Ohjeita monikulttuuriseen liittoon aikovalle

Tämän Ajatusten Tonavan, Anonyymin, kommentin poimin erään maailmalle muuttaneen suomalaisnaisen blogin kommenttilaatikosta:

Noin se Ibrahimin ex-nainenkin ajatteli positiivisesti ulkomaalaisista, kun sinisilmäisesti hänen erinlaisuuteensa rakastui. Muista sinä tyttöseni, ettet tule sitten Suomesta apua ruikuttamaan, kun teillä alkaa mennä huonosti… Onneksi,,, kannaltasi,,, Hollantilaiset ovat mitä ilmeisimmin ihmisiä, jotka eivät yleensä tapa naista tai tämän ystäviä, jos erohaluja alkaa ilmenemään. Kyllä te suomalaiset naiset, jotka olette ulkolaisia heiloja ottaneet, olette tulleet niin vietävän kalliiksi Suomelle…

Seuraa luettelo enemmän tai vähemmän kuuluisia huoltajuuskiistoja. Joukkoon voisin lisätä myös  suomalaisisän lapsen, jota takavuonna kyydittiin diplomaattiauton takakontissa. Anonyymi sentään myöntää, että hollantilaiset harvemmin ottavat naista hengiltä eron tullessa. Mahdollisesti se on jopa harvinaisempaa kuin suomalaismiehen ollessa kyseessä.

Kun monokulttuuriset liitot päätyvät eroon, se on hirveän yleistä ja ikävää. Kun monikulttuuriset liitot päätyvät eroon, syy on kulttuurieroissa. Silloin kivien ja kantojen alta ryömii esiin riemuitsevia puolituttuja ja (kaukaisempia) sukulaisia, jotka pääsevät jälkiviisaasti lohkaisemaan että mitäs minä sanoin. Mutta totta helvetissä, kai ihmiselle voidaan antaa lupa palata maitojunalla kotiin vaikka olisikin itse omaehtoisesti hankkiutunut vaikeuksiin. Anonyymin kiellosta huolimatta.

Jos minulta pyydetään, ihan oikeasti, rakentavia neuvoja monikulttuurisen liiton pystyssä pitämiseen, niin heittäisin ohjeeksi ainakin nämä:

  • Molempien kannattaisi yrittää tulla puoleenväliin vastaan toisen tapojen, uskonnon, kulttuurin, kielen tuntemisessa. Jos ei ole halua, niin parempi jättää väliin. Ja ihan kiva olisi, jos puolisot voisivat oleskella toistensa kotimaissa koeajalla ennen kuin paukkaavat naimisiin. Jos miehen kotimaa on sellainen hevonperse/diktatuuri jne. ettei asiaa voi edes harkita, niin kannattaa miettiä kahdesti. Jokaiselle voi tulla koti-ikävä, vaikkei olisikaan saanut lottovoittoa syntyä Suomeen.
  • Suomalaisen naisen ei ole välttämättä helppoa löytää töitä vieraassa maassa. Ulkomaisen miehen ei ole välttämättä helppoa löytää töitä Suomessa. Oman havaintoni mukaan miehen on himpun verran vaikeampi tulla juttuun tämän asian kanssa, ja ainakin pienten lasten äidille löytyy paljon mielekästä tekemistä myös työelämän ulkopuolella. Niin löytyisi isällekin, mutta aika harvat miehet tällä planeetalla ovat vielä niin pitkälle päässeet tasa-arvoisuuden polulla. Japanilainen ystävätär tunnusti että menisi mielummin naimisiin italialaisen kanssa, koska japanilaiset miehet ovat sovinistisikoja. Mahdollisesti ei ole olemassa mitään rajaa sillä kuinka huonosti naisella voi mennä :O
  • Kun laitetaan lapsia maailmaan, niin on jo etukäteen hyvä muistaa ettei kepeä ”ainahan me voidaan erota, jos se ei toimi” välttämättä ole niin yksinkertainen juttu toteutettavaksi: keneltäkään ei saa viedä lapsia pois toiseen maahan ilman että siitä sovitaan. Ei äidiltä. Ei isältä. Tämä voi vaikeuttaa maitojunalla paluuta huomattavasti, eli kun on lähtenyt maailmalle ja laittanut lapsia, saa varautua pidempään kakkuun, mahdollisesti epätäydellisen miehen sietämiseen tai yksinhuoltajana koulutusta vastaamattomassa työssä kituuttamiseen. Jos haluaa lapsia, joita voi pallotella ympäri maailmaa mielensä mukaan niin ne kannattaa hankkia siemenpankin, yhden yön pysäkin tai jo etukäteisvarmasti sellaisen kaverin kanssa joka häviää kuin pieru Saharaan maksamatta elatusmaksuja. Eroperhe.netistä voi yrittää tiedustella onko se jonkun porukan kansallinen, ehkä jopa geneettinen erityispiirre.
  • Olisi hyvä miettiä etukäteen joku päälinjaus lasten kasvatuksesta ja uskonnosta. Todennäköisesti kasvatat kuitenkin lapsiasi ”väärin”, mutta suuret yllätykset voi välttää. Esimerkiksi USA:ssa on yllättävän yleistä poikalasten ympärileikkaus, ja tuskin sitä ollaan ihan heti kieltämässä kun AAP:ssa on niin paljon juutalaisia.
  • Ei kannata lyödä hynttyitä yksiin sairaalloisen mustasukkaisen miehen kanssa, oli hän sitten valkoinen, musta tai sininen kuin porkkana (Béatrice Dalle, Isaach De Bankolé; Night on Earth). Pikatestiliuskoja voi tiedustella apteekista.

