Australiasta Taranton kautta Tuppulaan saapui uusi pehmo, jo viikossa puhkirakastettu Arthur joka on mukana kaikkialla. Kouluun se ei pääse, mutta iltapäivisin teatterikurssille ja kavereiden luo. Se nukkuu Italiattaren sängyssä. Se katosi jo kerran: uskomatonta, miten hyvin vesinokkaeläin voi piiloutua 43+30 neliöön.
Onko Arthur tallella? Ikäänkuin äidillä ei olisi muita huolia.
Arkitehti Blogilistalla
Arkitehti Facebookissa
arkitehti.wordpress.com 
Näyttäisi kuvassa olevan kohtuullisen kokoisena helpohkosti löydettävä. Meillä Poeka sai aikoinaan Mammalta yökylässä Tyynyliinan. Kaunis, puna-valkoruutuinen, vanhanajan liina. Joka piti kuljettaa mummolasta kotiin. Se oheni ja oheni, kului puhki, repesi, solmittiin palaset yhteen, se ruskettui ja mahtui lopulta Pojan nyrkin sisään. Paras paikka sille oli korvassa tai nenään työnnettynä, jossa se jopa säilyi. Ja ruskettui lisää. Mamma tarjosi uudella yökyläreissulla uutta puna-valkoruudullista ja ehjää. Mitä! Ei ikinä, sehän on Aivan Väärän Värinen, se on liian suuri, siinä ei ole solmuja. Ja mikä tärkeintä: se ei haise myhmylle, vaan Pesu-Puhtolle. Niinpä. Anoppi kerkisi mennä manan majoille ennen kuin Poeka oli riittävän iso pannakseen ruskea-naruisen myhmy-liinan pois käytöstä.