Otsikko on lainattu artikkelista Kirkko & Kaupungissa, jota ekumeenisena ateistina tunnustan lukevani ainakin paperiversiona Suomessa ollessani. Kannattaa lukea.
Minä voin ymmärtää lapsia jotka kohdistavat vihansa lapsiin: lapset ovat monesti julmia paskiaisia, jotka oppivat vanhemmiltaan ketä pilkata, tai eivät ainakaan opi pitämään heikomman puolta vaan menevät äänekkäimmän ja agressisiivisimman vähemmistön viemässä virrassa. Koulukiusaamisesta, siitä kuinka valikoidutaan kiusattaviin ja kiusattuihin, voisi kirjoittaa enemmänkin. Jonain toisena kertana ehkä.
Minä en voi ymmärtää aikuisia jotka kohdistavat vihansa lapsiin: asia ei suoranaisesti kosketa minua, sillä lapseni ovat valkoisia ja kaveripiiri koulutettua ja kansainvälistä, niin Suomessa kuin Tuppulassakin. En silti pidä artikkelia lainkaan liioiteltuna. Mitä kauemmas fiksuista ja filmaattisista piireistä siirrytään ja mitä tummempi lapsi on, sitä varmemmin tulee kuittia. Ei sitten suomalainen mies kelvannut. Isot miehet loikkaavat nyrkit pystyssä hiekkalaatikkoon suojelemaan prinsessaansa hirveältä tuuppivalta kaksivuotiaalta neekeri-prkleeltä. Lapsen niskaan ei haluaisi kaadettavan kaikkea paskaa; toisaalta lasta ei pitäisi kasvattaa uhriksi.
Vuonna 1994 sierraleonelais-ruotsalainen Neneh Cherry laulaa duetossaan Yossou N’Dourin kanssa: And when a child is born into this world, It has no concept, Of the tone the skin is living in. On kulunut kuusitoista vuotta ja pigmentistä meuhkataan edelleen. Minä toivotan hyvää syntymäpäivää eräälle pikkupojalle, joka ei enää muista minua: muutin Italiaan, ja muutenkin hoidin kumminhommani huonosti.
Arkitehti Blogilistalla
Arkitehti Facebookissa
arkitehti.wordpress.com 
Luin linkkaamasi artikkelin tutkimuksesta ja pöyristyin. Kyllä aikuiset ihmiset voivat olla uskomattoman kamalia.
Ja pitäiskin lukea se Dreams from my father, tuolla kirjahyllyssä se odottaa mutta kun en ole lukenut aikoihin mitään.
Luin kanssa linkkaamasi artikkelin. Karseeta kohtelua, aikuisilta ihmisiltä.
Aikuisten pitäisi ymmärtää ettei ole lapsen ”syytä” minkä väriseksi hän on syntynyt, kaikesta moku- ja mamukriittisyydestään huolimatta. Että jos eivät voi pitää mölyjä mahassaan, niin haukkuisivat äitiä silloin kun lapset eivät ole kuulemassa…
Oi ei, kamala artikkeli.
Koettaanko teidän perheessä rasismia siellä Italiassa? Oon kuitenkin ymmärtänyt, etteivät ne italialaismammat aina ihan suopeasti siihenkään suhtaudu, että ”me suomalaiset naiset viedään niiden miehet”.
Meillä on ollut ihan hyvä vastaanotto, nuivaa kohtelua on tullut lähinnä tuntemattomilta jotka eivät tiedä mistä albaniasta olen tullut syömään heidän eväänsä 😉 ja Italiattaren eskariluokan äideissä oli joitakin jotka eivät tervehdykseen vastanneet. Tunne oli kyllä vähän molemminpuolinen, sillä jos joku uskoo olevansa paljon parempi ihminen vain siksi että heillä on kaupunkimaasturi, avoauto ja perheenpää ehdonalaisessa… siitä vaan!