Teinit nauravat minulle, kun ajan fillarilla kopiolaitokselle.
Mainittakoon nyt alkuun, etten välitä asiasta pätkääkään, mutta siitä huolimatta nauru herättää uteliaisuuteni. Mikä on niin huvittavaa? Kypärä? Se, että nelikymppinen nainen ajaa fillarilla? Se, että nelikymppinen nainen ajaa maastopyörällä? Se, että nelikymppinen ajaa fillarilla prässihousut jalassa, eikä esimerkiksi sonnustutuneena neonfuksiaan kokovartalokondomiin, joka tosin taitaa olla miesten juttu.
Ja minkälaiseksi nämä teinit kuvittelevat itsensä nelikymppisenä, paitsi että helvetin vanhoiksi?
Arkitehti Blogilistalla
Arkitehti Facebookissa
arkitehti.wordpress.com 
Teinit eivät osaa edes kuvitella niin korkeaa ikää kuin 40! Poikani ja vaimonsa täyttivät juuri 30 vuotta ja saivat yhdellä iskulla shokin: ”Nyt sitä ollaan sitten tosi vanhoja, mikä avuksi?” Teinit tarkoittanevat alle kakskymppistä kansanosaa.
No just, jotain keskikoululaisia tai lyseolaisia, sitä jengiä jota äidit hakevat autolla koulunportilta vaikka onkin jo oraalla sekä teiniviikset jos kohta muukin karvoitus :O
Teineistä nelikymppiset on haudassa. Kai. Tai ehkä pitäisi kysyä omilta teiniltä ja melkein-teiniltä.
Luulen, että nuorison mielestä yli 30-kympppiset kuuluvat kaikka samaan kategoriaan; toinen jalka haudassa ja toinen banaaninkuorella.
Hah, muistan erittäinkin hyvin, kun olin itse juuri juuri täyttänyt 20 – en siis enää mikään teen-age, edes kirjoitusasun puolesta – ja mieheni veli täytti 30. Herranen aika, mikä vanhus! voihkaisin miehelleni, ihan ikäloppu äijä. Näyttääkin aivan arkkua vaille olevalta, rupinen nahka roikkuu, maha on turvonnut yli vyönauhan ja kohta varmaan tukkakin lähtee päästä. Niinpä. Nyt ne näyttävät kakaroilta, jos satun joutumaan niiden kanssa tekemisiin vaikka virastossa tai lääkärillä. Kärsivät luottamuspulaa, mokomat 3-kymppiset siloposkikakarat, prässihousuilla brassailevat.