4 responses to “makkarasoppaa

  1. Oletko muuten lukenut Hanna Hirvosen kirjan Mitäs me sovittiin… Kirjasta tulee mieleen kuvaamasi äitiyden iki-ihanat hetket. Meilläkin melkein jokapäiväisiä, tai jotain sinnepäin.

    Joskus rähjään jo etukäteen: ”mä vihaan ruoanlaittoa, kun aina joku valittaa”. Kerran löin vetoa, kun mieheni ei uskonut, että joku kumminkin valittaa. Minä voitin vedon. Jos yksi tykkää ruoasta niin toinen inhoaa ja nämä meidän kakarat eivät salaa inhoaan. Elämä nyt vain on sellaista.

  2. Aijai, niin tuttua. Meillä äitiä kutsutaan vanginvartijaksi kun pitää nalkuttaa ja vahtia syömisiä. Meillä inhokkilistalle ovat viimeisiksi tulleet kaikkien lasten lempiruoka siis lihapullat, vaatimattomasti 6 vuoden jälkeen. Kiitos inspiroivista lauseista, osa olikin meillä jo käytössä.

  3. Lainasin Hirvosen; loistava, opin uusia. Kuten uhkailemaan että jos putoat sieltä niin pääsi halkeaa kahdeksi kissankupiksi 🙂

  4. Riemastuttavia vinkkejä! Säästän tulevan varalle 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s