3 responses to “Ohjeita monikulttuuriseen liittoon aikovalle

  1. Yllätyksekseni kirjoitat ihan asiaa, toisin kuin se Hollannin tuulimyllymamma.

    On totta, että kaksikulttuuriset (siis kaksihan nitä on eikä monta) liitot purkautuvat herkemmin kuin kotimaiset. Normaalien ihmissuhdekiemuroiden lisäksi niissä on monta muutakin heikkoa kohtaa. Asuinpaikka, vieras kieli, näkemykset suvusta ja kasvatuksesta.

    Kunpa suomalaiset naiset vain nämä asiat ymmärtäisivät. Esimerkiksi tämä Hollannin tyttö on nuori, jättänyt koulut kesken ja elää faktisesti miehensä armoilla. Omasta mielestäni homma toimii niin kauan kuin sitä ruusunpunaista maalia hänen henkisessä maalipurkissaan.

    Eräs tuttu työskenteli vuosia ulkomailla, tienasi hoitajana hyvin, päätyi naimisiin Britanniaan ja vannoi ettei palaa Suomeen. No, nyt kymmenen vuoden jälkeen liitto on karilla, mies pieksää naista, mutta nainen ei halua lähteä Suomeenkaan, koska erossa ei saisi lapsia mukaansa.

  2. Mitä tuosta yllättymään, minähän olen jo niin vanha akka että kotimaassakin olisin jo todennäköisesti toisella kierroksella, ilman näiden juttujen työstämistä siis.

    Mutta hei, kenenkään hakattavaksi ei kannata jäädä. Jopa Turkissa on turvakoteja – harvakseltaan, mutta kuitenkin. Ja tuskin Yhdityneiden Kuningaskuntien sharia-tuomioistuin määräisi lapsia vaimonpieksäjälle, vaikka kuinka olisi Hänen Majesteettinsa alamainen. Jonkun välimuodon Suomeen lähtemisen ja väkivaltaisessa liitossa pysymisen välille luulisi löytyvän.

  3. Kaikki on suhteellista. Ensimmäinen suomalainen puolisoni pahoinpiteli. Minä hain eron ja jäin hoitamaan kahta lastamme yksinhuoltajana. Lasten isältä en saanut koskaan penniäkään. Toinen puolisoni ei ollut väkivaltainen, mutta oli vain jonkin verran kylmän puoleinen. Erosimme sovussa, ystävinä.
    Kolmas kerta toden sanoi. Tutustuin lomamatkalla nykyiseen mieheeni, joka on italialainen. 3 vuotta kävin Italiassa lomia viettämässä, ja sitten muutin Italiaan. Tämän onnellisempi en voisi ollakaan lähes 25 yhdessäolovuoden jälkeen.

    Nuorena on helppo erehtyä, varsinkin kun kumppani (kuten itsekukin) voi vielä muuttuakin ihan erilaiseksi persoonaksi, kuin mihin on alunperin tutustunut. Sama koskee sekä miehiä että naisia. Vanhemmiten sitä sitten useimmiten tasaantuu. Joka tapauksessa kannattaa ennen avioliittoa tutustua hyvin tulevaan puolisoonsa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s