Kun vaihdoin isänmaani lautaselliseen pastaa

Tarjuccia kanaalin varrelta kirjoittaa muutostaan Suomesta ulkomaille, Taloussanomien keskustelun innoittamana.

En varsinaisesti paennut Suomesta: lähdin uteliaisuuttani ja jäin sille tielle. Virallisesti lähdin valmistumiseni jälkeen kultaseppäkouluun Firenzeen, mutta olin tehnyt valintani jo diplomityöaihetta hakiessa. Olin opintomatkalla lumoutunut pienen abruzzolaiskaupungin sosiaalisesta tiheydestä ja vuosituhansien kerrostumisesta talojen kiviseiniin, pizzaa mittausleiriläisille kantavista mummoista, Bar dello Sportin aperitiiveista. Samalla lailla rakastan Tuppulan piazzaa, vaikka ihmettelenkin natiiveja jotka ovat päättäneet elää huonosti, laput silmillä, näkemättä sitä mikä pikkukaupungin pysähtyneessä elämänmenossa voisi olla jopa kadehdittavaa.

Perhettä perustaessa asuinpaikkamme valinnassa painoi mieheni vanhempien tarvitsema apu Italiassa jossa hyvinvointivaltion puute paikataan naisten palkattomalla työllä, sekä toivo siitä että puolisollani olisi kotimaassaan helpompaa löytää mielekästä työtä. Pienten lasten äidin on helpompaa löytää elämälleen tarkoitus jopa työelämän ulkopuolelta. En tarkoita että niin tulisi tapahtua, mutta sekin on nähty että nainen käy palkkatyössä ja tekee päälle kotityöt työttömäksi jääneen miehen maatessa sohvalla hautomassa itsetuhoisia ajatuksia. Tai että ihmis-, siis, työmarkkinapohjaisen miehenarvonsa menettänyt ryhtyy vaimonpieksäjäksi.

Ensin toivoin että voisimme palata Suomeen; kun paluu olisi vihdoinkin mahdollista, en ole enää varma siitä haluanko. Ilmapiiri näyttää täältä käsin tarkasteltuna kireältä. Miehen pitäisi oppia kieltä, jokseenkin täydellisesti, ja siitä huolimatta on monien mielestä väärin että mamut tunkevat työmarkkinoille kilpailemaan kantaväestön kanssa. Sokerina pohjalla olen havainnut että italialaiset vaikuttavat harvoin onnellisilta Suomessa, vaikka toki poikkeuksiakin on. Toisaalta, jos suomalaisetkaan eivät osaa arvostaa sitä hyvää mitä heillä on…

Oma työnhakuni, pikemminkin työn rakentaminen, on ollut pitkä prosessi, joka alkaa vuosien jälkeen kantaa harvakseltaan hedelmää. Arkkitehtuurin historiaa pääaineena opiskelleena minulle on palkitsevaa, että jo oma kotiportti on 1600-luvun lopulta.

6 responses to “Kun vaihdoin isänmaani lautaselliseen pastaa

  1. Ulkosuomalaisena on terveellistä välillä todella laittaa molempien maidensa hyvät ja huonot puolet vaakakuppiin. Paluu synnyinmaahan voi tuntua houkuttelevalta, kun kypsyy moniin tyhmiin juttuihin, jotka Suomessa tuntuvat olevan paremmin.

    Lääkkeeksi koti-ikävään riittää sitten usein se, että läppäri aukeaa Verkkohesariin, jonka aiheet pyörivät todella outojen ”uutisten” ympärillä. Lisäksi kerran vuodessa pikamatka Suomeen, jossa ankaran totiset matkustajat istuvat huulet yhteen puristettuina haudanhiljaisessa lentokenttäbussissa. Suo siellä ja vetelä täällä tai päinvastoin. Elää voi kun muistaa hengittää.

    • Tuo oli hyvä neuvo🙂

      Minä en kyllä tapaa ankaraa totisuutta kun isken tarinaa mummojen kanssa stockan kassajonossa, mutta uutisissa ja yleisökommenteissa valivalia on sitäkin enemmän. Miehet vihaavat naisia. Naiset vihaavat miehiä. Kaikki vihaavat mamuja ja mamunhalijoita.

  2. 1600-luvulta! Sitähän sivelee jo hartaudella. Vaikka ei se siellä taida olla ihme eikä mikään. Porttiko vain on jäljellä?

    • Porttikaari ja koko julkisivu, kakkoskerrokseen vieviä portaita ja itse talomme seiniä on vaikea ajoittaa. Rautaportti on moderni.

  3. Tuli tässä mieleeni.
    Olisiko olemassa viiniä, joka on ”Berlusconi-vapaata”.
    Ajattelin että jos laittaisi yhteen kisaan italialaista viiniä palkinnoksi, mutta vain sellaista, jonka tuottaja on berlusconi-vastainen.

  4. Stockan kassajono onkin niin ILOINEN ASIA, varsinkin kanta-asiakkaille, jotka säästävät…

    En valita, että suomalaisen ilme on karumpi kuin naapurimaidensa, tiedän että syvällä rinnassa sykkii lämmin sydän, kuten itsellänikin.

    Epäluulo vieraita kohtaan on ymmärrettävää, kun molemmat naapurimaat ovat kävelleet Suomen yli noin 700 vuotta. Nythän mamut kävelevät Ruotsin yli, mutta nämä vain hymyilevät ja kaikki on HYVIN.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s