Cambio stagione

Cambio stagione, vuodenajan vaihtuminen, on italialaisen kodinhuoltovastaavan – lue: äidin – painajainen. En muista että Suomessa asuessani vaatekaapin myllertämiseen olisi mennyt niin paljon aikaa, ehkä siksi että kesät talvet pärjää samoissa farkuissa ja docmartenseissa, talvella vaan heitetään jotain pomppaa niskaan…? Täällä kuitenkin talvi on kostea, ja talven vastaanottamiseen koleissa kivitaloissa tarvitaan jos mitä silkkivillahousua ja laamapaitaa. Kesällä on kuumaa, ja varastoon joutavat päällysvaatteiden lisäksi peitot ja täkit.

Kaikki säilöön vietävä vaate on pestävä ja kuivatettava ensin, muuten se alkaa homehtua. Kaikki säilöstä otettava on silitettävä, usein myös pestävä jos siihen on tarttunut varaston haju. Pieneksi jääneet lastenvaatteet siirretään jatkoon. Pieneksi jääneet aikuisten vaatteet… huokaus, entä jos niihin vielä laihtuisi?

Pölynimurilla vakuumipakkaukseksi imettävät säkit vuotavat järjestään. Tiiviisti suljettavat muovilaatikot ovat kalliita ja tilaavieviä. Marketeista löytyy jopa muovilaatikoita, joiden kannessa on eriö… hajusteelle, naftaliinille tai kosteutta poistavalle suolalle?

Kun luulen suoriutuneeni vaihdosta, ovisummeria soittaa tuttavarouva, jolla on kaksi säkillistä pieneksi jääneitä lastenvaatteita. Katedraaliseurakunnassa sanoneet, etteivät köyhät halua käytettyä. Kiitän kohteliaasti. Lajittelen säkit talvisäilöön meneviin, ensi vuonna sopiviin, ajankohtaisiin, rumiin, pieniin ja kuluneisiin. Kuluneet leikkaan räteiksi, rumat ja pienet pakkaan uudelleen muovikassiin ja heitän takakonttiin, josko asiallani naapurikaupunkiin muistaisin laittaa keräyslaatikkoon. Sikäläiset köyhät eivät ole niin kranttuja.

Advertisement