Minun on jo pidemmän aikaa tehnyt mieli sähköisen kirjan lukulaitetta, vaikka todennäköisesti oikea aika ei ole vielä koittanut. Hyvä jos niitä edes myydään Euroopassa. Kysymys siitä, kuka myy ja mitä myy – kirjan vai lisenssin kirjan sisältöön? – on vielä levällään kuin Jokisen eväät, kuten ilmenee Jussi Pullisen artikkelista Pravdassa. Miten käy kirjastoille? Miten käy kirjailijoille, kun kaikki julkaistu ripataan P2P-verkkoon? Ymmärtävätkö kustantajat, että sähköisen kirjan täytyy olla aika helkkarin paljon analogista halvempi, kun sen tuotantokustannuksista puuttuvat paino-, kuljetus- ja varastokulut, ks. edellinen? Miten käy kirjoille, kun ne on säilötty vanhentuneessa formaatissa laitteelle, joka ei enää käynnisty? Umberto Eco muistuttaa lukijoita, että paperinen kirja voi säilyä 500 vuotta; todellisuudessa viimeisen sadan vuoden aikana painettujen kirjojen elinajanodote on huomattavasti huonompi kuin Gutenbergin kirjojen – paperin valmistustekniikka muuttuu, muste muuttuu. Eikä minun kotini ole Kansallisarkisto: olen allergikko, haluan päästä eroon homeisista ja pölyisistä kirjapinoista. Heti. Umberto saa puolestani säilöä omansa talonsa kirjastosiipeen lasiovisiin hyllyihin, kuten Allergia- ja astmaliitto suosittelisi. Enkä kaipaa edes sitä nautintoa, että saa nuolaista sormeaan sivuja käännellessään: minä olen kasvanut kirjaston kirjoilla, en nuole enkä alleviivaa niteitä. Himoitsen Sonyn lukijaa tupakanruskealla nahkakannella.
Analogisen kirjan markkinoita hallitsevat niukkuuden markkinat, jotka eivät palvele ketään: Da Vinci -koodia löytyy joka lehtikioskilta, mutta koetapa saada käsiisi vajaat kaksikymmentä vuotta sitten julkaistu tieteellinen teos, jos itse satut asumaan Tuppulassa ja teoksesta on yksi kopio Kansalliskirjastossa Roomassa. Kysyntää ei ole, uusintapainoksia ei oteta. Vaikka olisit valmis maksamaan rahaa.
Aivan ilmaiseksi on saatavilla lukemattomia lukemattomia kirjoja. Korkeakoulut julkaisevat opinnäytetyöt järjestään myös sähköisinä, mutta tietokoneen ruudulta niitä ei lue erkkikään. Sähköinen muste päihittää laadussa useimmat halvalle paperille huonosti painetut pokkarit. Kontrastia voi säätää. Tekstin pistekokoa voi säätää. Hinkuvinku.
Arkitehti Blogilistalla
Arkitehti Facebookissa
arkitehti.wordpress.com 
makin oon himoinnu jo pitkaan, mut jarki sanoo et kannattais viel vahan odottaa, kai, hinnan puolesta. Amazon.com on nyt kuitenki tehny kindlestaan Eurooppaan sopivan….
Poiminta kevään TIETOKIRJAtarjonnasta:
Christopher Andersen: Barack & Michelle. Presidenttiparin rakkaustarina. Otava
Iik, minä taas rakastan ihan aitoja, oikeita, paperisia kirjoja! En tykkää yhtään lukea ruudulta, enkä usko että lukulaite muuttaisi asiaa. Kyllä kirja on aina kirja ja hamstraisin niitä mielellään enemmänkin.
Että sitten kun haluat eroon niistä pölyisistä opuksistasi, kärrää ne tänne Albavillaan 😀
Paluuviite: iTauhkaa «