Murheellisten laulujen maa

Sinä aamuna Ibrahim nousi väärällä jalalla sängystä.

Kaikki muslimit ovat tuollaisia, tokaisi tuohtuneena uutislähetystä seuraava mokukriitikko.

Kaikki albaanit ovat tuollaisia, tokaisi tuohtuneena uutislähetystä seuraava Kosovon serbi.

Kaikki miehet ovat tuollaisia, tokaisi tuohtuneena uutislähetystä seuraava eronnut nainen, jonka lähestymiskiellossa oleva mies istui haulikkonsa kanssa talon eteen pysäköidyssä autossa.

Ensin viisaat kirjoittavat suomalaisesta väkivallan kulttuurista. Sitten islamista ja kunniamurhista: nopeimmat peräävät nimen perusteella että ampujan ihonväri olisi pitänyt kertoa jo ensimmäisissä uutisissa. Se olisi rajannut haun valkoisiin miehiin, kuten albaania osaamattomillekin selvisi valokuvan julkaisemisen myötä.

Tulimmeko yleistyksistä viisaammiksi?

Yksi asia on varma. Ibrahim ei tee enää pahaa kenellekään.

One response to “Murheellisten laulujen maa

  1. Niinpä. Vihalla ja epätoivolla ei ole väriä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s