Ammatinvalinnasta

Ammatinvalinnan vaikeudesta ja työnvieroksunnasta ideologiana ollaan kirjoitettu siellä ja täällä.

Hakeuduin opiskelemaan arkkitehtiosastolle varsin sattumanvaraisista syistä, mutta en ehkä aiheetta. Pääsykokeet suosivat niitä jotka kunnostautuvat piirtämisessä ja matematiikassa. Olisin ehkä halunnut kultasepäksi, mutta tätini ei suositellut alaa minulle tai kenellekään, tai ainakaan naiselle; olin kiinnostunut sosiaaliantropologiasta mutta isän mielestä Valtsikasta valmistuisi lähinnä Alkon kassaksi. Sankariarkkitehtieetos ei istunut (tytöille harvoin istuu, vaikka rivien välistä annetaankin ymmärtää että se on sitä Ainoaa Oikeaa Arkkitehtuuria), ja jossain vaiheessa totesinkin että nyt riittää, kivakiva, diplomityö valmiiksi ja sitten maailmalle miettimään mikä minusta tulee isona. Kultaseppäkoulussa vietetyn vuoden ja grafiikan alan sekatyöläisen pestien jälkeen päädyin kuitenkin arkkitehdiksi, koska en muutakaan osannut, tai: osaan vähän kaikkea, ja pelaan hyvin Trivial Pursuitia. Olen pinnallisen yleistiedon piirimestari. Ihminen voi tuntea työn iloa, vaikka ei löytäisikään omaa unelma-ammattiaan. Monenlaiset työt voivat olla palkitsevia, kirjoittaa Rosa Meriläinen kolumnissaan.

Minua ei aja mikään luomisen palo, mutta saan ihan siinä jokapäiväisessä arkiduunissa viboja hyvistä rakenteista ja siitä että lämmönläpäisykertoimet ovat kohdallaan, jonkinlaisesta rakennusten harmoniasta ympäröivän kaupungin tai maiseman kanssa, tilasta, valosta, pinnoista. Mielikuvissa arkkitehti on se luova tyyppi, joka tulee työmaakokoukseen ilman kravattia, ja joka työmiesten mielestä ei ymmärrä mistään mitään, kun on lykännyt huoneeseen jyrkän kulman jonka takia klinkkereitä joutuu leikkaamaan ihan vaivoiksi asti. Mielikuvalla on pohjansa todellisuudessa, mutta itse ainakin uskon että arkkitehdin työstä suuri osa on kulttuurivälittäjän hommaa: pelkällä estetiikalla ei pitkälle pötkitä, mutta ei insinöörien yksin suunnittelema maailmakaan mikään ihanteellinen paikka ole, vaikka pystyssä ehkä pysyykin. Ilmastointi saattaa mennä vituralleen jos joku ihmispolo avaa ikkunan nuuhkiakseen kukassa olevaa appelsiinipuuta makuuhuoneen ikkunan alla.

3 responses to “Ammatinvalinnasta

  1. Mielenkiintoista pohdintaa. Meriläiseltä poimimasi toteamus on jotenkin kovin lohdullinen. Minäkin vielä muutama vuosi sitten kadehdin miestäni, joka tuntuu olevan unelma-ammatissaan, vaikkei siitä osannutkaan nuorena unelmoida. Ajattelin, etten itse koskaan pysty samaan. Nyt en enää odotakaan sitä. Kolmannet ammattiin valmistavat opinnot edistyvät hitaasti mutta varmasti (ensimmäiset jäivät kesken, toisista on rekisteröity ammatti, näistä kolmansista minusta tulee vain maisteri ), kotiäidillä riittää touhua ja välillä myös työtä, joka saattaa olla elämäntyöni tai sitten. Ehkä tämä ikä on rauhoittanut niin että en koe enää suurta tuskaa, vaikken täysin varmasti tiedäkään, mikä minusta tulee isona?

    Mutta kumma juttu jälkeenpäin miettiessä on se, että ei 80-luvun nuorelle kukaan opinto-ohjaaja eikä muukaan aikuinen sanonut, ettei elämä ole vain uraputkea, että ammatti saattaa vaihtua useita kertoja elämänaikana, että mikään ammatti ei välttämättä koskaan tunnu täysin omalta ja silti sitä työtä vain tekee. Vai sanoiko sittenkin, mutta nuoruuden huumassa sitä ei kuullut tai ymmärtänyt?

  2. No huonohkot eväät sai 60-luvunkin nuori ammatinvalinnassa! Tai sitten ei vain osannut kuunnella. Hyvä yo-todistus: lääkikseen tai Polille. Valitsin DI-koulutuksen ilman mitään ammattiunelmia. Nyt olen kohta pääsemässä eläkkeelle, ja Meriläisen lausuma sopii hyvin. On ollut tuuria vähän joka kääntessä, ilman että olisin paljonkaan suuntaa valinnut – tosin olen hakenut ja saanut helposti haluamani työpaikat.

  3. Lukion ammatinvalinnassa kerroin haluavani isona mytologian professoriksi: luuli että vittuilin, mutta olisin kyllä oikeasti ollut kiinnostunut aiheesta jos sellainen oppituoli olisi olemassa, mitä lie folkloristiikkaa ja uskontotiedettä? Olen sitten vapaa-ajallani harrastanut satuja, taruja, nojatuoliantropologiaa ja seurannut erilaisten arkkityyppisten hahmojen mellastamista kirjallisuudesta TV-sarjoihin…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s