Strada Provinciale 367, harmaa taivas matalalla, siellä täällä tienpenkan nurmea laiduntavia lammaslaumoja, aukikynnetyt pellot, tuulenpuuskien tuivertamat oliivipuun taivasta vaaaleamman harmaat tupsulatvat. Jo aamusta suuntaan Italian autenttisten kylien yhdistyksen tilaisuuteen. Kalòs ìrtate, toivottaa tienvarsikyltti tervetulleeksi. Olen saapunut Salenton kreikkalaisalueelle, Grecia salentinaan. Tie on suora ja ajan reipasta vauhtia, vain muutama satunnainen audimies sujahtaa ohi kohti tummaa taivaanrantaa.
Vanhankaupungin kunnostamiseksi ja elämänlaadun kohentamiseksi tarvitaan yhteisö, visio ja rohkeutta tehdä päätöksiä, jopa erehtyä. Minä luulen että Salenton kreikkalaiskylät tulevat onnistumaan siinä koska tuntevat itsensä yhteisöksi, säilyttävät identiteetin vaikka kieli haudataan sana sanalta ikäihmisten myötä. Olen rakastunut Melpignanon pormestariin ja epäilevä tuppulalaisten tulevaisuudesta, jos ainoa väestöä yhdistävä visio on unelma vapaasta pysäköintipaikasta piazzalla.
Onhan meillä epäilemättä Etelä-Italian hienoin parkkipaikka.
Arkitehti Blogilistalla
Arkitehti Facebookissa
arkitehti.wordpress.com 
Mä tahdon Italiaan kans
En tiedä edes näyttääkö täällä Italialta. Italia näyttää Toscanan kukkuloilta, ja täällä maisema muistuttaa eteläistä Espanjaa tai Irania jossain Abbas Kiarostamin filmissä. Tai landea jossain Beetlehemin takamailla.
Mä tahdon Pugliaan kans
Tyypillinen Italialainen maisema on tosiaan aika kaukana. Musta tààltà nàyttàà samalta kuin pohjanmaalla. Aakeeta laakeeta kilometrikaupalla ja jossain kaukana hààmòttàà Alta Murgia. Metsien sijasta oliivipuita, jotka suoristuvat sità mukaa kun làhestytààn Salentoa.