Ohjeet onnelliseen avioliittoon on julkaistu lehdessä Casa e lavoro, kesäkuussa 1930 ja lokakuussa 1933.
Asuntonne ikkunat ovat kaikki pihalle päin. Koti on surullinen, näin; se on pimeä; eikä teillä ole juuri mahdollisuutta muuttaa sitä. Ja silti: voitte valaista kotinne. Kuinka? Hymyilkää, rakas rouva, hymyilkää aina. Valo on hymyä, ja myös hymy on valoa. Siunattu se vaimo, joka osaa vastaanottaa työstä väsyneen miehensä aina hymy huulillaan! Siunattu se äiti, jonka kaukana olevat lapset muistavat kasvot hyvyyden ja anteeksiannon hymyn valaisemana! Siunattu se aviomies joka kotiin palatessaan osaa jättää oven ulkopuolelle murjotuksen! […] Ettekö voi hymyillä? Oletteko liian surullinen? Kokeilkaa. Kuvitelkaa itseänne näyttämöllä esittämässä tyytyväisen puolison ja äidin roolia! Tulette näkemään että vähä vähältä koko koti nauraa kanssanne. Ja teille palautetaan se valo, jonka olette lahjoittaneet.
Jos haluat elää miehesi kanssa onnellisessa avioliitossa, kuule näitä muutamia neuvoja jotka tohdin antaa sinulle:
- Älä pitkästytä miestäsi kodin pikkuasioilla! Ja vielä vähemmän juoruilla ja typerillä kuulopuheilla! […]
- Älä ole liian järjestyksenhaluinen! […] Muista ettei kenelläkään miehellä ole sellaista järjestyksentajua, kuin meillä naisilla. Älä siis suutu jos hänen tavaransa ja vaatteensa ovat hujan hajan, jos hän jättää auki vaatekaapit, vetolaatikot jne. Miehet nyt ovat sellaisia. […].
- Ole varovainen kun miehesi on huonolla tuulella! […] Ole sen sijaan ystävällisempi kuin koskaan, mutta älä puhu paljoa, älä kysele paljoa, jätä hänet rauhaan ja odota kärsivällisesti, kuin hyvä camerata, kunnes hän on päässyt synkkyytensä yli […].
- Älä kritikoi puolisoasi, ylistä häntä sen sijaan! Kukaan mies ei halua kuulla naiselta kritiikkiä hänestä itsestään, ei edes omalta vaimoltaan. Sen sijaan hän on hyvin perso ylistykselle ja kehuille. Et voi kehua häntä koskaan liikaa – kaikkein uskomattomimmat ylistyksetkin hän uskoo ja on onnellinen. […] Loppujen lopuksi maksaa niin vähän tehdä hänet onnelliseksi; mikset siis tee niin?
Arkitehti Blogilistalla
Arkitehti Facebookissa
arkitehti.wordpress.com 
Hahahhahhaaaaa, nauruun tikahtuminen oli lähellä! Opuksen kirjailija kenties ajatteli, etteivät miehet kerta kaikkiaan kykene kasvamaan aikuisiksi, että he ovat ikuisia näppylänaamaisia teinejä tai uhmaikäisiä hoidokkeja. Ja että nais-nimeä ei ole olemassakaan, on vain Kodinhoitaja, Siivooja, Leipuri, Kokki, Ompelija, Tarhatäti, Pornotähti tai muu teatteriesiintyjä. Onpa näitä ajattelijoita vieläkin, niitä, joilla on Emäntä tai Vaimoke, ikään kuin Hyödyke.
Hih, hauskoja ohjeita. Olen lukenut aika samanlaisia suomalaisesta 30-luvun (?) kirjasta, eräs huvittava kohta meni suunnilleen näin:
”Kun miehesi tulee kotiin, huolehti että sekä te että lapsenne ovat hiukset kammattuina ja puhtaissa vaatteissa odottamassa häntä ovella. Antakaa hänen puhua älkääkä vaivatko häntä huolillanne, sillä hänen huolensa ovat aina omianne tärkeämpiä.”
Voisin vaikka vannoa, että näiden kirjojen kirjoittajat ovat olleet miehiä 😉
Valalle en menisi, ainakin tuo italialainen tuntuu pistävän hiukan halvalla luomakunnan kruunua. Ja naista tietysti ylistämällä alistetaan.
Tuota kehumisjuttua vähän mietin, kun suomalainen mies ei välttämättä ole siihen tottunut ja voi jopa luulla sitä v***uiluksi. Mutta aika moni mies pitää ihan oikeasti henkevänä, viehättävänä ja jopa poikkeuksellisen kauniina naista, joka jaksaa kuunnella kiinnostuneena heidän loputonta jaaritteluaan, oli aiheena sitten vaihdelaatikko tai oma väitöskirja 😉
Meillä olen kylläkin minä tuon kohta 2. mukainen henkilö. Vaatteittani on hujan hajan siellä sun täällä, kun taas mieheni on paljon järjestelmällisempi kuin minä. Yleistäminen ei aina vastaa todellisuutta.
Joopa. Meillä kolmevuotias on siivousnatsi, mikä on outoa kun hän ei ole voinut sitä keneltäkään oppia. Taitaa olla geneettistä. Nonno Totòn kosto.