slow food vs. fast food

Slow Food -liike on syntynyt Italiassa. Mahdollisesti myös fast food. Kadulla syöminen kuuluu erottamattomasti napolilaisuuteen, ja vaikka kuinka puolustaisimme slow foodia, ei kansallista pikaruokaa sovi loukata saati halveksia. Mamman, mafian ja mandoliinin lisäksi pizza on levinnyt kaikkiin kieliin.

Meillä syödään noutopizzaa lauantaisin, lähes viikottain: se on kivuttomin tapa viettää iltaa ystäväperheiden kanssa. Ensin keskustellaan intohimoisesti siitä mistä pizzeriasta illallinen haetaan, sitten kirjataan muistiin kunkin toivomukset, soitetaan pizzeriaan, kysytään aika-arvio, mahdollisesti vaihdetaan pizzeriaa ja aloitetaan kierros alusta, sillä jokaisella pizzakokilla on vahvuutensa. Muutama illallisseurueesta lähtee noutamaan pizzoja (yleensä miehet), jotkut hakevat jääkylmiä oluita piazzan trattoriasta, taloa miehittävät (yleensä naiset) vahtivat lapsia, kattavat pöydän ja haalivat ruokailuryhmään riittävän määrän istuimia. Lautasia ei tarvita, sillä pizzat syödään suoraan laatikosta. Aterimetkaan eivät ole tarpeen.

Pizzalaatikot ovat ongelma: ne ovat yleensä liian likaisia keräyspahviin, ja takassa poltettuna ne nokeavat savupiipun. Sekajätettä ei kerätä kadulta sunnuntaiaamuisin. Lajiteltu jäte kerätään vasta perjantaina. Yleensä pizzalaatikoita katsellaan nurkissa lähes viikon ajan, kunnes emäntä ottaa itseään niskasta kiinni ja polttaa ne vaikka terassilla pallogrillissä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s