Joka päivä sanomalehtien, television, radion kautta, paha kerrotaan, toistetaan, vahvistetaan, niin että se totuttaa meidät kauheimpiin asioihin, tekee meidät tunnottomiksi, jollain tavalla myrkyttää meidät, sillä negatiivinen ei poistu kokonaan vaan kertyy päivä päivältä, niin että sydämemme kovettuu ja ajatukset synkkenevät.
Joukkoviestinnällä on tapana saada meidät tuntemaan itsemme aina ”yleisöksi”, ikäänkuin paha koskisi vain muita, ja jotkut asiat eivät voisi tapahtua meille. Sen sijaan olemme kaikki “näyttelijöitä” ja niin pahassa kuin hyvässä, käytöksemme vaikuttaa myös muihin. […] Näemme kaiken pinnallisesti. Henkilöistä tulee kehoja, ja nämä kehot menettävät sielun, muuttuvat asioiksi, kasvottomiksi esineiksi, vaihdettaviksi ja kulutettaviksi.
Vaikka en olekaan paavin kanssa yhtä mieltä tai yhtä vakuuttunut kuolemattoman sielun olemassaolosta tai olemuksesta, niin allekirjoitan nämä otteet Immacolatan päivän saarnasta. Televisiosta tulee päivittäin niin paljon paskaa että se todennäköisesti saa meidät pelkäämään, vihaamaan, epäilemään. Pahan olemassaoloa ei voi kiistää, mutta ruokapöytäämme tarjoiltava makaaberi spektaakkeli harvoin sivuaa koko ihmiskuntaa uhkaavaa todellista vaaraa tai suuria vääryyksiä. Pelkäämme hullua lehmää ja dioksiinikanaa, vaikka suurimat tappajat ovat nälkä ja epäpuhdas juomavesi; näemme kaikissa pääuutislähetyksissä toistettavan herkullisen kirvesmurhan Alabamassa, jos paikallisessa uutistarjonnassa ei ole löytynyt päivän herkkua; laitamme turvaketjun, saranapuolen tapit, hälyytysjärjestelmän, mikrosirun lapsiemme ihon alle? Pelkäämme mustaa miestä. Pelkäämme kerjäläistä. Pelkäämme etteivät rakkaamme rakasta meitä enää jos perseemme ei ole samanlainen kuin mainoksen neitosella.
Pelolla on mieletön valta, siihen on perustunut uskonnotkin. Nykyään sitä käyttää menestyksekkäästi liikemaailma.
Ja politiikka.
Viisaita sanoja. Omasi ja lainatut.
Paluuviite: Joulukalenteri 15: matkamuisto Milanosta «